Valkoinen

 

pitäisi olla muualla
olen tässä nyt

näin unta valkoisesta psykoosista
tiesin ettei se ollut totta
psykoosi ei ole koskaan valkoinen
paitsi hänelle
joka sairaalahuoneesta astuessaan oli keskellä talvisotaa
väisteli luoteja sukelsi kinosten taakse ammusten lentäessä pään yli
iski käytävän seinään reikiä joihin piiloutua

olen pystynyt huiputtamaan muita pitkään
itseänikin
olen paras uskomaan itseäni
unohtamaan oman oloni
keskittymään muihin ja heihin eikä ole muita kuin he
kunnes pääni räjähtää
pakko siirtyä itsestään
katsoa muualle
itsensä ulkopuolella
ei enää minuutta
turvallinen pako liueta kohti kattoa
pysyä poissa haljenneesta kallosta

takaisin en pääse jos haluaisin
en halua
miksi haluaisin

tiedän etten ole ollut olemassa enää pitkään aikaan
katosin junassa matkalla asemalta asemalle
minua ei enää näkynyt
ihmiset kävelivät lävitseni
en ole enää pujottelukeppi tukkimassa tietänne

muistan että minun pitäisi olla tänään jossain muualla kuin tässä

 

 

***

# runosunnuntai

 

 

 

Mainokset

16 Responses to Valkoinen

  1. sirkka says:

    luen aina postauksesi, mielenkiinnollla j paljon sådant som man känner idan hos sig mutta sinä osaatilmaista ne runoissasi

  2. riitta k says:

    Dramaattisia tunteita. Toivon, että on vaan runominän tarinaa ja että olet itsessäsi tukevasti läsnä juuri siellä missä sinun pitääkin. Hyvää runosunnuntaita.

  3. Maarit says:

    Vahvoja tunteita sisältävä runo! ❤

  4. Saassa says:

    Taitavasti saat sanoiksi vahvoja tunteita.
    Psykoosi ei tosiaan ole valkoinen. Läheinen on kuvannut miltä se tuntuu. Ja miltä itsestä tuntuu kun toinen katoaa. Olla läpinäkyvä tai liian huomattu, ei hyviä kumpikaan. On vain oltava läsnä, oltava tarvittaessa lähellä. Irti ei saa päästää, ihan yksin ei ole kenenkään silloin hyvä olla.
    Luin moneen kertaan, tässä on meillä kaikilla oppimista, ymmärtämistä ja ennen kaikkea mukana elämistä.
    Kiitos Susu, toivottavasti nämä tunteet ovat aikaisempia kokemuksia, ohi menneitä,olivatpa sitten kenen tahansa.

  5. aimarii says:

    Usean kerran minäkin luin runosi. Ajattelen sitä, enkä varmastikaan löytänyt sitä syvintä siitä. Mutta sinähän olet, sinulla on lainakoira

  6. cara says:

    Minulle tuli mieleen, että ethän pääse eksymään, koska nyt sinulla on Lainakoira.

  7. Runosi vie syvälle jos sen antaa viedä, se on ahdistavaa luettavaa oikeista tuntemuksista. Vaikka runo on sanoja, ne sanat voivat olla totta tai keksittyä, mutta nämä sanat eivät tule koskaan tuntematta. Askel kerrallaan ja hiljaa hyvä tulee.

  8. Birgitta says:

    Rajua ja pelottavaakin. Riitta K sanoi juuri siten kun tunnen: ”Toivon, että on vaan runominän tarinaa ja että olet itsessäsi tukevasti läsnä juuri siellä missä sinun pitääkin.”
    Halaus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: