Pyhiinvaeltaja
huhtikuu 7, 2019 45 kommenttia
Nainen palaa hotelliin joka vuosi samaan aikaan. Henkilökunta tuntee naisen tarinan, kunnioittavat hänen suruaan, mainitsevat asiasta hienotunteisesti muille hotellivieraille.
Kyllä, hän haluaa olla yksin.
Aamuisin nainen oikaisee vihreiden nummien yli merenrantaan. Kalliot ovat täällä jylhiä, ne putoavat kohtisuorina meren syliin. Nainen seisoo kumarassa, puristaa käsillään jyrkänteen reunalla olevaa suojakaidetta. Kävelyllä olevat hotellivieraat näkevät naisen hartioiden vapisevan kuin pidätetystä itkusta. Huomaavaisesti he muuttavat askeliensa suuntaa, eivät häiritse naista.
Niin valitettava tapaturma.
Jos he lähestyisivät naista, he kuulisivat helmeilevän naurun.
Nainen silittää lähtiessään kaidetta. Oli hyvä, että se asennettiin paikoilleen vasta onnettomuuden jälkeen. Kaiteen yli miestä olisi ollut vaikeaa työntää.
***
Viikon 15 krapusanat ovat hotelli, yksin, itku.
Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna.
Viime viikon krapua kirjoitti ennätysmäärä osallistujia, kiitos kaikille!
OSALLISTUJAT
Cara
Repu
Risa
SK
Suttastiina
BLOGitse
AilaKaarina
HPöllö
Der Seidenspinner
anli itse
Aimarii
Ilona Winebridge
Riitta K
Marjatta Mentula
Sus’
Sisko
Wau mikä tarina!
Tällaista tällä kertaa, Cara.
Tarinassasi olikin yllättävä loppu. Huh, huh – ihan oikea rikosnovelli.
Harvemmin tulee kirjoitettua näitä dekkareita, joten nyt oli sellaisen aika, Satu.
Pahuksen mahtava juttu! Nainen oli junaillut tekosensa viimeisen päälle, tuskinpa jäi koskaan kiinni. Onnettomuuksiahan sattuu.
Täytyy vain toivoa, ettei Hercule Poirot osu koskaan samaan aikaan samaan hotelliin, Aimarii 😉
Ei se Poirotkaan joka paikkaan,
mutta minäkin kirjoitin jo krapuni
Poirot ei ehtinyt, mutta siinä ehdit kirjoittaa kravun, Aimarii!
Huii…! Tällaisia ”onnettomuuksia” on varmaan joskus tapahtunut.
Helpostihan se jalka lipsahtaa, Marjatta…etenkin nykyään, kun ottavat selfieitä mitä ihmeellisimmissä paikoissa!
Huh, mikä tarina ja huh, mikä nainen! Tuli vielä muistelemaan vuosittain! Yllättävä ja selkäpiitä karmiva loppu. Lukija (ainakin minä) odotti ihan muunlaista ☺. Varsinainen rikoskrapu, well done!
Kiitos, AilaKaarina. Luulisi kyllä, että nainen menisi eteenpäin elämässään. No, ehkä hän joskus lopettaa tuon vuotuisen pyhiinvaelluksensa.
Hah, aivan mieletön käänne! Täydellinen rikostarina täydellisestä rikoksesta!
Viimeisen päälle suunniteltu ja toteutettu, Riitta 🙂
Mahtava twisti. Siitäs sai mokoma ketku…
Ketku… 😀 Toivottavasti sai ansionsa mukaan, eikä kyseessä ollut naisen vinksahtanut maailmankuva, Suttastiina!
Valtavan hienosti rakennettu. Hirtehinen.
Elämän tragikomiikkaa, Risa 😉
Jes, jes mahtava loppu, jes, jes!!!
Taidat olla aika verenhimoinen, BLOGitse 😉
Yritin muuten kommentoida taas tuonne valokuvablogiisi. Ei ainakaan näkynyt tulevan perille,mistäköhän moinen.
Kyllä se kommentti siellä näkyy, Cara. Varmaan, jos päivität sivun, niin näkyy sinullekin.
No niin nyt sitten dekkaria kirjoittamaan tai novelleja, tässä jo näkyvissä hyvät ainekset!!
Tässähän on jo kokonainen dekkari, Esther 😀 Ei jaksa kirjoittaa pidempiä!
Hurjaa kerrontaa! Inspiroiva, olisin voinut lukea enemmänkin!
https://mustaasamettia.blogspot.com/2019/04/krapu-15.html
Kiitos, Der Seidenspinner!
Suorastaan ”kiero” loppu, tykkään 🙂
Kierous on toisinaan kivaa, Maarit!
Sadassa sanassa koko jännittävä dekkari. Olet todellinen taituri kirjoittajana.
Kiitos, Anna-Liisa! Olen kirjoittanut niin paljon elämäni aikana, että on tullut rutiinia.
ole hyvä vk 15 krapuni tarjolla
https://viinasilta.blogspot.com/2019/04/naakkainvaasio.html
yt ilona
Lisätty listaan, Ilona 🙂
Mun krapunen täällä:
https://digi-passions.blogspot.com/2019/04/markkinarako.html
Tulenpa lukemaan, Riitta.
minullakin tarinan loppu riipaisi selkäpiitä kuten AilaKaarinalla!
rakastan dekkareita, tämä oli kyl todella hyvä Susu, toivottavasti jatkossa saamme nauttia lisää;) t
Kiitos, Ilona, katsotaan, jos myöhemmin tulisi lisää.
Hihiiiiii;D
https://hullunasanoihin.blogspot.com/2019/04/krapu-15.html
Lisätty listaan, Sus’!
No nyt, kunnon trilleri!
Jep, sellaistakin lajia piti kokeilla, Elegia!
Hui kun jännä tarina. Naisella oli pahat mielessä, oisko ollut kosto. Onneksi on kaide ja kukaan ei enää voi pudota.
Täällä krapureissussa > https://sarastus2.blogspot.com/2019/04/reissussa.html
Taisi olla kosto, Sisko.
Lisäänpä sinut listaan!
Ai jaijaijai. Tämä oli mainio.
Heh, Birgitta, naiset on toisinaan niin mainioita 😀