Ain laulain
12 tammikuun, 2020 27 kommenttia
Herään usein jokin laulu mielessäni. Uniani en kuitenkaan muista. Tänä aamuna raikasi Hatšaturjanin Spartacus korvien välissä. Tein muutaman balettiliikkeen ja Lainakoira kaivautui syvemmälle peiton alle.
Erilaiset äänet aktivoivat lauluja. Siis muutkin äänet kuin pääni sisässä meuhkaavat. Kahvinkeitin sihahtaa tsihh ja heti alkaa päässä soida Frederikin Tsingis Khan, mikä ei ole niin mukavaa.
Keittiökaapin ovi paiskautuu kiinni. Kop.
Kop, kop, kop, avaa rakas. Juu, ei sitä laulua.
Kirpparilla ystävän kanssa ihastelemme kieloja kahvikupissa. Luoksein käy…
Juna jyskyttää, vanhaa ystävää ja kohti kotia.
Lainakoira tervehtii innoissaan. Emme me pienet koiranpennut jne.
Toisinaan tämä musikaalin maailmassa eläminen ottaa voimille ja kurkulle.
***
Viikon 3 krapusanat ovat paiskautua, toisinaan, laulu.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
riitta k
HPöllö
Pilvi
BLOGitse
Aimarii
Der Seidenspinner
Maarit
SusuPetal 
Haluaisin nähdä sinut tekemässä balettiliikkeitä :DD Ei ihme, että lainakoira on ihmeissään! Uskon, että musikaalin maailmassa eläminen ottaa koville. Miniun korvissani ei useinkaan soi noin ylevä musiikki, vaan juurikin tuollainen ärsyttävä renkutus…
Täällä sulle lisää muuveja lainakoiran ällistyttämiseksi 🙂
https://digi-passions.blogspot.com/2020/01/krapu-vko-3-viattomuuden-kupla.html
Kannattaa ottaa korvamadoksi tuo Spartacus, se on niin kaunis. Oli aikanaan vanhan Merilinja-sarjan tunnarina.
Tee sinäkin muutama balettiliike Sissin iloksi, Riitta 😀
Kaikkea Lainakoira joutuu näkemään 😀 Mutta tuo Frederik, ei oo totta, huh 😀
Joo, Frederik, Cara…Korva ei aina valitse, minkä madon sisäänsä päästää!
Kauas kantaa musiikkisi aamulla, Merilinjan tunnusmusiikin tahtiin… iLike!
Oli kyllä aikanaan niin ihana tuon sarjan alku, Andy. Purjeveneet, meri, komea kapteeni Onedin ja upea musiikki ❤
Voimille ottavaa on musikaalissa eläminen. ”Kärsin” samasta vaivasta 😀 Viime aikoina onneksi on soinut Hectorin biisit, kiitos hänen konserttinsa joulukuussa
Ihanaa, että löytyi kärsimyskaveri, Sirpa ❤ Hector on sentään ihan ok laulettavaa1
Tanssitko myös?
Voi mitä korvamatoja… Toisaalta parempia nuo kuin tämän iltaisen Vain elämää ohjelman biisit, eli kiitos näistä 😀
En ole koskaan katsonut tuota Vain elämää, HPöllö, minun korvamatoni ovat usein 60- ja 70-luvuilta 😀 😀
En saanut unta, kun laulut soivat taas sisälläni. Ei se aina niin mukavaa ole, silti minua nauratti makeasti nuo sinun korvamatosi. Mainio krapu.
Kiva että löysin tällaisen haasteen, ehkä rohkenen toistekin mukaan. Tässä ensimmäiseni.
Mukavaa, kun tuli mukaan krapuilemaan, Pilvi!
Iltaisin harvemmin laulut soivat päässä, mutta heti aamulla silmiä aukaistessa 🙂
Aamuisin ei niinkään laulata, mut jälkikasvun ”iloks” tulee hoilattua millon mitäkin 🙂
Jälkikasvu on niin kiitollista, Maarit 🙂
Lainakoirakaan ei pahastu, vaikka laulan. En kyllä tiedä, tykkääkö…
Jumppaatko yhdessä lainakoiran kanssa baletin tahdissa ? Näyttävät ojennuksesi kyllä kelpaavat koiralla, ehkä musiikki ei sovi sen korville?
Minä en yöisin herää musiikit mielessäni, mutta valveilla saattaa pitää kyllä krapusanat, jos ei jostain syystä ns. heti natsannut kirjoittaminen.
Kyllä musiikkikorvamadonkin tunnistan, edelliskerrasta kyllä aikaa, mutta silloin kiusasi pitkään biisi – mua hyväilee toukokuu.
Nuo sinun tsingiskaanit, kop, kop, kopit, ja juna jyskyttää on kaikki tehokasta juppamusaa. Hyvä rytmi ja tämä hyvän hauska krapu
Vaikea sanoa, mitä mieltä Lainakoira on eri lauluista. Joskus se heiluttaa häntää, mutta toisinaan sama laulu ei tuota mitään reaktiota. Enemmän hän taitaa kiinnittää huomiota liikkeeseen, joten kyllä, jumppaamme ja tanssimme täällä yhdessä, Aimarii.
Minäkin sain edellisviikolla jumpata kolmen koiran kanssa. Kivaa, mutkun kaikki tahtoi yhtäaikaa!
Sain tässä hiljattain oman krapunikin valmiiksi.
Lisäsin krapusi listaan!
Kolmen koiran kanssa jumppaaminen on jo jumpparyhmä 😀
Korvamadot on pahoja. Joskus siellä on biisi mitä inhoaa eikä meinaa millään päästä eroon!
Mielenkiintoista olisi herätä jonkun biisin myötä..en muista koskaan sellaista kokeneeni. Pystyssä ollessa alkaakin sitten tapahtua 🙂
Olen ihmetellyt sitä, miksi aina herään musiikki korvissa, BLOGitse. No, olen usein ihmetellyt, mitä muutakin tapahtuu korvien välissä, joten eivät kai nuo laulut sen kummoisempia ole.
Mainio krapu. Korvamatoja on täälläkin joskus kuultu. Minusta se on merkki että olet elossa 🙂
Jee, elossa ollaan, Der Seidenspinner ❤
https://mustaasamettia.blogspot.com/2020/01/krapuhaaste-3.html
Lisäsin sinut listaan!
Voi sitä koiraa, se taitaa olla vähän liian herkkä. Kyllä parit piruetit ja loikat pitää kestää vakavalla naamalla 🙂
Mullakin soi melkein aina jokin biisi mielessä. Yleensä kappaleet on ihan ok tai tosi hyviä, mutta pahinta on jos mieleen putkahtaa joku Erkki Junkkarisen kappale. Ne on hirrrrveitä ja ne jää niin helposti junnaamaan paikalleen. (Onneksi nyt kuuntelin tuota merilinjaa (oliko se siinä sarjassa tunnarina) ja se vie kaikki junkkariset pois mielestä)
Tuo koira ei ole mikään pokerinaama, Birgitta 😀
Ai kamalaa, Erkki Junkkarinen ja Ruusuja hopeamaljassa, kiitos, siitä tuli nyt sitten korvamato.
Jep, tuo Spartacuksen Adagio-osa oli sen Merilinjan tunnari ❤