Jossain aurinko laskee

 

En ole vuosiin pysynyt näin paikallani. On kesä, ei kesämatkoja. Mökkirannat ovat näkemättä, rantavedet kahlaamatta, aurinko laskee vastapäisen talon taakse. Kesäkaupungin tapahtumat ovat jääneet kokematta.

Olen väsynyt. Haluan vain olla sohvalla, nyhertää ikuisia käsitöitäni, mennä nukkumaan ajoissa, herätä omassa sängyssäni. Mieliala on hyvä, tämä ei ole masennusta, ei mitään sellaista. Tunnen itseni vaan ikäisekseni. Uusi kokemus minulle ja ehkä siksi olen pysynyt paikoillani, kuulostellut tätä outoa olotilaa, huomioinut kropan joka ikisen muutoksen, säryn ja kivun. Ymmärtänyt, että en vaan jaksa enää samalla tavalla kuin ennen.

Harmittaa. Kyllä. Kaipaan kävelemistä, tuota ainoaa liikunnan muotoa, johon olen pystynyt. Olen jättänyt jäähyväiset niin monelle tavalle liikkua vuosien aikana, pitänyt kynsin ja hampain kiinni kävelystä. En halua menettää sitä. En halua tulla riippuvaiseksi muista ihmisistä, kukapa haluaisi. Aikanaan terapiassa jouduin opettelemaan avun pyytämistä, ihan järkyttävän vaikea tehtävä. Tappelin tätä älytöntä kotitehtävää vastaan viikkoja, kunnes alkoi nolottaa. Tuskin kehtasin enää mennä terapeutin luo. Tekemättömät läksyt hävettivät, olenhan aina ollut enemmän kuin suorittaja.

Annoin periksi, pyysin palvelusta (voileivän tekeminen…!), eikä tullut maailmanloppua. Tuli voileipä.

Viime kuukausien aikana olen miettinyt, mitä hyötyä siitä oli, että opin pyytämään apua. Ei mitään. Voileivän sain silloin vuosia sitten, mutta en muuta. Huomaan uskovani edelleen ihmisiin, mikään muu ei voi selittää tätä pettymyksen tunnetta.

Tänään lähden kävelemään. Kaipaan liikuntaa. Kaipaan myös matkalle, vaikka sohvakin kutsuu. Ehkä ensi viikolla nousen bussiin tai junaan, näen jossain auringonlaskun veden yllä.

 

 

Mainokset

18 Responses to Jossain aurinko laskee

  1. Ari says:

    Hieno kirjoitus, piti lukea kahteen kertaan, sielun tunnelmia

  2. Cara says:

    Voi miten tutulta tuntui nuo ajatuksesi. Hyvin sait tuntuman siihen, miltä tuntuu vanheneminen. Muutaman viime vuoden aikana on minuakin kiukuttanut moni asia mitä ei enää jaksa tehdä. Jotkut elämän tuomat asiat on vaan pakko hyväksyä vaikka pitkin hampain 😦

  3. Elegia says:

    Minulla on samanlaisia oloja. Ehkä se on myös oman persoonan hyväksymistä. Sitä, että on olemassa vaikka ei ole joka paikassa ja tee sitä, mitä ehkä ”pitää”. En tiedä ja onhan se niinkin, että ikä rauhoituksen lisäksi kai jossain vaiheessa alkaa rajoittaa. Helpoiten sen huomaa, jos kroppa ei tottele eikä jaksa samalla lailla kuin ennen. Patikoimista ja kävelyä rakastavana voin kuvitella, ettei ole mukavaa, kun huomaa ettei voikaan. Toivokaamme, että keho on armollinen ja jaksaa ❤

    Avun pyytäminen ja saaminen. Sitä toivoisi, että se kiertäisi – ettei itse jäisi lopulta vain antavaksi. Ettei olisi se roskis, johon muut kaatavat likasankonsa ja sitten poistuvat paikalta tyhjän sangon kanssa vain palatakseen, kun sanko on taas täynnä. Koskettava ja ajattelemisen arvoinen kirjoitus ❤

    • susupetal says:

      Joskus olen meittinyt, kumpi on pahempaa, kropan vai pään pettäminen. No, eipä niitä voi verrata, eikä ole tarviskaan. Ehkä nyt, kun pää on suht kondiksessa, huomaa tämän maallisen asuinmajansa rapistumisen.
      Ja ottaa päähän se, että kun kävelee, pitää pysähtyä välillä huilaamaan! No, tähän tottuu, pääasia, että pystyy kävelemään vielä.
      Sitähän sanotaan, että anna hyvän kiertää, Elegia 😉

  4. Väsymys hiipii välillä kaikkeen vaikka olisi kuinka mielenkiintoista ja mukavaakin. Minulle se iskee ainakin tasaisesti ja sanon että no tervetuloa sitten vaan. Ja hommat kaatuu päälle, mutta sitä enemmän väsyttää. Ja kun väsyttää mikään ei suju ja juuri tuo lauseesi uskoa ihmisiin, sepä se, huomaan itsekin pettyväni omiin odotuksiini ihmisistä. Hyvä kirjoitus ja tiedätkös mitä, nyt mua väsyttää tuo meidän koiraneiti, ottettin sekarotuinen pentu ja en tiennyt että se näin vaikeaa olisi, yö ja amauheräämiset 🙂
    Mukavaa tulevaa uutta viikkoa!

    • susupetal says:

      Oi, te otitte hänet ❤ Ihana syy herätä aamuisin, vaikka tekee kipeää, Esther! Onneksi pennut tykkäävät nukkua myös päiväunia, eikö niin…?

  5. Jael says:

    Kun kroppa alkaa ilmoittamaan että nyt stop, niin sitä on vaikeaa hyväksyä. Toukokuussa juoksin tapani mukaan Bambin kanssa portaita alas, ja kaaduin pahasti, Ei olisi pitänyt juosta., Edelleenkin menen rappuset alas Bambin kanssa (hissi kyllä on) mutta nyt varovaisesti. Hieno kirjoitus SusuPetal, ja toivottavasti pääset tekemään paljon kävelyjä.

  6. sirpa321 says:

    Niin totta tuo kropan vähittäinen rapautuminen, vaikkei me nyt ihan ikäloppuja ollakaan. Juoksemaan ei enää pystytä, mutta mennään kävelyille 🙂

  7. Crane says:

    Ihan kirjoitit suoraan mun elämästä! Että kun ne henkiset taistelut on taisteltu ja palattu elämään intoa puhkuen ja odotuksia täynnä, joutuukin toteamaan, että ruumis on romu! Eikä jaksa, ei jaksa, ei. Koiran sentään saan ulkoilutettua, mutta moni unelma jää pelkäksi unelmaksi väsymisen ja kipuilun takia.
    Mutta eihän me periksi anneta, vai mitä?!

    • susupetal says:

      Ei anneta periksi, Crane, hidastetaan vaan tahtia.
      Onneksi nyt olen pystynyt lukemaan. Muistan, kun kerroit joskus tavatessamme, että sinulla oli kymmenen vuoden tauko lukemisessa ja lohdutit minua, että vielä minäkin jonain päivänä pystyn lukemaan.
      Näin tapahtui, kymmenisen vuotta siinä minultakin meni.

  8. mm says:

    Terveellistä palata tänne vertaisten joukkoon. Yllättävän samoja tunnelmia minullakin, myös tuossa viimeisimmässä blogikirjoituksessani, johon kävit kommentoimassa. Ja meitä on näköjään monta. Monia tuttuja nimiä kymmenen vuoden blogielämän ajoilta. Että te muutkin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: