Kirsti Ellilä: Lepra

Kirjailija Kirsti Ellilän uusin kirja Lepra (Arktinen banaani, 2019) on vahvasti ja sujuvasti kirjoitettu teos aikanaan Orivedellä sijainneesta leprasairaalasta. Sairaala suljettiin 1950-luvun alussa spitaalisten määrän vähentyessä luonnollisen poistuman eli kuolemien johdosta ja uuden lääkityksen alkaessa purra lepraan.

Kirja on juonivetoinen ja suurilta osin fiktiivinen, mutta kirjailijalla on myös kytkös Orivedelle: hänen isoisotätinsä toimi aikanaan leprasairaalaan johtajana ja tämä täti on esikuvana kirjan Matildalle. Kirjassa on mukana myös kirjeenvaihtoa Matildan ja muiden päähenkilöiden väliltä. Kirjeet sulautuvat tarinaan saumattomasti.

(Kirjan juonesta en sen tarkemmin kerro. Jos haluat tietää lisää, esim. blogeissa Lukihäirikkö ja Kirsin kirjanurkka juonta on avattu enemmän.)

Minua viehättää Ellilän tapa kirjoittaa henkilöistään empaattisesti ja lempeästi. Oli sitten kyseessä diakonissat, leprasairaat tai maalliset juopot, Ellilältä löytyy myötätuntoa kaikille. Hän ei arvostele toisten elämänkatsomusta, ei saarnaa, vaan nostaa esille kysymyksiä, joihin myös lukija väistämättä alkaa miettiä omaa kantaansa: minkälainen on oikeudenmukaisuus tässä maailmassa, suoko se luvan rakkauteen ja onneen meille kaikille vai vain terveille, tunnollisille ja tuottaville ihmisille? Missä menee kärsimyksen ylittyvä raja ja kumpi on tehokkaampi tapa venyttää sitä rajaa: kehittää lääkkeitä tai uskoa rukouksen ja puhtauden voimaan? Vai tarvitaanko molempia? Mikä on ihmisen arvo, kun häneltä riisutaan sairauden takia iho, raajat, elämä?

Moraaliset ja eettiset pohdinnat eivät hyökkää silmille tekstistä, Ellilä ei siis julista mitään, vaan nuo kysymykset lomittuvat tähän juonellisesti jännittävään kirjaan saumattomasti.

Todellinen lukuromaani, jota ei malta päästää pois käsistään.

Kirsti Ellilä
Lepra
Arktinen Banaani 2019
304 sivua