Kun synnyn

 

muistot muiden kertomaa
valokuvista nähty
unissa hourailtu

kaikki yhtä tosia

kun synnyn äiti on nuori
vielä nuorempi mennessään naimisiin
vielä vielä nuorempi tavatessaan isän

nuori äiti valvoo
syöttää nälkäistä vauvaa
se syö, syö ja jos se ei saa syödä
kiljuu nälkäänsä niin ettei kukaan nuku enää koskaan

vauva paisuu, paisuu
sen vatsaan koskee
se huutaa ja huutaa
niin ettei kukaan nuku
koko talossa
ei alakerran omistaja
ei isä ja äiti yläkerrassa vuokralla siinä pienessä huoneessa
josta piti tulla onnellisen perheen pieni koti

vauva itkee äiti itkee isä itkee

 

 

 

 

***

Viikon 19 krapusanat ovat alakerta, tosi, syntyä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

BLOGitse

Sus’

Aimarii

Aina

Elegia

Marra

 

 

 

 

 

 

28 Responses to Kun synnyn

  1. Cara says:

    Rankkaa on nuoren parin vauvan kanssa.

  2. Takkutukka says:

    Voi kirjaimellisesti itku noita aikoja, jolloin toivoi, että olisi tikapuuhermosto, käsiä kuin mustekelalla lonkeroita ja, että saisi nukkua ainakin viikon putkeen;)

  3. riittakoo says:

    Muistan kuinka rättiväsynyt olin. Nuorin poika oli vauva ja molemmilla oli angiinakierre… Eipä nukuttu, zombiena kahlattiin.

    https://digi-passions.blogspot.com/2020/05/krapu-vko-19-retromuistoja.html

  4. BLOGitse says:

    Onneksi vauvoista kasvaa lapsia, aikuisia. Paitsi jotkut ei lopeta itkemistä ikinä. Aina on syy itkeä, nillittää.
    https://blogitse.com/2020/05/03/krapu-19-alakerta/

  5. aimarii says:

    Samaistuin niin krapuusi. Itkin jopa sitä, että mies pääsi aamulla lähtemään töihin lepäämään ja minä jäin kotiin kiljuvan vauvan kanssa.
    Kirjoituksestasi tulvahti paljon omakohtaisia muistoja.
    Sinulla itselläsi kirjoittaessasikin saattoi nousta tunteet iholle ja silmäkulmaan.

    Minultakin löytyy jo krapu

    • susupetal says:

      Jep, onnelliset miehet, jotka pääsevät töihin lepäämään, Aimarii.
      Olin todellakin huutava vauva, koliikkia, korvatulehduskierteitä, hinkuyskää yms. Sääliksi kävi vanhempia 😦

  6. Jael says:

    Tätä pystyi melkein näkemään edessään. En ole varma olinko huutava vauva, mutta oma lapsukaiseni oli onneksi sellainen joka ei liikaa kiljunut.

  7. Der Seidenspinner says:

    Voi miten karmeaa! Ei ole helppoa ei…Todentuntuinen krapu…

  8. Maarit says:

    Elämä on täynnä kyyneleitä….

  9. Aina says:

    Ei ole helppoa itkevän vauvan kanssa, kun ei lähellekään aina tiedä, miksi se itkee. Hyvin monen nuoren äidin ongelma.

    Mukana kravussa.

  10. Elegia says:

    Tuli mieleen entiset alakertalaiset, joille tuli koliikkivauva (eivät tosin olleet kovin kovin nuoria enää). Silloin ei tosiaan nukuttu tässäkään taloudessa kovin hyvin. Onneksi muuttivat pois 😀

  11. Marra says:

    Meninpäs sanattomaksi tuon luettuani. Joskus niinkin 😀

  12. harakka says:

    Olipa todella hieno tarina ja hienosti kerrottu! Varmaankin monessa paikassa ihan tottakin vielä!
    Nyt mullakin on kaksi pienen pientä lapsenlasta 2kk ja 3kk ikäsiä ja en voi mennä heitä autteleen tässä vauvarumbassa tän himpskatin koronan takia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: