Poliisin eristämä alue & Lähettiläät

 

Mika Kivelän (s. 1971, Turku) Poliisin eristämä alue. Runot 2010-2017 (MKK, 2017) sitoo yhteen Kivelän kolme aikaisempaa runokokoelmaa, Haudattu (2010), Dumdum (2012) ja Räkäkännirakkautta (2015). Kokoelman lopusta löytyy myös viisi uutta runoa tältä vuodelta.
Niin kuin Colt iski aikanaan mieheen makuun, niin teki myös tämä kokoelma minulle. Olen suomalainen, jonka sielunmaisema ei ole metsää ja järveä. Kaupungin kadut, takapihat, kusiset porttikäytävät ja puhtoiset lähiöt saavat tuntemaan oloni kotoisaksi. Näihin maisemiin Kivelän proosarunot sijoittuvat. Kivelä kertoo ihmisistä, joista emme haluaisi kuulla, emme nähdä, emme tietää. Runot saattavat näyttäytyä tottumattomien silmiin raadollisilta ja rumilta, mutta Kivelän sanoissa on lämpöä, huumoria ja kunnioitusta. Jokainen ihminen on runon arvoinen.
Kivelä ei säästä itseäänkään, runoista löytyy itseironiaa, itselle nauramista. Kivelää pidetään osana turkulaista katurunoutta, mutta mielestäni juuri tuo itsensä alttiiksi pistäminen runoissa osoittaa, että hän on enemmän tai jotain muuta.
Vaikka runoissa liikutaan enimmäkseen Turussa, niin paikallistuntemusta ei tarvita. Runojen paikat ja henkilöt ovat kansallisia, kansainvälisiä, heitä on joka paikassa.
Samoin on rakkauden laita. Sitä löytyy kaikkialta. Myös Kivelän kirjasta.

Kulttuurivihkot aloitti syksyllä 2017 kirjojen julkaisutoiminnan. Syksyllä ilmestyi kaksi runokokoelmaa ja Tuomas Kailan lyhytproosakokoelma Lähettiläät. Nettisivujen mukaan Tuomas Kaila (s. 1975) on helsinkiläinen käsikirjoittaja, muusikko ja media-alan yrittäjä. Lähettiläät on Kailan ensimmäinen proosamuotoinen teos.
Olen lyhytproosan ystävä (in every fat book there’s a thin book wanting to get out) ja ihastuin tähän tarinakokoelmaan täysillä. Vaikea uskoa, että kyseessä on tekijän ensimmäinen proosateos.
Kokoelman tarinat kertovat lähettiläistä ympäri maailman. Tarinoita ei ole nimetty, otsikkona on eri maiden lippuja (huomasin, että tunnistin tosi vähän lippuja…). Kokoelman huumori on mustaakin mustempaa, satiirin viiltävä miekka repii lukijaa kutkuttavalla tavalla. Tarinoissa juuri mikään ei ole sitä, miltä se näyttää, kunnes lukija huomaa, että juuri niinhän se sitten onkin. Tai sitten ei. Kaiken tämän huumorin alla on raadollisia tarinoita ihmiskohtaloista, kaltoinkohtelusta, alas polkemisesta. Lähettiläiden mielentila ei päästä lukijaa helpolla.
Vahva, vahva suositus lukijalle, joka haluaa tutustua taitavaan tarinankertojaan.

Mainokset

12 Responses to Poliisin eristämä alue & Lähettiläät

  1. Sus' says:

    Että voikin niinkin pahanmakuinen tupakka kuin Colt saadaa kultaa päälleen ajan saatossa;D
    Kaila kuulostaa minun lukemistoon sopivalta. Mä taasen kyllä tyksin kovin paksuista, piiiiitkistä kirjoista, jos nyt väkisin lähtee huonoa hakemaan niin sen kirjan piteleminen on hankalaa.

    • susupetal says:

      Colt oli siitä hyvä tupakka, että sitä sai ostaa kappalettain kioskilta aikanaan, Sus’. Ja jos oli oikein rahoissaan, mitä ei koskaan ollut, ostettiin kaverin kanssa puoliksi 10 kappaleen pikkupaketti.
      Pidin ennen tiiliskivikirjoista, mutta nykyään keskittymiskyvyn heitellessä aika paljon, suosin lyhyitä opuksia.

  2. Cara says:

    Kailaan aion tutustua. Katson onko kirjastossamme tai muissa piki-kirjastoissa.

    Minun sielunmaisemaani ovat metsät, purot, joet ja järvet. Jo lapsesta saakka niihin tutustuin, ja jatkoa on seurannut viimeiset lhes 30 vuotta.

    • susupetal says:

      Toivottavasti löytyy kirjastoistanne, Cara. Ja jos ei, niin hankintaehdotusta sisään.
      Olen niin kaupunkilainen, eikä meillä ollut mökkiä, eikä sukulaisia, jotka olisivat asuneet maalla, että koin nuorena esim. metsät todella pelottaviksi!
      Merta rakastan, muutamaa Tampereen vuotta lukuunottamatta, olen aina asunut merenrantakaupungeissa.

  3. Tästä tykkään, aitoja runoja kuten se on. tämä tunne heräsi kirjoituksestasi ja kun runo on näin se iskee minuun, liian höpästä en tykkää sit yhtään. Itselläni kokemusta lähinnä mistä kirjoitan, metsät, joet ,järvet jne, kaupungissa asun vain lyhytakaisesti mutta sitä näkee jos haluaa nähdä vaikka mitä. Ja alin kuulostaa myös hyvälle juuri edellämainittujen syiden takia, huumoria unohtamatta.Kitos esittelyistä

    • susupetal says:

      Sama juttu täällä, Esther, pidän aidoista, elämän makuisista runoista ja koska kaupunki on minulle se elämä, pidän runoista, jotka sijoittuvat itselleni tärkeisiin paikkoihin.
      Joku toinen haltioituu toisenlaisista runoista ja se on hyvä se, rikkautta.

      Tykkään esitellä kirjoja, jotka kolahtavat. Itselleni merkityksettömistä kirjoista en tänne kirjoita.

  4. sirokko says:

    Colt on kyllä iskenyt minunkin makuuni… pitää katsoa iskeekö kirja. Lähettiläät kuulostaa just sellaiselta mistä saattaisin pitää, täytyy laittaa ylös.

  5. Viivi Koo says:

    Myönnän, en tunnistanut kaikkia lippuja minäkään. Piti googlailla! 😅

  6. Sus' says:

    Mitä Sususta kirjoittaisin?
    Petalinko itselleni saisin?
    Merkityksellisyyden tajuaisin,
    jos haluaisin,

    tiedän en tee niin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: