Kolmekymmentä vuotta sitten

 

En minä osaa kirjoittaa vertauksin, en kasvata kielen kukkasia,
en piilota kuvaa sanojen taakse.
Kirjoitan niin kuin se on ollut, on nyt, tulee olemaan,
pysyn järjissäni vielä vähän aikaa.

Kolmekymmentä vuotta sitten.
Äiti kuolee. Isä jää yksin.
Asun toisella paikkakunnalla,
kuukausista tulee pitkiä,
matkustan isän luokse työviikon päätteeksi.

Isä, isä on sulkeutunut omaan maailmaansa, hän on robotti,
vuotaa verta vatsaonteloon, heikkenee, lopettaa toimimasta.
Teen samoin,
pidän äidin kuoleman itseni ulkopuolella,
työnnän kuoleman kauemmaksi, surun vielä pidemmälle,
tarkastelen kaikkea ja omaa käyttäytymistäni järjen avulla.
Etäännytän kaiken,
vihalle raivaan suuren tilan.

Äidin kuolema on virhe, vääryys, jonkun syytä.
En pysty rankaisemaan sairaalabakteeria,
vihaan lääkäreitä, pappia, byrokratiaa.

Hankin tietoa, se on tapani käsitellä tuskaa. En itke.
En suostu ottamaan äitiä uniini, en elämääni, en ajatuksiini.

Varma aavistus siitä, etten tule elämään sen vanhemmaksi kuin äiti.
Aikani käy vähiin, en sitäkään itke. Jaksan, jaksan.

Kunnes en enää.

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Mainokset

12 Responses to Kolmekymmentä vuotta sitten

  1. riitta k says:

    Dramaattinen runo ❤ Virhe, vääryys – niinhän me shokissa koemme ja torjumme kaiken. Toivottavasti koteloitunut viha on jo päässyt purkautumaan.

    Aurinkoa!

  2. Crane says:

    Vaatii rohkeutta ottaa esiin ja tarkastella asioita, jotka ovat satuttaneet. Viisautta on nähdä ja ymmärtää itseään…
    Omassa kaapissani luurangot saavat kolistella rauhassa.

  3. Koen paljon samuutta, ylättävän paljon. Minulla kuoli äiti, kun olin 13v, äiti silloin 36v, ja isoveli puolitoista vuotta myöhemmin. Isä muuttui jotenkin tyhjäksi. Toinen pikkusisareni sairastui psykoosiin ja jäi skitsofreenikoksi, toinen karkasi mustalaispojan kanssa ja sai teininä lapsen.
    Isoäitini valitti ja motkotti, kun joutui hoitamaan poikansa taloutta sen sijaan, että olisi saanut elää vanhanemännän elämää. Nyt ymmärrän häntäkin leppoisassa eläkeläiselämässäni.
    Minä? – Kuten runosi lopussa, vahva ja vihainen, toisia pönkittämässä, kunnes en enää jaksanut.

    Kun katsoo taaksepäin, objektiivisesti näitä tapahtumia ja miten nopeasti kaikki onnettomuudet tulivat, niin ei yhtään ihmettele, ettei jaksanut pysyä hymysuuna.
    Pelkäsin, että vaivun itsekin mielisairauteen, ja kun niin ei tapahtunut, vaan löysin onnea elämääni, niin aloin seuraavaksi pelätä maagista 36-vuotissyntymäpäivääni.

    • susupetal says:

      Ravisuttavia tapahtumia perheessäsi, Marjatta. Olet ollut todella nuori, kun äitisi kuoli ja elämä muuttui.
      Pelko todellakin kulkee mukana, ajatteli sitä tai. Maagiset tulevat syntympäivät kauhistuttavat, ei ihme, jos onni tuntuu karttavan.
      Eikä jaksa.
      Olen iloinen, että löysit samuutta runostani. Selvisimme.

  4. cara says:

    Toisen vanhemman menettäminen on aina vaikea paikka. Jotenkin epäoikeudenmukaista. Vasta vanhempana minäkin olen miettinyt, että miten erilaista elämä olisi ollut jos olisin saanut pitää isäni pidempään kuin 10-vuotiaaksi.

    • susupetal says:

      Olet ollut ihan lapsi, kun isäsi kuoli, Cara. Ja kyllä, elämäsi olisi varmaan ollut erilainen, jos näin ei olisi tapahtunut.
      Nuorena ei jossittele ja vanhemmiten yleensä on tajunnut, että jossittelu on turhaa.

  5. saassa says:

    Sinä et jätä lukijaa kylmäksi. Vahva tunnelataus runossasi. Rohkeaa, taitavasti tuotettua tekstiä, ravistelevaa. Luen nämä useaan kertaan, että saan imettyä tuon vahvan tunnelmaan sanojen mukana.
    Epäoikeudenmukaisuus herättää aina kiukkua, olipa sen aiheuttaja mikä tahansa.
    Kiitos huikeasta runohetkestä

  6. Maarit says:

    Riipaiseva kirjoitus! Aikaa eritellä tunteita, pahin terä ehtii tylsyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: