Asioita, joita ei kannata kokeilla kotona
elokuu 4, 2017 10 kommenttia
Aivastaa suu täynnä näkkileipää läppäri sylissä. Tulos: klassikkokamaa.
Leikata pientä voideputkiloa auki ja arvioida, että saksien terät ovat niin lyhyet, että mahtuvat kämmeneen. Eivät mahdu. Tulos: leikattua putkiloa ja lihaa.
Nostaa täyspuista lipastoa ottamatta laatikoita pois. Tulos: turvonnut ja musta jalkapöytä.
Kuvitella ylettyvänsä varpaillaan tuolilla seisten kiinnittämään lamppua kattoon. Yletys ookoo, varpailla pysyminen ei. Tulos: kauhun tasapaino.
Luulla, että kaksinkertaiseksi taitettu pannulappu suojaa käpälää palamiselta, kun ottaa pakastepizzan uunista. Ei suojaa. Tulos: saksilla leikattu käsi säilyy, toinen käsi ei.
Mainokset
Kaikki pointit mainioita, mutta kauhun tasapaino kolahti. Muutama vuosi sitten intopiukeena pyyhin keittiön yläkaappien pölyisiä päällyksiä. Ja hupsista heijaa, en ehtinyt kokea edes kauhua enkä tasapainoa kun putosin tiskipöydältä alas. Tulos: oikeesti murtunut ranne. Lopetin kiipeilyn mutta onnistuin kaatumaan pehmoisessa kukkapenkissä!!! muutaman vuoden päästä. Tulos: murtunut ranne, toinen käsi. Uskallankohan enää puuhata mitään? Viikonloppuja kuitenkin!
No huh, sinua voi sanoa onnettomuusalttiiksi, Riitta! Minulta ei ole koskaan luita murtunet, nilkan nivelsiteet kyllä menneet.
Oho, kuulostaa just sellaisilta jutuilta, joita minä(kin) nimenomaan tekisin koton 😀 Kerran otin mikrosta luatasta ja se oli ihan järkyttävän kuuma. Pikaisesti hamusin käteeni ensimmäisen osuvan kappaleen, jolla nostaa lautanen mikrosta. Kyseessä oli folio. Ei ehkä olisi kannattanut.
Voi ei, Elegia, folio kelpaa vain pipoon!
Kovin tutulta kuulostaa. En kehtaa edes lisätä omia mokiani 🙂 Voin kertoa, että yritän aina tehdä kaikki hankalatkin jutut itse. Sitten mustelmilla tms mies tulee katsomaan mitä teen ja auttaa homman loppuun. Nöyryyttävää 🙂
Onneksi minun nöyryytyksiäni ei kukaan ole täällä todistamassa, Cara 😉
Aina sattuu ja tapahtuu, tällä kertaa ei ole kuin pikku varvas turvoksissa 🙂
Auts, varpaiden iskeminen sattuu, Maarit!
Tutulta kuulostaa, ja tässä myöskin kävelevä katastrofi, en edes ymmärrä miten pysyn hengissä, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää joka päivälle heti kun ylös könyän:)
Hahhah, Irja 😀 Vaarallisia tilanteita todellakin riittää, vaikka ei pitäisi vauhtiakaan!