Oivallus

 

Olen aina ollut enemmän kuin surkea tähtäämisessä. En aikanaan osunut edes suureen puunrunkoon, johon tikkataulu oli kiinnitetty. Kun tikkataulu siirrettiin puuliiterin seinälle, tikkani lensivät liiterin katolle.

Koirapuistossa on muutama mänty. Heitän koiralle keppiä, se iskeytyy joka kerta puuhun, singahtaa joko päähäni tai aidan ulkopuolelle. Koira, joka ei ole mitenkään noutaja luonteeltaan, katsoo minua hölmistyneenä. Poimin heittämäni kepakon takkini hupusta, heitän kalikan uudelleen. Sama tulos. Koira on ikävystyneen näköinen.

Teen huonosta tähtäystaidostani itselleni vahvuuden. Otan kepin hyppysiini, suljen toisen silmäni ja tähtään lähimpään mäntyyn. Keppi singahtaa pitkän matkan koirapuiston toiselle puolelle, koira säntää vauhtiin ja lähtee järsimään puupalasta.
Oivallukseni jälkeen minusta on tullut aika kelpo heittäjä.

 

Mainokset

23 Responses to Oivallus

  1. sanatoriump says:

    Tuossa on jotain universaalia koska tiedän itseni lisäksi muutamia tyyppejä jotka heittävät tikkaa ja varsinkin pub-tikkaa niin, että se tähtäyspiste ei olekaan siellä häränsilmässä tai tripla kaksikymppisessä, vaan hieman vasemmalle taulusta, about kello kymmenen korkeudella ja muuten toimii. En tiedä mikä siinä on ettei tikasta saa mukamas laskettua irti silloin kuin pitää koska jos tähtään keskelle, niin tikat menevät oikealta ohi. Tai sitten mulla on järkyttävä taittovika 😀

    • susupetal says:

      Minulla on itseasiassa tosi paha hajataitto, Pastore, mutta ei se vielä lapsena vaivannut ja silloinkin heitin tikat pusikoihin 😉

      • sanatoriump says:

        Taitaa olla sitten samaa vikaa minullakin, jostain syystä en ole oikein koskaan ollut hyvä heittämään tikkaa. Yhtenä kesänä heiteltiin takapihalla pubitikkaa lähes joka päivä, mutta ei siitä muuta iloa ollut kuin että käsi tuli jumalattoman kipeäksi 🙂

  2. Maarit says:

    Minä harjottelen tähtäämistä poikasen kans nerf pyssyillä, niissä on pehmo kutit. Poika päättää aina taistelun ja sanoo lopuks, ”sinä voitit”. Kyllä minun kelpaa 🙂

  3. Cara says:

    Kaikkea sitä koiran kanssa joutuu opettelmaan 😀

  4. BLOGitse says:

    Hienoa! Olet elävä todiste että aikuisena voi oivaltaa ja oppia! 🙂

  5. Mutta teillä on molemmilla kuitenkin mukavaa 🙂
    ps. mitä muuten tykkäsi ”lahjan saaja” kassista?

  6. Birgitta says:

    Aina voi oppia uusia temppuja =D

  7. Jael says:

    Pitäiskö Bambi lähettää sun oppiin, heitän keppiä ja Bambi ei siihen reagoi lainkaan;D

  8. maahinen says:

    Heh, no niin, hätä keinot keksii. Pääasia että homma toimii, tekotavalla ei niin merkitystä 🙂

  9. sirokko says:

    Heikkoudesta voi tehdä vahvuuden, ihan hyvä viisaus. Meidän koirat ei kepin perään hievahda, odottavat että se muuttuu palloksi.

  10. Päivitysilmoitus: Tarinoita | SusuPetal

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: