Muutos
1 syyskuun, 2019 22 kommenttia
Joka aamu Koskisen pappa pyöräilee kaupalle, ostaa kuusi oluttölkkiä, polkee takaisin. Poutasäällä istuu pihapenkillä, sateella ulko-oven lipan alla. Omalla parvekkeella on orpoa, pihalla näkee naapureita.
Palaan asioiltani, istun Koskisen seuraksi, poltan tupakan. Jutellaan jalkapallosta, säästä, politiikasta, kauppojen tarjouksista. Kun seuraamme tulee naapurin miehiä, Koskisen papan puhe muuttuu. Joka toinen sana on kirosana, sanojen välillä röhönaurua.
Ovikello soi iltapäivällä. Koskinen antaa minulle neljä tölkkiä, sanoo, että lääkäri on kieltänyt kaljan juonnin. Kirkasta saa ottaa, mutta ei liikaa. Kiitän mallasjuomasta, annan vitosen. Koskinen katsoo kulmien alta, kertoo, että on muuttamassa Hyvinkäälle lähemmäksi lapsia, haluavat sellaista ne lapset.
Tyhjä penkki tekee haikeaksi.
***
Viikon 36 krapusanat ovat tyhjä, kiittää, parveke.
Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella.
Jätä oman krapusi linkki jommankumman blogiin.
OSALLISTUJAT:
Cara
Repu
HPöllö
Der Seidenspinner
anli itse
riitta k
BLOGitse
AilaKaarina
Suttastiina
SusuPetal 
Surullista. Täällä maalla huomaa miten tuollaiset vanhat papat ovat yksinäisiä. Jokaiselle sauvakävelylenkille varaan aikaa jutella vanhojen pappojen ja mummojen kanssa, jos heitä tulee vastaan. Enää muutama elossa. Kaikilla on kova tarve puhua jollekin.
Totta, Cara. Luulen kyllä, että Koskisen papan perheellä on helpompaa huolehtia papasta nyt, kun asuvat samalla paikkakunnalla.
Lääkäri ja lapset tarkoittavat varmasti hyvää, mutta Koskisen papalla olisi varmasti hyvä istua juttelemassa siinä vieressäsikin. Kuulostat siltä, että huolehtisit hänestä kyllä…
Koskettava tarina, hyvä kuitenkin, jos lapset haluavat huolehtia papasta.
Minustakin on hyvä, että papan perhe muutti papan samalle paikkakunnalle kuin missä itse asuvat, HPöllö. Toivottavasti siellä asiat alkavat sujua ja papalle riittää juttuseuraa.
Hieno kraputarina, ja hyvä että Koskinen pääsi lähemmäksi lapsiaan, varmaan helpottaa elämää.
Uskotaan näin tapahtuvan, Jael.
Haikean kiehtova krapu 🙂 Mekin vanhetaan, ehkä…
Emmeköhän mekin vanhene, Maarit, ehkä… 🙂
Ihana Koskisen pappa! Kiva tarina.
Kiitos, AilaKaarina, pappa on paras!
Ihanaa että Koskisen papalla on lapsia. Jospa ei olisi enää niin yksinäinen.
Ja onneksi lapset välittävät ja hoitavat, Der Seidenspinner.
Sulla tyhjä penkki, mulla tyhjä pää! Mutta jotain sentään:
https://digi-passions.blogspot.com/2019/09/krapu-vko-36-tyhjaa-taynna.html
Niinpä, hiukan on tyhjää näin kesän jälkeen, Riitta 🙂
Lempeä tarina vaikkakin kipeää haikeuttakin. Mukava on rupatella penkillä tutun kanssa kaiken maailman asioita mutta kuitenkin omaiset ovat ne jotka sitten huolehtivat (toivottavasti) kun se aika koittaa.
Toivottavasti tosiaan, anli itse. Enemmän pitäisi ihmisten nähdä ja huomioida, myös sellaisia, jotka eivät kuulu perheeseen, sukuun.
Toivottavasti papalla on Hyvinkäällä penkki ja ystävä kenen kanssa jutella…
Se on vähintä mitä toivoa, BLOGitse!!!
Päivitysilmoitus: Jälkijunassa 1. – viikon 36 KRAPU! – Älä ota sitä niin vakavasti | Lily
https://www.lily.fi/blogit/ala-ota-sita-niin-vakavasti/jalkijunassa-1-viikon-36-krapu/
Lisäsin sinut listaan, Suttastiina kiva, kun tulit jälleen mukaan!
Päivitysilmoitus: Jälkijunassa 2 – viikon 37 Krapu – Älä ota sitä niin vakavasti | Lily