Havainnoinnin hurmaa

Tarkempi tutkimus tuottaa tarkempia tuloksia. Tämähän ei ole mitenkään yllättävää. Täytyy vain muistaa tämä tosiasia ja pitää mieli joustavana ja avoimena.
Ja silmät auki.

Aikaisemminhan jaottelin ihmisten ulkoiluttajat kahteen kategoriaan. Nyt olen huomannut, että tämä lajittelu ei ole todellakaan mitenkään riittävä. On nimittäin ilmennyt, että Hauska-kakkapussia käyttävät ulkoilutettavat voidaan jakaa neljään alakategoriaan. Ainakin neljään, sillä voi olla, että eksaktimpi tarkkailu tuo vielä uusia huomioita.

Mutta nyt näihin neljään alalajiin. Eilen, kun narttu vei minut lenkille, huomasimme jo kaukaa koiran hihnan päässä ihmisen, joka kumartui kiltisti noukkimaan jätökset pussiin. Kävelimme toisiamme vastaan, ohitus sujui mallikkaasti. Vilkaisin tien piennarta. Siinä oli kauniisti rusetille solmittu muovipussi. Käännyin katsomaan taakseni. Totta, ihminen ei heiluttanut käsissään mitään, hihnassa ei roikkunut mitään. Ihminen oli todellakin kerännyt kakat pussiin ja jättänyt sitten pussin mukavasti maatumaan lumikasaan.

Huomion järkyttämänä seurasin ulkoiluttajaani. Tulimme pieneen metsikköön tai mitä nyt nämä kaupungin pusikot ovatkaan. Puun oksassa roikkui kakkapussi! Strange fruit alkoi soida päässäni, siitä tuli sitten korvamato koko loppupäiväksi.

Yhdellä lenkillä löytyi siis kaksi uutta alaluokkaa. Silmilläni olen aikaisemmin todistanut kolmannen ihmistyypin, joka kiikuttaa pussin roskikseen, niitäkin (roskiksia) löytyy täältä. Epäilykseni heräsi kuitenkin, niin kuin perusteellisessa tiedetutkimuksessa on tärkeää. Saattaa olla, että kakankerääjissä on vielä yksilöitä, jotka ovat turhautuneita ja epätoivoisia huomatessaan lähimmän roskiksen sijaitsevan seuraavan mutkan takana. Nämä saattavat (huom. saattavat, sillä en ole vielä todistanut tätä oletustani oikeaksi) piilottaa pussinsa lumen alle, kätkeä sen kannon koloon tai mitä nyt aina kekseliäs ihmismieli tuleekaan keksineeksi. Nämä jemmaajat saattavat siis olla neljäs alaryhmä.

Tutkimukseni jatkuvat edelleen. Olen oikeastaan aika innostunut tästä tieteenalasta. Samalla saan liikuntaa, rapsakkaa pakkasilmaa keuhkoihin ja mieli ilostuu.
En minä todellakaan koskaan kuvitellut eloni muuttuvan tällaiseksi, mutta niin se elämä vaan heittelee. Mitä vähemmän liikun gallerioissa, näyttelyissä ja muissa vastaavissa, sitä enemmän opin ihmisistä.

 

 

 

 

Mainokset

15 Responses to Havainnoinnin hurmaa

  1. Ari says:

    Satumainen tutkija 🙂

  2. aimarii says:

    Toivotan onnea ja menestystä tällä tutkimustyöllesi ja vakaasti uskon, että työtä riittää. Tiedä vielä, minkä loppulausuman saat tehdyksi.
    Mietin, mihin kategoriaan itse kuulun, tosin ulkoilutan harvoin koiraa. Tutkailtua itseni käyttäytymistä, huomion heti eron, olenko koiran kanssa liikkeellä taajama-alueella vai metsäpolulla.

  3. Hyviä huomioita ja totta että ihmisistä oppii paljonkin kun heitä pääsee seuraamaan ja seuraakin tarkemmin käyttäytymistä ym. Hauskasti todesta.

  4. Cara says:

    Pelastit päiväni heti näin aamusta 🙂 Hymyillen luin uusia tutkimustuloksiasi. Oletko huomannut havaintoyksiköissä eroja? Siis ihmisissä. Onko minkkiturkkirouvalla erilainen käytös kuin tuulipukumummolla?

    Jonkun verran vielä kun keräät alalajeja ja muita faktoja näistä ihmisistä, joita koirat ulkoiluttavat, niin voit alkaa suunnitella väitöskirjaa aiheesta 😀

    • susupetal says:

      Pitäisi lähteä tuonne keskustaan katsastelemaan minkkimummoja, niitä näillä huudeilla harvemmin näkee, Cara. Sillä tavalla tämä tutkimus ei ole nyt järin eksakti.
      Tuletko sitten opponentiksi 😀

  5. Hihii, olipa hauska! 😀 Aina oppii jotain uutta. Ei ole tullut mieleenikään että koirankakkapusseja voisi jättää tien viereen saati puun oksalle, perin kekseliästä tai sitten vaan laiskuutta! 😀 Jatka ihmeessä tutkimuksia, kuulisin mielelläni lisää havaintoja aiheesta, vaikka meillä ei edes ole koiraa… 🙂

  6. Jael says:

    Hih, mainiota tekstiä jopa koirien kakkapusseista;D Eilen saman kadun naapuri toi minulle lisää kakkapusseja, nyt niitä on joksikin aikaa. Terv.nimimerkki Aina pussi mukana

  7. Birgitta says:

    Kuuntelin eräänä aamuna Sarasvuon Aamulenkkiä. Lenkillä maahan koirankakan viereen oli jätetty kaksi tyhjää koirankakkapussia. S otti koirankakan puhtaaseen pussiin ja pudotti sen roskikseen, joka oli lähellä. Jonkin matkan päässä oli pelkkä koirankakka ja sen S keräsi sitten siihen toiseen kakkapussiin. Roskis löytyi sillekin täydelle kakkapussille.
    Olin kyllä ihan h-moilasena tätä kuunnellessani. Tämä tutkimuksesi vaan vahvistaa mietteitäni. Jätän sanomatta 😉

    Mutta joo, tänään on sunnuntai ja olen tässä katsomassa mitä kaikkea olen jäänyt paitsi viikon aikana. Toivottelen sulle oikein mainiota viikonloppua 🙂

    • susupetal says:

      Yleisiä ilmiöitä siis nämä mielenkiintoiset havainnot, Birgitta 😀 Mukavaa, kun oli jätetty tyhjät kakkapussit valmiiksi…kiva sitten muiden kerätä 😉

      Ihanaa sunnuntaita sinulle!

  8. Päivitysilmoitus: Totu sitten koiriin, kun niitä ei ole | SusuPetal

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: