…ja taas pari selostusta eli 10 vuotta 10 kirjaa

 

 

 

Seitsemän vuotta sitten olin muutaman viikon Auroran sairaalan osasto seiskaykkösellä eli suljetulla. Muutaman osastopäivän jälkeen aloin kirjoittaa vihkoon, sain myös kotoa paperia ja värejä, joilla maalata.
Noista merkinnöistä ja kuvista koostin Sairaalapäiväkirjan, joka ilmestyi syyskuun lopulla 2010 BoDin kustantamana. Kirjassa ei ole kaikkea, mitä osastolla kirjoitin, olen jättänyt julkaisematta perhettä ja lähipiiriä koskevia merkintöjä.

Syy, miksi julkaisin kirjan ja kerroin olevani enemmän ja vähemmän hullu, oli poistaa mielenterveysongelmiin liittyviä tabuja, vääriä oletuksia ja vertaistuen antaminen. Halusin myös valottaa masennusta sellaisille ihmisille, joiden läheinen ihminen on masentunut.

Ennen osastolle pääsemistäni, olin ollut jo muutaman jakson psykiatrisessa päiväsairaalassa ja huomannut, miten yhteneväisiä tunteita monilla masentuneilla on. Itseinho, itseviha, häpeä, syyllisyys, pelko hylätyksi tulemisesta, täydellinen toivottomuus, kyvyttömyys nähdä tulevaan, unelmien, toiveiden ja mielihyvän katoaminen jne. Pahimmillaan nämä tunteet johtavat siihen ajatukseen, että maailma on parempi paikka ilman minua.
Olin myös tympääntynyt masennus-sanan heppoiseen käyttöön, masentumattomat ihmiset puhuivat masennuksesta, kun aurinko ei paista, kun harmittaa. Alakulo, surumielisyys, haikeus ja mitä näitä nyt onkaan, eivät ole samaa kuin masennus.

Kirja otettiin vastaan hyvin. Sain yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kiittivät kirjan valottaneen masennukseen liittyviä ajatusmalleja. Yleensä nämä ihmiset olivat juuri heitä, joiden lähipiirissä oli masentunut ihminen.

Vaan sain aikaan myös paskamyrskyä eli trollit kimppuuni. Omassa ja muidenkin blogeissa anonyymi(t) kommentoija(t) ilmestyivät paikalle, kun kirjasta oli puhetta. Syksy 2010 oli suoraan sanoen helvetillinen. Provosoiduin, totta kai, yritin selittää, vastasin kommentteihin, ynnä muuta turhaa. Opin silloin, että vaikeneminen ja huomiotta jättäminen ovat paras keino hiljentää vastustaja, jolla on menossa henkilökohtainen kostoretki. Blogitrollit antoivat jo tuolloin esimakua siitä, minkälaiseksi some oli muuttumassa.

***

Merkille pantavaa, että vuonna 2011 en julkaissut kirjaa 😀

Kelataas aikaa taaksepäin. 2006 julkaisin vanhassa Vuodatus-blogissa omaa aapistani, saatoin ajan tasalle kirjaimet ja ilmiöt niihin liittyen. Samaan syssyyn uudistin peruskoulun matematiikkaa, uskomusoppeja ja mitä näitä onkaan. Vuonna 2011 sain kuvittajan tälle peruskoulun uudelle opsilleni ja lähetin kässärin Arktiseen Banaaniin, josta otettiin yhteyttä ja sovittiin tapaamisesta. Kuvittajan kanssa lounastimme sitten kustantamon väen kanssa, mietimme kässärin viilausta sekä lisäyksiä ja seuraavana päivänä sähköpostiini tuli kustantamon graafikon ehdotus kansikuvaksi.

Blogissani alkoi uusi kategoria kässäristä kirjaksi, jossa minun oli tarkoitus kirjoittaa tulevan julkaisuni syntyvaiheista. Jokaisen blogiosan kuvittajaksi pyysin jotakuta bloggaajaa, lähetin heille seuraavan pätkän kertomusta ja sain paluupostissa kuvituksen. Autofiktiivistä tarinaa, jonka piti lopulta viimeisessä osassa huipentua siihen, että olisin esitellyt uusimman kirjani, Arktisen Banaanin julkaiseman Opintie-kirjan.

Juu, näin ei tapahtunut. Miksi, sitä en saanut koskaan tietää, kustantamosta ei vastattu enää yhteydenottoihini. Hmm. Mitään kirjallista sopimusta minulla ei kustantamon kanssa ollut, joten päätin unohtaa jutun (tämä onnistui noin kahdessa vuodessa).
Piti sitten taas ite-kustantaa, joten työstin blogissa ilmestyneestä jatkotarinastani kässärin, kässäristä kirjan Goottiemon kauhujen lipas. Kirjassa wannabe-kirjailija valmistelee kässäriä, jonka Trooppinen Hilla-kustantamo on julkaisemassa. Kirjassa on myös kuvitus, bloggaajien kuvia en laittanut kirjaan, ihan sanasto/teoste-syistä, alkuperäisen Aapis-kirjan kuvittaja teki kuvituksen.

Ja näin siis ilmestyi Goottiemon kauhujen lipas vuonna 2012. Tämän pienoisromaanin kuin myös Sairaalapäiväkirjan kirjailijasopimus BoDin kanssa raukeaa 31.12, jonka jälkeen kirjoja ei ole enää saatavissa kuin hyvin varustetuista kirjastoista.
(Tuo AB:n julkaisematta jäänyt kirja kummittelee muuten vieläkin joissakin verkkokaupoissa)

 

 

14 Responses to …ja taas pari selostusta eli 10 vuotta 10 kirjaa

  1. Cara says:

    Olipas törkeä temppu kustantajalta.

    Tuo sairaalapäiväkirjasi on oiva kertomus ja apu masentuneille tai sellaisten omaisille. Se kannattaisi myös monen muun lukea, että tietäisivät asiasta enemmän. Masennus-sana on niiiin väärin käytetty.

    Juuri noin trolleihin on syytä suhtautua, eli ei mitään vastausta, ei kommenttia, ei noteraa lainkaan. Jotkut kyllästyvät sillä keinoin, jotkut jatkavat silti. Poliisille sanoi yksi minun trollini kun tein hänestä rikosilmoituksen, että ”se valehtelee olevansa masentunut ja silti harrastaa uintia ja muuta liikuntaa”.

    Että näin.

    • susupetal says:

      Aika säälittävä yritys trolliltasi, voin kuvitella poliisin ilmeen, kun kuuli tuon. Hyvä, että sait omat trollisi kuriin.
      Oisi kyllä kiva, kun jokainen hankkisi sen kuuluisan oman elämänsä 😉

  2. Jael says:

    Kurja kohtelu kustantajalta. Olet kyllä ollut todella tuottelias:)

    • susupetal says:

      Joo, aika ihmeellisesti se yhteistyö tyssäsi, Jael, ja eihän siinä mitään, noinhan välillä tapahtuu, eikä ollut mitään mustaa valkoisella, mutta selitysviestit on kyllä kivoja 😀

  3. maahinen says:

    Masennus sana on hyvin usein väärin käytetty. Käytetään apeasta mielialasta väärää nimitystä. Seuraukset haittaavat oikeasti masentunutta, kun masennusta aletaan vähätellä. Hienoa, että valaisit asiaa kirjassasi.

    Trolleja en ymmärrä, enkä tiedä tarvitseeko edes. Pahansuopuus ja ilkeys vain lisääntyy. Näkyyhän se kaikkialla, mutta sosiaalisessa mediassa tavoittaa useamman. Jos on paha olo, miksi se pitää purkaa täysin syyttömiin. Tai jos on kateellinen, edistääkö ilkeys jotenkin omaa etua??

    No en minä ymmärrä tarpeeksi muutenkaan, kun joka päivä häkellyn niin monesta asiasta
    :-DD
    Jatka sinä rohkeaa linjaasi, sen ymmärrän ja siitä pidän ❤

    • susupetal says:

      Nykyään on helppoa olla pahansuopa, Maahinen, some mahdollistaa sananvapauden 😦
      Mutta näillä mennään, omalla linjalla, kun en muutakaan osaa.

  4. Pahuus lisääntyy ja sen myötä kaikki muukin ikävä käytös muita kohtaan. Niin paljon ”hyväksytään” toisen käytöstä, tekoja jne. Sakkoja vaan ja rangaistuksia enemmän ja kovempia, kuria kouluihin jne mutta kun pitää hyysätä ihan kaikkia jo, niitä pahempiakin. Se ei auta mitään. Se on nähty.
    Kustantamot ovat myös ikäviä välillä, ehkä heillä on siihen oikeus ainakin omasta mielestään, ovat muiden yläpuolella eli saavat unohtaa hyvänkäytöksen.
    Kirjasi oli hyvä ja selkeä kuvaus masentuneen olosta, tuntemuksista. Se vaan myös sekoitetaan normaaliin alakuloon herkästi ja varsinkin asiasta mitään tietämättömät ovat ne suurimmat tietäjät.

    SInulla on paljon annettavaa ja näin olet tehnytkin ja oma hyvä linjasi. Hyvä sinä!

    • susupetal says:

      Uskon, että pahuus on aika vakio, nämä uudet väylät ovat vaan antaneet mahdollisuuden kaikille saada äänensä kuuluviin, Esther. Ennen juoruttiin pienissä piireissä, ehkä lähetettiin nimettömiä kirjoja. Nyt some antaa jokaiselle luvan olla oikeassa.
      Merkille pantavaa on se, että tämä sallittu trollaaminen voidaan nykyään tehdä ihan omalla naamalla somessa, siinä mielessä maailma on muuttunut.

  5. SusuPetal, sekä blogikirjoituksesi että kirjasi ovat valtavan tärkeitä.

    On niin hienoa, että selität kirjojesi taustoja. Kiitos!

    • susupetal says:

      On ollut oikeastaan ihan mielenkiintoista itsellekin miettiä näitä kymmentä ite-kustantamisen vuotta, Marjatta. Huomaa, miten on itse (onneksi) muuttunut hiukan, minkälainen oma mielentila on nykyään. Yleensähän pyrin elämään hetkessä, olen opetellut olemaan surematta menneitä ja murehtimatta tulevaa näiden vuosien aikana.

  6. sirokko says:

    Blogisi ja kirjasi ansiosta minäkin vasta pääsin tutustumaan masennukseen, kiitos siitä.
    Trollit, joo, jotkut ihmiset eivät kai tajua, että blogin kirjoittajana on elävä ja tunteva ihminen eikä mikään hengetön automaattikirjoitin. Ja jotkut varmasti aivan tahallaankin haluavat kiusata, se kun on niin helppoa somessa.

    • susupetal says:

      Uskon myös, että on tietty ihmistyyppi, joka nauttii toisten kiusaamisesta ihan tarkoituksella, Sirokko.
      Onneksi on blogit, muuten mekään emme olisi tavanneet!!

  7. tuulento says:

    Hämmentävää luettavaa. Tietenkin tiedän, että somepaskaa tulee tuutista, mutta että sitä tosiaan tulee!! Ja mistähän syystä lienevät provosoituneet? Oikeassa olet varmaankin siinä, ettei siihen pidä mennä mukaan vaan jatkaa omaa elämäänsä ja olemistaan. Vaikka tietenkin se kolhaisee. Ihanan pursuilevaa tuo sinun luovuutesi: sanoja ja kuvia. Tsemppiä vaan kaikkeen ja olisi tietenkin kiva lukea nuo sinun kirjat.

    • susupetal says:

      Joo, onhan se paska hämmentävää, kun sitä eka kerran tulee, Tuulento. Ja toisen, kolmannen…mutta siihen tottuu. Paljon riippuu tietysti omasta jaksamisesta, miten siihen pystyy suhtautumaan.
      Noita kirjojani saa kirjastosta, Tuulento, ainakin joistakin, onnistuisikohan kaukolainaus, jos ei omasta kirjastosta löydy?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: