Kun jokin riittää

Kun koira ulkoiluttaa minua, mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Viime päivinä olen hihnan toisessa päässä miettinyt, mikä tekee minut onnelliseksi. Tänä aamuna sain vastauksen.

Onnellisuus on sitä, ettei ole paha olo.

Se kuulostaa simppeliltä, mutta ihminen, joka tietää masennuksen/ahdistuksen tuoman nurjan mustuuden, ehkä ymmärtää, mitä tarkoitan. Onnea ei omalla kohdallani tuo ulkopuoliset seikat, kaikki mahdollisuus ja mahdottomuus ovat oman pääni sisällä. Totta kai tämä koira tekee minut onnelliseksi, mutta yhtä onnellinen olin esimerkiksi viime kesänä, kun jynssäsin kodin, avasin kuusi vuotta kiinni olleita ikkunoita ja pesin ne. Selkä, lonkka ja polvet itkivät, konttasin iltaisin piikkimatolla varmana siitä, että seuraavana aamuna en pysty kävelemään.
Mutta olin onnellinen, sillä minulla ei ollut paha olla. Särkyjä, kipuja kyllä, mutta pään sisällä rauha.
Samaa ei-pahaa-oloa tunnen, kun istun sohvalla, katson talviurheilua telkkarista ja virkkaan. On vain hyvä olo.

Muistan tarkkaan, milloin ensimmäisen kerran neljän vuoden jälkeen huomasin, että minulla ei ole pahaa oloa. Kävelin ystävän kanssa hänen luokseen, näin, että omenapuut olivat kukassa. Takanani oli monta päiväsairaalajaksoa, terapia, osastohoito suljetulla. Aikoja, joiden silloin luulin jatkuvan ikuisuuteen, vaikka en edes jaksanut ajatella tulevaisuutta seuraavaan tuntiin.

Tuon omenankukkakävelyn jälkeen on tullut putoamisia, niitä on mahtunut ihan riittävästi tähän viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta se päivä oli ensimmäinen toivon suhteen: on olemassa päiviä, jolloin ei ole paha olo.

Masennus ei ole kadonnut, se tulee aina olemaan osa minua. Samoin on ahdistuksen laita. Nykyään olen vain kymmenen vuotta viisaampi itseni suhteen. Tiedän, mitä minun on tehtävä, kun ahdistus kiristää otettaan. Tiedän, miten pysyn kuopan reunalla, enkä päästä itseäni putoamaan. Mikään ulkopuolinen ei voi minua auttaa, tukea voin saada, mutta enemmän kuin muihin ihmisiin, uskon itseeni. Iloiset ja onnelliset elämäntapahtumat ovat mukavia, mutta kuitenkin ne ovat plaseboa. En anna ulkopuolisten, ihmisten ja tapahtumien, vaikuttaa omaan olooni, haluan olla sellaisesta riippumaton. Minun on tultava toimeen itseni kanssa, se on tärkeintä.

Mieletön havainto tajuta, että mitään muuta en tarvitse onnellisuuteen. Riittää, ettei ole paha olo.

Ainakin tänään se riittää.

 

Mainokset

22 Responses to Kun jokin riittää

  1. BLOGitse says:

    En ole koskaan kokenut masennusta. Alakuloa ym. ’normaaleja tiloja’ silloin tällöin. Aikaisemmin marraskuu on ollut tosi vaikea mutta nykyään selviän siitäkin ajattelun voimalla – kohta tämä on ohi…Luulen että nämä mielen asiat muuttuvat myös iän myötä. Teininä alakulo, suru jne. oli ihan erilaista kuin nyt aikuisena. Ainakin minulla. Tunnistan myös milloin pitää lähteä liikkeelle – joko liikkumaan tai ihmisten ilmoille. Silloin ei auta muu kuin toimia. Lääkkeitä en suostu syömään kuin pakkotilanteessa.
    Huomaatko sinä ko. eron nuoruuden ja nyt aikuisuuden välillä? Oli ’syvyydessä’ olo erilaista nuorempana?

    • susupetal says:

      Minä en taas olisi päässyt tähän olotilaan ilman lääkitystä, BLOGitse. Vuosia olin sitä mieltä, että lääkkeet tappavat kaikki tunteet, mutta niin ei sitten ollut kohdallani. Lääkitys sai minut yrittämästä uudelleen itsemurhaa, lääkitys mahdollisti myös ilon tunteet, vaikka ne eivät todellakaan ole mitään onnellisuuspillereitä.
      Aivojen kemia on mielenkiintoinen, yksilöllinen juttu.
      Oikeastaan en huomaa eroja nuoruuden masennusten ja aikuisuuden masennuksen välillä. Ainoastaan tuo itsetuhoisuus tuli kuvioihin vasta aikuisena, nuorena sitä ei ollut.
      Aaltoliikettä kaiken ikää. Näin luulen masennuksen/ahdistuksen olevan kohdallani. Nyt olen aallonharjalla ja toivon, etten sukella, ja jos sukellan, pääsen sieltä taas ylös.

      Noihin alakuloihin, surumielisyyksiin, ”normaaleihin” mielialavaihteluihin jokainen löytää omat keinonsa selviytyä ja hyvä niin.

  2. Cara says:

    Hyvä kirjoitus. Oivallus on niin totta, mitkään säryt tms eivät poista onnea jos vaan olo pään sisällä on hyvä. Juuri noin se on, sinä puit sanoiksi sen minkä minäkin kokemuksesta tiedän.

    • susupetal says:

      Tiedän, että sinä ymmärrät, mitä tarkoitin tällä kirjoituksellani, Cara. Pään sisällä hyvä on mieletön tunne, pääsee edelleenkin yllättämään minut se, ettei ole huonoa oloa.

  3. sirokko says:

    Kun vielä olisi päässä sellainen kytkin, josta hyvän olon voisi kääntää päälle tuosta vaan, ettei tarvitsisi niin kauheasti nähdä vaivaa sen pelastamiseksi. Mutta joo, ihmisiähän me vaan ollaan, ei robotteja.

    • susupetal says:

      Niinpä. Sirokko, sellaista kytkintä olen usein kaivannut, vaan ehei, kantapään kautta pitää mennä ja toivottavastii oppia jotain itsestään.

  4. Maarit says:

    Hyvä huomio Susu! Tänään ollaan onnellisia, kun ei ole paha olo pään sisällä 🙂

  5. On hyvä että kirjoitat avoimesti vaikeasta asiasta, näin monet jos vaan tulevat blogiisi saavat varmasti helpottavaa oloa huomata etteivät ole yksin. Oikea suunta on juuri tämä päivä juuri nyt, täm äkäsillä olevat hetki. Olen iloinen siitä että pääset hyvän olon kokemaan juuri tänään. Mukavaa viikonloppua sinulle Susu! Ps. meidän täystuho rikkoi, silppusi ison styroksilevyn joka oli lämmikkeenä mökissään ,niin parvekkeelle, kivaa 🙂

  6. Crane says:

    Niin iloinen olen puolestasi! ”Tässä ja nyt” on aivan hyvä ajan mittari, riittävä. Ei tarvitse kurkottaa eteenpäin, ei murehtia vointeja huomenna tai ensi vuonna…. Niin, kun tuon muistaisi!

    Minullakin ajatukset lennähtelevät sinne tänne koirua ulkoiluttaessani. Ei mitään suuria keksintöjä, eikä mielettömiä ahaa-elämyksiä, vaan keskusteluterapiaa itsen kanssa. Vaikuttavaakin, koskapa olo on aina jotenkin selkeämpi kotiin tullessa.

    Rapsutuksia koirulle! Sinulle kiitos tästä postauksesta 🙂

  7. Jael says:

    Minä en ole tainnut olla oikeasti masentunut ,vaan vain tuntenut jonkinlaista alakuloa, nuorena enimmäkseen, ja eroni jälkeen, mutta poikani oli , ja näin sen läheltä. Hänellä on onneksi tänään hyvä ja onnellinen elämä, mutta tietysti aina pelkään että tulee joku takaisku,joka… Hyvä kuulla että sinulla ei ole enään pahaa oloa, ja että osaat iloita asioista, toivottavasti jatkossakin. Onko koira sinulla nyt koko ajan? Olisi kiva tietää jotain lisää hauvelista. Lemmikin läsnäolo tekee kyllä niin hyvää:)

    • susupetal says:

      Läheisen masennus on rankkaa katseltavaa, Jael. Olen iloinen, että poikasi voi nyt hyvin.

      Tämä koira on hoidossani kesäkuun alkuun asti omistajansa työkiireiden vuoksi. Ihanaa seuraa, Hmmm, luopumista en viitsi vielä edes ajatella!

  8. riitta k says:

    Olen pudonnut masennuksen mustuuteen ja ahdistuksen syövereihin useaan otteeseen. Olen syönyt myös masennuslääkkeitä monta vuotta (en nyt), ilman niitä minuakaan ei varmaan olisi. Onnellisuuteen riittää hyvinkin tuo, ettei ole paha olo. Muistan kun kiukkusin pahimpina aikoina, että olis edes mielenrauha 🙂 Melko hyvin zen hanskassa nyt, tulevasta ei tiedä…

    Aivan ihana ilmaus tuo omenankukkakävely ❤ Sitähän voisi pitää parantavana mantrana aina, ja etenkin jos menee vähän heikommin. Niitä toivon elämääsi.

  9. Elegia says:

    Joskus se on pieni asia, joka onkin iso: se, että on kuitenkin mieluummin elossa kuin kuollut. Se riittää ❤

  10. Jael says:

    Kiitos kun tulit kertomaan hauvelista blogiini, selvisi että olet väliaikainen koiramamma. Sellaisen minäkin tarvitsisin täällä,joten onnekas koira ja koiran emäntä:)

  11. Sus' says:

    Minähän yrittelin itsaria ysärillä tämän tästä ja on pari kertaa että ihmettelen vieläkin miksi täällä edelleen ulvahdellaan=) Jossain vaiheessa kyllästyin itseeni ja alojn vetää ne masennukset niin pohjille kuin vain pystyin psyykkaamaan, menin sellaiseen transsinomaiseen tilaan jossa oli vain kaksi vaihtoehtoa – joko tapan itseni tai teen jotain muuta. Aikani kun päätä rassasin, pääsin eroon siitä depressiosta, ikäänkuin nostin sitä nollarajaa ylemmäs jolloin kun putosin alas maanisuudesta en tipahtanut enää niin alas, suhteellisesti.
    Lopullinen ratkaisu löytyi eräältä lsd-matkalta, putosin alas, vajosin pohjaan, olin mudassa. Ja putosin sen pohjan läpi. Olin taivaalla ja putosin huimaa vauhtia kohti maata! Onneksi opin lentämään, levitin kädet ja sit mentiin.
    Saattaa kuulostaa hieman sekavalta mutta lopputulos on joka tapauksessa se että en ole ollut masentunut viimeiseen 18 vuoteen, en suostu.
    Kannabis on mun yleislääkkeeni, jointti kerran kahdessa viikossa riittää.

    Korvien välissä on tunnetun maailmankaikkeuden mahtavin tietokone, sitä jos opettelee käyttämään niin pystyy säätelemään itseään ja olotilojaan jonkun verran. Sen opettelemiseen ja käyttämiseen vaan menee niin helvetisti aikaa ja energiaa et harva jaksaa.

    Pitää pitää mielessä aina että me kaikki ollaan erilaisia vaikka meillä sama käyttöjärjestelmä onkin joten se mikä toimii minulle saattaa olla tuhon tie toiselle, itse kunkin on omat rajansa etsittävä, kokeiltava.

    Olen pari ketaa ollut tositosionnellinen, ihan liian vahvaa kamaa mulle, päähän ei mahtunut mitään muuta kuin se tunne siitä että olen niiiiin onnellinen;D Tyytyväisyys riittää, ja kuten Pelle laulaa, jos vielä saisin Hullut unelmani takaisin=)

    • susupetal says:

      Totta, korvien välinsä kun jaksaa opetella tuntemaan, pystyy säätelemään itseään jonkin verran. Mutta kuten sanoit, se on todella pitkä, työläs ja rankka koulu ja jokainen takapakki vie monta askelta taaksepäin. Ja kun vielä pitäisi jostain kaivaa se motivaatio/syy, miksi jatkaa työskentelyä itsensä kanssa! Se kai siinä se rankin juttu onkin. Löytää jonkinlainen merkitys omalle elämälleen.
      Itse olen ajatellut, että en enää sen syvällisempää merkitystä etsi omalle elämälleni. Menen päivä kerrallaan, olen tyytyväinen, jos se päivä ei ole paha.

      Minulle ei päihteet sovi, sen olen myös oppinut. Liian addiktiivinen ihminen kun olen. Koskaan en ole huomannut esim. alkoholin hyvää tekevää vaikutusta pitkällä aikavälillä, lähinnä päinvastoin.

      Toivottavasti tyytyväisyytemme jatkuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: