Ain laulain

Herään usein jokin laulu mielessäni. Uniani en kuitenkaan muista. Tänä aamuna raikasi Hatšaturjanin Spartacus korvien välissä. Tein muutaman balettiliikkeen ja Lainakoira kaivautui syvemmälle peiton alle.

Erilaiset äänet aktivoivat lauluja. Siis muutkin äänet kuin pääni sisässä meuhkaavat. Kahvinkeitin sihahtaa tsihh ja heti alkaa päässä soida Frederikin Tsingis Khan, mikä ei ole niin mukavaa.
Keittiökaapin ovi paiskautuu kiinni. Kop.
Kop, kop, kop, avaa rakas. Juu, ei sitä laulua.

Kirpparilla ystävän kanssa ihastelemme kieloja kahvikupissa. Luoksein käy…
Juna jyskyttää, vanhaa ystävää ja kohti kotia.

Lainakoira tervehtii innoissaan. Emme me pienet koiranpennut jne.

Toisinaan tämä musikaalin maailmassa eläminen ottaa voimille ja kurkulle.

***

Viikon 3 krapusanat ovat paiskautua, toisinaan, laulu.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

HPöllö

Pilvi

BLOGitse

Aimarii

Der Seidenspinner

Maarit

27 Responses to Ain laulain

  1. riitta k says:

    Haluaisin nähdä sinut tekemässä balettiliikkeitä :DD Ei ihme, että lainakoira on ihmeissään! Uskon, että musikaalin maailmassa eläminen ottaa koville. Miniun korvissani ei useinkaan soi noin ylevä musiikki, vaan juurikin tuollainen ärsyttävä renkutus…

  2. Cara says:

    Kaikkea Lainakoira joutuu näkemään 😀 Mutta tuo Frederik, ei oo totta, huh 😀

  3. Kauas kantaa musiikkisi aamulla, Merilinjan tunnusmusiikin tahtiin… iLike!

  4. sirpa says:

    Voimille ottavaa on musikaalissa eläminen. ”Kärsin” samasta vaivasta 😀 Viime aikoina onneksi on soinut Hectorin biisit, kiitos hänen konserttinsa joulukuussa

  5. HPöllö says:

    Voi mitä korvamatoja… Toisaalta parempia nuo kuin tämän iltaisen Vain elämää ohjelman biisit, eli kiitos näistä 😀

  6. Pilvi says:

    En saanut unta, kun laulut soivat taas sisälläni. Ei se aina niin mukavaa ole, silti minua nauratti makeasti nuo sinun korvamatosi. Mainio krapu.
    Kiva että löysin tällaisen haasteen, ehkä rohkenen toistekin mukaan. Tässä ensimmäiseni.

  7. Maarit says:

    Aamuisin ei niinkään laulata, mut jälkikasvun ”iloks” tulee hoilattua millon mitäkin 🙂

  8. aimarii says:

    Jumppaatko yhdessä lainakoiran kanssa baletin tahdissa ? Näyttävät ojennuksesi kyllä kelpaavat koiralla, ehkä musiikki ei sovi sen korville?
    Minä en yöisin herää musiikit mielessäni, mutta valveilla saattaa pitää kyllä krapusanat, jos ei jostain syystä ns. heti natsannut kirjoittaminen.
    Kyllä musiikkikorvamadonkin tunnistan, edelliskerrasta kyllä aikaa, mutta silloin kiusasi pitkään biisi – mua hyväilee toukokuu.
    Nuo sinun tsingiskaanit, kop, kop, kopit, ja juna jyskyttää on kaikki tehokasta juppamusaa. Hyvä rytmi ja tämä hyvän hauska krapu

    • susupetal says:

      Vaikea sanoa, mitä mieltä Lainakoira on eri lauluista. Joskus se heiluttaa häntää, mutta toisinaan sama laulu ei tuota mitään reaktiota. Enemmän hän taitaa kiinnittää huomiota liikkeeseen, joten kyllä, jumppaamme ja tanssimme täällä yhdessä, Aimarii.

  9. BLOGitse says:

    Korvamadot on pahoja. Joskus siellä on biisi mitä inhoaa eikä meinaa millään päästä eroon!
    Mielenkiintoista olisi herätä jonkun biisin myötä..en muista koskaan sellaista kokeneeni. Pystyssä ollessa alkaakin sitten tapahtua 🙂

    • susupetal says:

      Olen ihmetellyt sitä, miksi aina herään musiikki korvissa, BLOGitse. No, olen usein ihmetellyt, mitä muutakin tapahtuu korvien välissä, joten eivät kai nuo laulut sen kummoisempia ole.

  10. Der Seidenspinner says:

    Mainio krapu. Korvamatoja on täälläkin joskus kuultu. Minusta se on merkki että olet elossa 🙂

  11. Birgitta says:

    Voi sitä koiraa, se taitaa olla vähän liian herkkä. Kyllä parit piruetit ja loikat pitää kestää vakavalla naamalla 🙂
    Mullakin soi melkein aina jokin biisi mielessä. Yleensä kappaleet on ihan ok tai tosi hyviä, mutta pahinta on jos mieleen putkahtaa joku Erkki Junkkarisen kappale. Ne on hirrrrveitä ja ne jää niin helposti junnaamaan paikalleen. (Onneksi nyt kuuntelin tuota merilinjaa (oliko se siinä sarjassa tunnarina) ja se vie kaikki junkkariset pois mielestä)

    • susupetal says:

      Tuo koira ei ole mikään pokerinaama, Birgitta 😀
      Ai kamalaa, Erkki Junkkarinen ja Ruusuja hopeamaljassa, kiitos, siitä tuli nyt sitten korvamato.

      Jep, tuo Spartacuksen Adagio-osa oli sen Merilinjan tunnari ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: