Uudelleenkoulutuksessa
17 marraskuun, 2019 16 kommenttia
Kouluttaja marssi luentosalin eteen. Hän katsoi edessään istuvia lannistuneen ja apaattisen näköisiä ihmisiä. Prosessista tulisi jälleen työläs.
– Tervetuloa Martta-syndrooma-luentosarjaan. Olen Heli, yksi kouluttajistanne. Kiitos osallistumisestanne. Olette tehneet rohkean liikkeen saapuessanne koulutukseen. Haluatte muutosta, olette väsyneitä tilanteeseenne.
Jokaisella on syynsä olla täällä: miellyttämisenhalu, hylätyksi tulemisen pelko, puhdas auttamisenhalu, joka kumpuaa myötätunnosta. Syihin emme pureudu, vaan annamme teille työkalut, joilla otatte takaisin oman elämänne. Opetamme teidät olemaan tarjoamatta apuanne. Opetamme kieltäytymään, kun teiltä jälleen kerran halutaan apua.
Ongelma ei ole ihmiset, jotka käyttävät teitä hyväkseen, ongelma olette te.
Teemme harjoitteita uusista toimintatavoista. Kurssin lopussa ette enää näyttele jämäkkyyttä, olette sellaisia!
***
Viikon 47 krapusanat ovat näytellä, ongelma, marssia.
Oma krapuni on ajastettua laatua eli sen ilmestyessä olen (jälleen) pois langoilta muutaman päivän ajan. Onneksi Cara jaksaa päivystää, joten jättäkää oman krapunne linkki hänen blogiinsa, jonne siis ilmestyy osallistujalistaa.
Palailen joskus ensi viikolla.
Inspiroivaa krapuilua!
OSALLISTUJAT
Cara
Repu
Aimarii
riitta k
Elegia
Mietin lukiessani, että tarvitsenko kyseistä kurssia – en tarvitse. Osaan sanoa ei ja auttamishaluakin löytyy vain sopivassa määrin. Elämä on opettanut.
Sinulla on asiat hyvin, Cara, hieno juttu!
Tuollaiselle koulutukselle olisi ollut markkinarako takavuosina. Ei olisi ehkä tarvinnut rämpiä kaikissa soissa oppiakseen sanomaan ei!
Mainosti ideoitu ja kirjoitettu!
Totta puhut, Crane, itsellekin olisi ollut tuollainen kurssi enemmän kuin tarpeeseen aikanaan. Nykyään on onneksi hiukan jämäköitynyt, vaikka aina välillä tulee kyllä märkää rättiä naamaan.
Ei taida minullakaan oll Martta-syndroomaa! 🙂 Mutta varmastikin tehokas kurssi, toivottavasti antaa vastinetta rahalle!
Hyvä juttu, Riitta, tuo syndrooma on aika kuluttava!
Taidan tuntea hiukan tarvetta tuolle kurssille. Paljon se ainakin lupaa ja minä tarvitsen kyllä hieman selkeämmän otteen pystyä sanomaan ei, ettei vain pallo pääse karkaamaan.
Sellainen pikamuistutuskurssi aiheesta olisi aina välillä hyväksi itsellekin, Aimarii. On se kummaa, että aina lankeaa vanhaan samaan.
Epäilempä, että kurssi ei tekisi hallaa minullekaan….joskus karkaa mopo käsistä ja tulee lupailtua liikaa, uupumiseen asti. Onneksi voi jo kieltäytyä ikään vedoten joistakin. Kovasti kyllä harjottelen sanomaan EI, isolla kirjaimella 😉
Vaan olipahan hieno kirjoitus, tämä pistää ajattelemaan ja on monen kohdalla niin tosi.
Martta -syndrooma oli minulle uusi juttu, mainio nimi
En tiedä, onkon tuollaista martta-syndrooma-nimeä olemassa, Saassa, pitäisi kait googlettaa, mutta ei jaksa 🙂
Ein sanominen on tärkeää, myöskin se, ettei tarjoa aina suin päin apuaan pyytämättä. No, se on sitten sellaista pyyteetöntä auttamista, sillä takaisin päin ei saa apua 😀
Arghh! Niskakarvat pystyssä tuollaiselle kurssille, krapuna mainio 🙂
Hyvä, Maarit, osaat sanoa EI tuollaiselle kurssille!
Voi, olipa mielenkiintoinen kurssi! Sitä varmasti tarvitsisivat monet. Myös ikä tekee tehtävänsä.
Ikääntymisessä on omat hyvät puolensa, Der Seidenspinner!
Tämä krapu herätti varsin ristiriitaisia tuntemuksia minussa ja sehän on tietty hieno asia, että alkaa otsasuoni hieman pullottaa vaikka samalla periaatteessa ymmärrystäkin on. Mutta siis perkele ongelma ovat kyllä hyväksikäyttäjät! Toisaalta itseään ja tapojaan voi muuttaa, harvemmin toisten. Että joskus on parempi vain opetella haistattamaan paskat 😀
Jep, Elegia, tämän kurssin opetussuunnitelmassa on, että niitä hyväksikäyttäjiä ei pysty muuttamaan, ainoastaan omaa käytöstään.
Paskan haistattelemisessa olen vielä opintiellä, mutta varmaan jonain päivänä opin sen, Ainakin toivon niin.