Taikaa
2 huhtikuun, 2019 43 kommenttia
Ylittäessämme Mannerheimintietä taivas alkoi moukaroida rakeilla. Edessämme aaltoileva koululuokka repesi nauruun, lapset nostivat käsiään, poimivat putoavat valkoiset helmet, avasivat suunsa, maistoivat kevään oikukkuutta.
Vastaan puskevien ihmisten kasvoilla näkyi pettymystä, väsymystä. Hartiat sukelsivat kyyryyn, selät peittyivät valkeaan. Turistit lopettivat Kiasman kuvaamisen, kumartuivat ja ikuistivat ilkikurisen kevään ihmeen kännyköihinsä. Styroksin näköiset rakeet vierivät puuskan tanssittamana kohti rautatieasemaa.
Ystävän pitkät hiukset olivat täynnä alkukevään valkoisia rakeita. Hän varoi heiluttamasta kiharoita, jotta taika ei katoaisi liian pian. Samaa lumousta oli kuulema myös nutturassani, hiustaiteilijan loihtima kampaus, kirjailtu pienillä pisaroiksi sulavilla helmillä.
Aurinko taisteli esille. Nopeasti ohi kiitäneen hetken kauneus viipyi vielä sädehtivissä hiuksissamme.
***
Viikon 14 krapusanat ovat ystävä, tie, pettymys
Kommentoinnista: joidenkin osallistujien blogger-blogeihin ei ole mahdollisuutta kommentoida, ellei kommentoijalla ole blogger-profiilia. Mikäli haluat antaa kommentointimahdollisuuden myös ei-bloggerilaisille, lisää kommentointiasetuksiin vaihtoehto nimi/url.
OSALLISTUJAT
Cara
Der Seidenspinner
Sus’
Suttastiina
AilaKaarina
anli itse
HPöllö
Repu
Marjatta Mentula
SK
BLOGitse
Elegia
Sisko
Risa
Aimarii
Maarit
Ilona Winebridge
Riitta K
SusuPetal 
Hetken taikaa, kun maailma on hetjken ehjä ja kaikki on hyvin=)
Oli se niin kaunis hetki, Sus’, ja sen taika piti otteessaan päiviä.
Keväällä yllättävää mutta kaunista lumousta…
Todella kaunista ja hauskaakin, BLOGitse!
Luonto kyllä osaa koristelun taidon 🙂
Todellinen taiteilija, Cara!
Volihan kevään keikuttelevan tulon taikanakin nähdä – jos osaa asennoitua 🙂
Selviytyäkseen selväjärkisenä kannattaa asennoitua, Ritta 🙂
Kauniisti kuvattu tuokio ennen kuin aurinko sulattaa valkoiset helmet hiuksista ja taika haihtuu. 🙂
Onneksi tunnelma jää muistiin pisaroiden kuivuttuakin, Elegia.
Onpa kaunis tuokiokuva! Moni varmaan kiukuttelee tässä tilanteessa ja sadattelee sään oikullisuutta, mutta taiteilija SusuPetal ja muutama muu näkee hetken kauneuden. ❤
Joskus lapsi pysähtyy tuijottamaan lammikkoa, joka kiirehtivän aikuisen mielestä on vain likaa.
Kauneus ja kauheus ovat todellakin katsojan silmässä.
Minua on tuo Lainakoirani opettanut sietämään kelejä, Marjatta. Monta vuosikymmentä vihasin talvea, mutta koiran kanssa kävellessä olen oppinut, että sää ei ole henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan 😀
Asenne- ja pukeutumiskysymys, vaikka kyllä minä edelleen kevättä ja kesää rakastan eniten.
Kevät on yllätyksiä täynnä, rakeitakin voi tulla tai tukka kimmeltää auringossa. Olipa hieno tarina.
Minäkin uskalsin osallistua, onko tämä sopiva juttu, käyppä lukemassa?
Kivaa, kun lähdit mukaan krapuilemaan, Sisko, ja just sopivalla jutulla!
Ihana kertomus, en lukenut pettymyksenä, paitsi sen unenomaisuuden loppumisen.
Taisivat vaan nuo vastaantulijat kulmat kurtussa olla pettyneitä, Kaari, ystäväni ja minä emme 🙂
Upeasti kirjoitettu kevään hetki. Sana on hyvin hallussa sinulla! Taivas moukaroi rakeita, tosi makea kuvaus.
Kiitos, Anna-Liisa!
Minä näin silmissäni koululaisten naurun, turistien ihailun; voisiko Kiasmassa muka olla ihmeellisempää ja kauniimpaa. Miten saisi upeat koristeet säilymään kampauksissa?
Ja ennen kaikkea: millä saisi ne hartiat kyyryssä kävelevät, väsyneet ihmiset huomaamaan raesateen kauneuden? Ne kun tosiaan tuovat sen kevään tullessaan ❤
Sitä raesadetta, niitä styroxpalloja ihailin nimittäin minäkin täällä Pöllönpesän yhtenä päivänä, nauroin niille AM:n kanssa, mietittiin, kuka nyt mahtaa tehdä remonttia 😉
Kevään sateet, vetenä, rakeina, räntänä, puhdistavat hyvin kadut, HPöllö. Eihän sille voi kuin nauraa onnellisena ❤
Sää on asenne kysymys ja miten eri tavalla siihen todella suhtaudutaan. Täälläkin satoi vasta valkoisia helmiä ja ne vasta kauniita olivatkin hangella! Sää on hiustaiteilija, maisemataiteilija ja taikuri siinä ohessa!
Sää on monitaituri, Aimarii! Jopa minä olen nykyään valmis myöntämään talven kauneuden 😀
Kaunis
Kiitos, Suttastiina!
Ihana taika. Nähdä kaunista arjessa. 🙂
Oma krapu: unelmissa.blogspot.com/2019/04/viikon-14-krapu.html#comment-form
Krapusi nosti mieleen omia muistoja, Risa!
No nii, sain omankin krapuni valmiiksi.
Ja juuri tulin koneelle, joten saan sinut saman tien listalle, Aimarii 🙂
Rakeet on kivoja, kun eivät oo pesäpallon kokosia 🙂
Mullaki jotain blogissa….
Onneksi nuo kohdalle osuneet rakeet ovat olleet mukavan pieniä 🙂
Laiton sinut listalle, Maarit.
ohessa linkki vk 14 krapuuni
https://viinasilta.blogspot.com/2019/04/mukava-muisto.html
tv Ilona
Sinut on lisätty listaan, Ilona!
vaude miten elävästi kirjoitettu tuokiokuva. kyl yllätysraekuuro aina Kiasman voittaa kuvauskohteena;)
Totta, Ilona, Kiasma pysyy paikallaan, mutta rakeet sulavat nopeasti kevääseen, joten kiire kuvata!
”Aurinko taisteli esille. Nopeasti ohi kiitäneen hetken kauneus viipyi vielä sädehtivissä hiuksissamme.” – Hieno lopetus hienolle Kravulle ♥.
Kiitos, AilaKaarina!
Voi, miten kauniisti kirjoitettu miten lapset näkevät iloa ja valoa siellä missä aikuiset eivät välttämättä näe!
Joskus aikuisena on niin kiire, ettei huomaa kauneutta, Der Seidenspinner.
Olihan minunkin pakko osallistua 🙂
https://digi-passions.blogspot.com/2019/04/pikitie-on-kuuma.html
Kivaa, kun osallistuit, Riitta!
Todella upea teksti. Kerrot niin elävästi ja kuvaavasti, että kaikki piirtyy mieleen taianomaiseksi kuvaksi. Tekstissä on herkkyyttä joka hivelee ainakin minun mieltäni. Kaunista. Ja koskettavaa.
Kiitos, Satu. Kuvaileminen ei ole koskaan ollut ihan ykkösjuttuni, pidän dialogista, toiminnasta, suoraviivaisesta selostuksesta. Joskus täytyy patistaa itseään hieman maalailevampaan kerrontaan.