Viikko mielenkiintoisesta elämästäni

Olen jatkanut tämän koiramaisen elämäni ilmiöiden havainnoinnista, mutta jotenkin tutkimustuloksia tulee niin paljon, ettei ole oikein aikaa jäsentää niitä lukukelpoiseen muotoon. Mutta koirapuistoista sen verran, että mitä suurempi koira, sitä todennäköisempää on, että se tuodaan autolla ulkoilemaan koirapuistoon.

***

Vanha tuttu yrittää ottaa yhteyttä. Onneksi on kännykkä, joka kertoo soittajan, joten ehdin miettiä muutaman pirauksen ajan, vastaanko vai en. Kuulen tästä ihmisestä aina, kun hänellä menee huonosti, kun hän tarvitsee kuuntelevaa korvaa, silmiä, joihin sylkeä sielunsa synkkyyden. Kun hänellä menee hyvin, hänestä ei kuulu mitään. Silloin hän on aina liian onnellinen, liian rakastunut, liian vaan vähän kaikkea, eikä mikään pitele häntä maan pinnalla. Huomasin sen, kun muutama vuosi sitten pyysin häneltä kauppa-apua, kun jokasyksyinen infektiokierre vaivasi, enkä pysynyt tolpillani.
Ei hän ehtinyt auttaa.
En vastaa puheluun ja häädän päättäväisesti sen orastavan syyllisyyden, joka naputtaa korvaani, että nonnii, nyt hän sitten tappaa itsensä ja se on minun syytäni, kun en vastannut.
En voi pelastaa kaikkia. Jotain olen näinä vuosina oppinut.

***

Pesukone hajoaa. Viimeisten kuukausien aikana se on toiminut epäluotettavasti, mutta maanittelujen avulla suostunut pyörittämään koneellisen aina silloin tällöin.
Ei enää.
Kone on aikoinaan hankittu Kierrätyskeskuksesta, joten sen ura on ollut pitkä ja pyyteetön.
Onneksi on talvi, eikä hikisiä vaatteita. IKEA-kassiin mahtuu vielä likapyykkiä.

***

Lainakoira on luonani enää alle kuukauden. Se on asia, jota en suostu ajattelemaan.

***

Mielessäni on monia aiheita, joista kirjoittaa, mutta sitten tulen ajatelleeksi, että ketä kiinnostaa lukea. Huomaan nimittäin, että itseänikään eivät omat jutut kiinnosta. Sen takia olen esimerkiksi pysytellyt pois Facebookista, en jaksa lukea muiden päivityksiä ja uskon, etten itsekään kirjoittaisi mitään sen kiinnostavampaa. Muutkin somealustat jakavat vain linkkejä, joita yleensä löydän itsekin jossain vaiheessa ja jos en löydä, niin ei haittaa.
Aamukävelyllä riimittelen somerunon, se ontuu, mutta niin tekee tämä minä-minä-maailmanikin.

Sometan
oletan
juttujeni
muistojeni
kuvieni
linkkieni
unieni ja niin edelleen
muita kiinnostavan.

Jaan elämäni ihanan.
Minulle.

***

Ystävä käy kahvilla. Sellainen, jonka olen tuntenut yli kolmekymmentä vuotta. On mukavaa istua ja puhua, kuunnella ja tehdä vastakysymyksiä. Kommunikointi on parasta silloin, kun siinä on tasapuolista vuorovaikutusta.

***

Tänään on pakko imuroida. Ilma on sakeanaan koiran karvaa, paljaat varpaat poimivat hiekoitushiekkaa lattialta. Vihaan imuroimista (en minä yleensäkään siivoamista rakasta, mutta imurointi on syvintä pahaa), sillä enimmäkseen joudun konttaamaan ja vetämään imuria perässäni, koska selkä ei vaan kestä seisomista ja ees-taas liikettä.
Pöly on turhan hyvin uusiutuvaa luonnonvaraa. Toisinaan kadehdin sen aktiivisuutta.
Tänään nujerran pölyn hetkeksi.

 

Mainokset

20 Responses to Viikko mielenkiintoisesta elämästäni

  1. Noita samanlaisia tuttuja on meilläkin ihan riittämiin, otetaan yhteyttä kun halutaan jotain mutta auta armias jos itse tarviit apua, ei heitä näy missään. Tuli mieleeni että ota pysyvästi itsellesi koira, auta jotakin kaltoinkohdeltua ja hiukan vanhempaa koirulia joita on eläinkodeissa, niistä on niin paljon iloa ja seuraa, minä ottasin enemmän mutta ei miehen rahkeet taida kestää sitten meitä 🙂 ja kyllä minä luen aine tekstisi, ehkä tuo kommentoiti voi jäädä mutta lukemassa käyn älä vaan lakkaa kirjoittamasta!! Minäkin inhoon siivoomista ja silittämistä! Mukavaa keskiviikkoa sinulle!

    • susupetal says:

      Ei se kommentin jättäminen ole pakollista, Esther, enemmänkin mietin sitä, miten saisin palautettua tämän blogin alkuperäiseen kuosiin eli puhtaasti tarinablogiksi. Pois siis päiväkirjamaisuus.
      Koiran ottaminen on valitettavasti taloudellinen kysymys. Eläkkeeni riittää just ja just omaan elämään, koiraa en voisi ottaa. Kaikki ylimääräiset menoerät on karsittu minimiin (uuden pesukoneen maksaminen jaksotettu monelle kuukaudelle), koiran ruuan ehkä vielä pystyisin kustantamaan, mutta entä, jos koira pitäisi viedä lääkärille, hankkia lääkkeitä jne?
      Tämä lainakoira on ollut siitä hyvä, että omistajansa on kustantanut ruuat yms.

  2. Cara says:

    Sinua on mukava lukea, mutta ymmärrän hyvin tuon kirjoitusblokin. Itselläni on sama tunne, ketä kiinnostaa minun elämäni, tylsää ja aina samaa.

    Selkävaiva estää minuakin imuroimasta, onneksi on tuo mies, jonka mielestä ei tarvi, mutta hän pyynnöstä imuroi silti.

    Kuinka ollakaan, juuri odottelen tässä kylällä asuvaa ystävää päiväkahville. Olemme tunteneet 29 vuotta. Leivoin mustikka/vadelma-rahka-tuorejuustopiirakan.

    • susupetal says:

      Koiran kanssa kävellessä tulee mieleen kaikenlaista, mistä kirjoittaa, Cara. Eilen mietin valmiiksi päässäni jutun siitä, kuinka Maija Vilkkumaan levy Ei on vaikuttanut minuun paljon, miten olen löytänyt sanoista samaistumista, mitä olen kokenut tyttärenä, äitinä, masentuneena jne.
      Vaan enpä kirjoittanut mitään, koska ajattelin, että se on vaan minun juttuni, ei se muita kiinnosta.
      Niin kuin Estherille tuossa vastasin, haluaisin muuttaa tämän jälleen tarinablogiksi, sen takia varmaan kirjoitusblokki.

      Ihana miehesi ❤

      Aah, piirakkaa! Minulla ei ole koskaan mitään vieraanvaraa. Jos ostan jotain, syön kaiken itse ja nopeasti. Tuo ystävä toi tullessaan pullat, arvostan 🙂

  3. aimarii says:

    Ei sun viikko ole ollut yhtään pöllömpi, kaikenlaista tapahtunut. Paitsi ei kiva, kun pyykkikone teki tenän.
    Hieno juttu kumminkin, että hoitokoira on ulkoiluttanut sinua talvisydämen. Kesällä varmaan tulee lähdettyä helpommin, kun vaikkei koira ole enää hoputtamassa ulkoiluun.
    Et sinä kirjoittamisesta luovu, se on sinulla verissä ja tuo ajatus tarinablogista kuulostaa tosi hyvältä. Kyllä lukijoita on, semmoisiakin, jotka eivät jätä puumerkkejään.
    Minua kiinnostasi saada aikaan jotain uutta ilmettä, olen vähän miettinyt sadan sanan tarinoita, siis raapaleita, josko semmoisia tai sitten ei. Ihan samanlaiset ajatukset pyörivät minunkin aivosopukoissa, mitä sulla, kuka näitä juttuja lukee. Mutta – voisi ajatella niinkin, että ihan itelle vaan.

    • susupetal says:

      Totta, Aimarii, talveni on ollut ihan erilainen kuin aikaisemmin, sillä olen käynyt ulkonakin!!! Ja juu, kesällä tulee lähdettyä helpommin liikkeelle.
      Sinulla on taito tehdä raapaleita, mutta älä jätä niitä vain itsellesi luettavaksi, mekin haluamme ne lukea!

  4. Maarit says:

    Tuttu tunne, kun ei ole mitään kuvaamista, ei mitään kirjoittamista! Luen kuitenkin toisten blogit, kaikille muille tapahtuu kirjoittamisen arvoista 🙂 Kodinkoneen uusiminen tietää aina rahanmenoa, mulla vetelee läppäri viimesiään 😦

    • susupetal says:

      Hahhah, Maarit, ihan sama fiilis eli että muille tapahtuu kijroittamsien arvoista 😉

      Kodinkoneet 😦 Toivottavasti läppärisi jaksaa vielä kitua ja kauan!!

  5. Sus' says:

    Sinä kun olet ammattikirjailija niin nämä arkisemmatkin asiat on kirjoitettu niin että ne kiinnostaa, jopa sekin etttei kiinnosta kirjoittaa, on kirjoitettu niin että se meitä muita kiinnostaa;) Tee vaan Vilkkumaa-luotaus jos olet sitä pohtinut, levyä kun on myyty ylis sata tuhatta niin eiköhän se kiinnosta.
    Tahtoo koirulin!! Mjulakin se on myös rahakysymys, jos joskus muutaan ja uuteen kotiin koiora otan sille on perustettava oma pankkitili, olisi syy alkaa opettelemaan säästämään… .
    Mulla oli aikoinaan yks kaveri joka oli aina tappamassa itseään kun otti yhteyttä. Kerran yksinkertaiseti kyllästyin ja avauduin oikein kunnolla. Elossa tuo on vieläkin.

    • susupetal says:

      En pid itseäni ammattikirjailijana, koska se ei ole koskaan ollut ammattini, mutta paljon olen kirjoittanut, Sus’.
      Jotenkin se Vilkkumaa-juttu tuli tehtyä valmiiksi päässä, se oli varmaan tärkeintä.
      Eläimet olisivat ihania, mutta täytyy olla myös realisti 😦
      Joo, tuollaiset puhelut ja yhteydenotot ovat valitettavan tuttuja.

  6. Crane says:

    Aina yhtä mielelläni luen kaiken mitä kirjoitat, ne arkisetkin asiat tulevat lähelle ja saan naurahtaa myötätunnosta niin koirulia kuin imurointia (me vihaamme sitä, koira ja minä!) koskevissa jutuissa. Luulenpa, että lukisin kiinnostuneena, vaikka kirjoittaisit aidan seipäistä, koska ilmaiset sanoilla asioita omalla terävällä, hieman ironisella, kuivalla huumorilla tai suorana mättönä mielenkiintoisesti! Tarinat palaavat kun niiden aika on, ystäväni!

  7. timokytta says:

    Pitkästä aikaa blogirästejä lukemassa ja taas heitit hyvän kokoelman tunnelmia. Kevättä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: