Jäähyväiset

Vanhempieni osoitekirja muistaa minua paremmin osoitteet, joissa olen asunut. Itse muistan kyllä paikat kaikissa neljässä kaupungissa, kaikki ne kolmetoista kotia, joita minulla on ollut.
Lapsuudenkodeista muistan kolme.

Eilen kävin kaupungissa, jossa asuin kauan sitten. Jyhkeä kivitalo oli paikoillaan, mutta sisäpihalle ei enää päässyt. Porttikäytävä oli lukittu kaltereilla ja ovikoodilla. Suljettu menneisyys.

Muistan silti, vaikka asunnon jäähyväisistä on jo pitkä aika.

Jäähyväiset aktivoivat muistoja, unia. Viime öinä kuolleet rakkaani ovat käyneet luonani. En juurikaan ole nähnyt heistä unia näiden vuosien aikana, mutta viimeisen kuukauden aikana he ovat tulleet uniini ystävällisinä ja rakastavina. Olen herännyt onnellisena, mutta myös haikeana, sillä hyvästelyt tekevät aina myös kipeää.

 

16 Responses to Jäähyväiset

  1. Niinpä ❤ En ole laskenut kuinka monta kotia on ollut…otanpa tehtäväkseni- Mutta viimeisin lapsuudenkotini Suomessa on jo kaivettu kuopaksi ja siihen on noussut koulu. Parempi muistomerkki kuin pelkkä kuoppa.

  2. Cara says:

    Ajelin jokunen vuosi sitten katsomaan lapsuudenkotiani, rintamiestaloa. Sen oli uusin omistaja rempannut upeaksi. Parasta oli, että leikkimökkinikin oli rempattu samaan tyyliin kuin talo. Kyllä tuli jotenkin haikea olo.

    • susupetal says:

      Rintamamiestalot ovat hienoja, Cara, hyvä että niitä kunnostetaan. Uskon, että olo oli haikea, lapsuudenkodeilla on sellainen vaikutus.

  3. HPöllö says:

    Enpä ole koskaan tullut laskeneeksi kuinka monessa kodissa olen asunut, mutta nyt laskin. Yhdessä kodissa olen asunut kaksi kertaa; lapsena ja sitten myöhemmin melkein aikuisena, umpirakastuneena 🙂
    Nyt jos unelma, jonka eteen teemme päivittäin töitä, toteutuu, tästä pienestä punaisesta tuvasta tulee kymmenes kotini. Tämä toivoakseni on se viimeinen.

    Unissa ei ole läheiset viime aikoina käyneet, mutta mielessä muuten. Täällä maalla kun on paljon tekemistä ja 32 kerrostalovuoden jälkeen maalla ja omakotitalossa on paljon asioita joihin tarvitsee apua. Usein tulee mieleen ”soitanpa ja kysyn”.

    • susupetal says:

      ”Soitanpa ja kysyn” 😀 Totta, HPöllö, aika usein unet liittyvät arkisiin, päivittäisiin asioihin.
      Toivottavasti kymmenes on se viimeinen! Tsemppiä unelman toteutumiseen!

  4. Maarit says:

    Yksi lapsuudenkoti ja kymmenen asuntoa, joista jokunen koti. Paljon muistoja ja paljon läheisiä unissa, joskus on pitempiä aikoja, ettei muista uniaan.

    • susupetal says:

      Yleensä en muista uniani, Maarit, mutta nyt, erään läheisen kuoltua, unet ovat jääneet mieleen.
      Sinullakin on ollut monta asuntoa/kotia!

  5. Jael says:

    Minulla oli lapsuudessa ja nuoruudessa vain 2 kotia, mutta aikuisena sitten montakin, ja vielä eri maissa. Jäähyväiset ovat aina haikeita. Kirjoitatko koskaan muistiin uniasi? Torin kahvikaupan tuttu barista täällä kirjoitti monta vuotta uniaan ylös, ja lopulta kirjoitti kirjankin. Minä näen unia aamuyöllä, mutta muistan jotain herättyäni, ja sen jälkeen tuskin mitään. Baristatuttuni sanoikin että jos pitäisin vihkoa ja kynää sängyn vieressä ja kirjoittaisin joka päivä unet muistiin,niin siihen harjaantuu, mutta en taida oikein herätessä kirjoitella…
    HYvää loppuviikkoa SusuPetal

    • susupetal says:

      Unimaailmani on yleensä aika olematonta, Jael, en juurikaan muista aamuisin uniani, joten en ole niitä kirjoittanut muistiin. Tällaiset kaudet ovat todella harvinaisia, nyt unia jää muistiin.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

  6. Crane says:

    Laskin äkkiä, että muuttoja on ollut 21, mutta kodiksi nimeän vain kaksi asuinpaikkaa; toinen se, jossa elämäni aloitin ja toinen se jossa lapsena asuttiin peräti 8 vuotta. Viimeksi mainittu on tämän nykyisen asuinpaikan liepeillä ja ehkä siksi koen helpoksi elää täällä. Mutta se koti, se on vieläkin hakusessa…
    Voin vain kuvitella, miten lohdullista on kohdata kuolleita läheisiään unissa, tietäen, että heillä on kaikki hyvin.

    • susupetal says:

      Itse olen kokenut jokaisen paikan, jossa olen asunut, kodiksi. Toivottavasti sinunkin kolmas kotisi löytyy vielä joskus, Crane.
      Onneksi nämä unet, joita olen nähnyt, ovat olleet levollisia, ei painajaisia.

  7. Elegia says:

    Monia koteja on sinulla ollut. Minulla vain kaksi lapsuudenkotia, jotka toimivat eräänlaisina vedenjakajina elämässä. Kaikki kodit sen jälkeen ovat olleet koteja ilman lapsuutta. Osoitteet muistan edelleen, ei ole paljon muistettavaa niissä. Palaan usein Suomessa käydessä siihen ihan ensimmäiseen kotiin Pasilassa ja katselen sen niin tuttua pihaa mutta kuitenkin kuin johonkin toiseen elämään kuuluvaa.

    • susupetal says:

      Joskus minäkin olen kävellyt Turussa eri koteja katsomassa, nostalgiamatkoja, Elegia. Jotenkin niin tuttuja, mutta samaan aikaa todellakin kuin johonkin toiseen elämään kuuluvaa niin kuin kirjoitit.

  8. Birgitta says:

    Minä näen aina silloin tällöin mummoani unessa. Kaupungilla sattuu satunnaisesti, että ”näen” edesmenneen ystäväni, eihän kyseessä ole sama henkilö, mutta on jotenkin lohduttavaa, että hän on.

    • susupetal says:

      Sama juttu, Birgitta, edelleen näen myös kaupungilla noita kuolleita ystäviäni, vaikka eivät tietenkään ole heitä. Se on samalla kertaa haikeaa ja lohduttavaa, tulee muistot mieleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: