Taikaa

 

Ylittäessämme Mannerheimintietä taivas alkoi moukaroida rakeilla. Edessämme aaltoileva koululuokka repesi nauruun, lapset nostivat käsiään, poimivat putoavat valkoiset helmet, avasivat suunsa, maistoivat kevään oikukkuutta.

Vastaan puskevien ihmisten kasvoilla näkyi pettymystä, väsymystä. Hartiat sukelsivat kyyryyn, selät peittyivät valkeaan. Turistit lopettivat Kiasman kuvaamisen, kumartuivat ja ikuistivat ilkikurisen kevään ihmeen kännyköihinsä. Styroksin näköiset rakeet vierivät puuskan tanssittamana kohti rautatieasemaa.

Ystävän pitkät hiukset olivat täynnä alkukevään valkoisia rakeita. Hän varoi heiluttamasta kiharoita, jotta taika ei katoaisi liian pian. Samaa lumousta oli kuulema myös nutturassani, hiustaiteilijan loihtima kampaus, kirjailtu pienillä pisaroiksi sulavilla helmillä.

Aurinko taisteli esille. Nopeasti ohi kiitäneen hetken kauneus viipyi vielä sädehtivissä hiuksissamme.

 

***

Viikon 14 krapusanat ovat ystävä, tie, pettymys

Kommentoinnista: joidenkin osallistujien blogger-blogeihin ei ole mahdollisuutta kommentoida, ellei kommentoijalla ole blogger-profiilia. Mikäli haluat antaa kommentointimahdollisuuden myös ei-bloggerilaisille, lisää kommentointiasetuksiin vaihtoehto nimi/url.

OSALLISTUJAT

Cara

Der Seidenspinner

Sus’

Suttastiina

AilaKaarina

anli itse

HPöllö

Repu

Marjatta Mentula

SK

BLOGitse

Elegia

Sisko

Risa

Aimarii

Maarit

Ilona Winebridge

Riitta K

 

 

 

 

Mainokset

43 Responses to Taikaa

  1. Sus' says:

    Hetken taikaa, kun maailma on hetjken ehjä ja kaikki on hyvin=)

  2. BLOGitse says:

    Keväällä yllättävää mutta kaunista lumousta…

  3. cara says:

    Luonto kyllä osaa koristelun taidon 🙂

  4. riitta k says:

    Volihan kevään keikuttelevan tulon taikanakin nähdä – jos osaa asennoitua 🙂

  5. Elegia says:

    Kauniisti kuvattu tuokio ennen kuin aurinko sulattaa valkoiset helmet hiuksista ja taika haihtuu. 🙂

  6. Onpa kaunis tuokiokuva! Moni varmaan kiukuttelee tässä tilanteessa ja sadattelee sään oikullisuutta, mutta taiteilija SusuPetal ja muutama muu näkee hetken kauneuden. ❤
    Joskus lapsi pysähtyy tuijottamaan lammikkoa, joka kiirehtivän aikuisen mielestä on vain likaa.
    Kauneus ja kauheus ovat todellakin katsojan silmässä.

    • susupetal says:

      Minua on tuo Lainakoirani opettanut sietämään kelejä, Marjatta. Monta vuosikymmentä vihasin talvea, mutta koiran kanssa kävellessä olen oppinut, että sää ei ole henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan 😀
      Asenne- ja pukeutumiskysymys, vaikka kyllä minä edelleen kevättä ja kesää rakastan eniten.

  7. Sisko says:

    Kevät on yllätyksiä täynnä, rakeitakin voi tulla tai tukka kimmeltää auringossa. Olipa hieno tarina.

  8. Ihana kertomus, en lukenut pettymyksenä, paitsi sen unenomaisuuden loppumisen.

  9. Anna-liisa Hyttinen says:

    Upeasti kirjoitettu kevään hetki. Sana on hyvin hallussa sinulla! Taivas moukaroi rakeita, tosi makea kuvaus.

  10. HPöllö says:

    Minä näin silmissäni koululaisten naurun, turistien ihailun; voisiko Kiasmassa muka olla ihmeellisempää ja kauniimpaa. Miten saisi upeat koristeet säilymään kampauksissa?
    Ja ennen kaikkea: millä saisi ne hartiat kyyryssä kävelevät, väsyneet ihmiset huomaamaan raesateen kauneuden? Ne kun tosiaan tuovat sen kevään tullessaan ❤

    Sitä raesadetta, niitä styroxpalloja ihailin nimittäin minäkin täällä Pöllönpesän yhtenä päivänä, nauroin niille AM:n kanssa, mietittiin, kuka nyt mahtaa tehdä remonttia 😉

  11. aimarii says:

    Sää on asenne kysymys ja miten eri tavalla siihen todella suhtaudutaan. Täälläkin satoi vasta valkoisia helmiä ja ne vasta kauniita olivatkin hangella! Sää on hiustaiteilija, maisemataiteilija ja taikuri siinä ohessa!

  12. Risa says:

    Ihana taika. Nähdä kaunista arjessa. 🙂

    Oma krapu: unelmissa.blogspot.com/2019/04/viikon-14-krapu.html#comment-form

  13. aimarii says:

    No nii, sain omankin krapuni valmiiksi.

  14. Maarit says:

    Rakeet on kivoja, kun eivät oo pesäpallon kokosia 🙂
    Mullaki jotain blogissa….

  15. vaude miten elävästi kirjoitettu tuokiokuva. kyl yllätysraekuuro aina Kiasman voittaa kuvauskohteena;)

  16. AilaKaarina says:

    ”Aurinko taisteli esille. Nopeasti ohi kiitäneen hetken kauneus viipyi vielä sädehtivissä hiuksissamme.” – Hieno lopetus hienolle Kravulle ♥.

  17. Der Seidenspinner says:

    Voi, miten kauniisti kirjoitettu miten lapset näkevät iloa ja valoa siellä missä aikuiset eivät välttämättä näe!

  18. Satu Kaikkonen says:

    Todella upea teksti. Kerrot niin elävästi ja kuvaavasti, että kaikki piirtyy mieleen taianomaiseksi kuvaksi. Tekstissä on herkkyyttä joka hivelee ainakin minun mieltäni. Kaunista. Ja koskettavaa.

    • susupetal says:

      Kiitos, Satu. Kuvaileminen ei ole koskaan ollut ihan ykkösjuttuni, pidän dialogista, toiminnasta, suoraviivaisesta selostuksesta. Joskus täytyy patistaa itseään hieman maalailevampaan kerrontaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: