Anonyymit energiasyöpöt
10 maaliskuun, 2019 42 kommenttia
Tervetuloa! Mukavaa, että tänne on uskaltautunut näinkin moni lähetteen saanut! Muutos alkaa itsestä, totta, totta.
Keskustelussa on tärkeää kuunteleminen. Ja kuuleminen. Tarkentavien kysymysten esittäminen. Myötätunto. Tänään emme siis keskeytä toista kertoaksemme omia, vastaavia kokemuksiamme. Emme pidä synkkiä yksinpuheluita, hehheh, olemme vuorovaikutuksessa toiseen.
Tiedän, kuulostaa vaikealta olla kiinnostunut toisesta, kun oma napa on kuitenkin se rakkain, mutta harjoitus tekee teistä ainakin kisällejä.
Noniin, aloitetaan. Meillä on tunti aikaa. Tullessanne saitte joko punaisen tai sinisen pipon. Pipot päähän! Ottakaa pari erivärisestä pipopäästä. Ensin punaiset kysyvät sinisiltä, mitä sinulle kuuluu ja punaiset kuuntelevat! Myöhemmin vaihdetaan.
Oven sähkölukitus avautuu sitten tunnin päättyessä.
***
Viikon 11 krapusanat ovat tunti, keskustelu, ovi. Annettujen sanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen tarina. Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogeissa. Kravun kirjoittamisella ei ole kiire, jälkijunaankin ehtii hyvin mukaan.
Jätä oman krapusi ulr-osoite joko minun tai Caran blogin kommentteihin. Meidän blogeistamme löydät myös listan osallistuneista.
Caran kanssa on ollut puhetta, että nämä kravut ovat piristäneet blogikirjoittamistamme. On ollut kivaa nähdä, kuinka moni on lähtenyt mukaan krapuilemaan! On myös ollut mielenkiintoista lukea, miten erilaisia tarinoita syntyy annetuista sanoista.
Käykää lukemassa ja kommentoimassa muiden krapuja ja nauttikaa!
Kiitos ❤
OSALLISTUJAT
Cara
Repu
Der Seidenspinner
Suttastiina
HPöllö
anli itse
BLOGitse
Sus’
Ilona Winebridge
Aimarii
SK
AilaKaarina
Risa
Maarit
SusuPetal 
No just, ja kurssi varmaan maksaa ainakin tonnin 🙂 Hieno tarina.
Tonnilla tavat kuntoon, Cara 😉
Hahahah, mie haluan tuollaiselle kurssille, sähkölukot kunniaan! Ja ehdottomasti PUNAINEN pipo, eikä se saa kiristää.
Onneksi nuo pipot ovat joustoneuleesta, Suttastiina 😀
Mainio – mukavaa sunnuntaita!
Leppoisaa sunnuntaita sinullekin, Riitta!
Ehkä joskus (miten niin ”joskus”) tarvitsisin juuri tuollaista kurssia 🙂 Loistava!
Varmaan tarpeen ihan kaikille, HPöllö, ainakin joskus 😉
Joskus vuosia sitten kun joku sanoi sanan ”diadi” minulle nousi karvat pystyyn. Ei kuuntelemisesta vaan puhumisesta 🙂
Hyvä harjoitus, vaikka meillä ei ollut ovea lukittuna. Taisi olla iso ladon ovi vedettynä auki ja pääskyset lensivät pihalla laulellen.
Kuunteleminen on hyvä taito.
Tämä taitaa olla intensiivikurssi, Birgitta, siksi ovet lukossa 🙂
Dialogi on hankalaa….
Pipokin vielä;D Mutta lukitut ovet kyllä hieman ahdistavat, on sitten kurssi kuin hyvä tahansa, Valtavan hieno krapu taas:)
Pipot kyllä ahdistavat minuakin, Jael!!
Kuunteleminen on hyvä ja tarpeellinen taito…..pipo päässä tai ilman. Hieno tarina.
On se tarpeellinen taito, Anna-Liisa, ja aika vaikeakin!
Hah, hah! Niin oikeaan osuu kun oma napa on yleensä se tärkein. Nerokas tuo pipoajatus! Ja vielä sähköovet! 🙂
Onhan se oma napa niin ihana, Der Seidenspinner 😉
Hieno tarina. Minä en uskaltaisi tuollaiseen tapakoulutukseen. Munaisin kuitenkin.
En minäkään lähtisi tuohon koulutukseen, Risa, repisin lähetteen!
Eriväripipopääparittajaksi heittäydyit=)
Lopetus oli niin killeri että hattua, tai siis eriväripipoani nostan!
Kiitos, Sus’.
moikka Susu oheinen linkki vk 11 krapuuni. Viikon sanat hieman laittoivat miettimään aihetta, mistä kirjoittaa;)
https://viinasilta.blogspot.com/2019/03/kesayona.html
Eivät nuo tarinat ihan itsestään synny, Ilona, olen huomannut!
mainio krapu! kurssinvetäjä todellakin varmisti sen, et pipopäät pysyy paikoillaan, joskus tekis todella itsekin mieli laittaa ovi lukkoon, niin paljon liikehditään jo tunninkin aikana;)
Sähkölukko vaan oveen, Ilona 😀
Hyvä idea, harmillista ettei tällaista tajuta ilman erivärisiä pipoja! Toivottavasti edes silloin 😀
Tämä krapuhaaste on ihana, yritän osallistua itsekin. Yritin jo tuossa erääseen aiempaan osallistua, mutta en saanut millään juttua typistettyä sataan sanaan, joten siitä tuli vain muu juttu. 😀
Toivottavasti edes silloin todellakin, Elegia!
Omat krapuni ovat ensin ihan liian pitkiä, sitten vaan karsimista ja tiivistämistä. Joutuu todellakin välillä miettimään…
Hahah, taas oivaltavaa Susua…maailmassa tarvittaisiin paljon pipoja – omat asiat kun tuntuu olevan maailman tärkeimmät eikä malteta loppuun asti kuunnella mitä toinen sanoo…(jos toinen siis yleensä alkuun pääsee).
Aina ei välttämättä pääse edes oman juttunsa alkuun, BLOGitse 😀
Mainio krapu. Kai ilman muutakin oli selvää kaikille, että kännykät jätettiin oven ulkopuolelle – varmuuden vuoksi.
Täytyypä sanoa, että onneksi ei tartte olla kursseilla.
Kännykät takavarikoitiin ennen tunnin alkua, Aimarii 😉
Joo, kyllä oma kurssitus olisi jo liian myöhäistä…
Sain minäkin krapuni tehtyä.
Tulenpa lukemaan!
Saattaisihan tuo onnistua noin. Kuuntelemisen taito pitäisi kyllä jokaisen oppia ja sitä tarvitaan jopa enenevissä määrin nykyaikana. Mukavalla tavalla siitä kerrot.
Tässä minun krapuni https://nakoisveistosss.blogspot.com/2019/03/naulanpaino-krapu-haaste-vko-11.html
Keskustelukulttuuri tuntuu kadonneen, laitteet puhuvat keskenään ennemminkin, Satu.
Krapusi oli kaunis.
Kursseja löytyy, mutta onko ne kaikki tarpeen, tiedä sitä sitten, mutta hyvin kerrottu 100 sanaan!
Onneksi voi itse päättää, mille kurssille osallistuu, Esther 🙂
Mulle tuli heti fiilis, että kirjoitat jotain inhorealismia ☺! Pipot ja lukitut ovet… Ei ikinä! Ahdistava tarina, josta selviydyin vain isolla kauhunaurulla. Todella upeasti kirjoitettu. Siis, tämä on todella kehu ja edelleen luen tätä parodiana jostain aktiivimallikurssista. (Itse en osaa tuota upeaa lajia, parodiaa, mutta ihailen kovasti niitä, jotka sen osaavat.)
No hyvä, ettei ahdistus estänyt lukemasta, AilaKaarina!
Heh, tästä tuli mieleen työnhakukurssi, jossa mm.heiteltiin toisilleen palloa ja piti sanoa joku positiivinen sana toisesta.
Minun krapuni juuttu päähän 😮
Voihan pallo sentään, Maarit, ihan kamala leikki, huh!
Tässä on kuule vielä aikaa saada se krapu päästä, siitä vaan!
Blogissani jotain.
Kävin juuri lukemassa, Maarit!!