Ari Kokkonen 1957-2020

Torstaina, toinen päivä heinäkuuta, suru-uutinen saapui. Blogiystäväni vuosien ajalta, runoilija ja valokuvaaja Ari Kokkonen menehtyi Turun Karina-kodin saattohoito-osastolla.

Tutustuin Ariin aikoinaan blogien kautta 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Blogistania oli silloin suht pieni yhteisö ja monet bloggaajat kirjoittivat runoja ja ottivat valokuvia. Haasteblogit RunoTorstai ja ValokuvaTorstai keräsivät yhteen meidät. Opimme tuntemaan muita bloggaajia, ystävystyimme, pidimme muutenkin yhteyttä.

Olin julkaissut ensimmäisen kirjani BoDin kautta ja Ari otti yhteyttä minuun, hänellä oli unelmana saada runonsa kirjan kansien väliin. Syntyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Runoja (BoD, 2009). Seuraavina vuosina ilmestyi useampikin runokokoelma, samoin kirja Arin valokuvista. Arin runoja ja raapaleita julkaistiin myös eri kokoelmissa.

Viime vuosikymmenen lopussa Ari alkoi julkaista runojaan issuussa, jossa kokoelmat ovat edelleen ilmaiseksi luettavissa. Pimeyden jälkeen-kokoelma kertoo Arin kamppailusta viimesyksyisen syövän kanssa. Hoidot purivat ja kerroskuvauksessa kevään korvalla kaikki näytti hyvältä. Ari jaksoi jo pyöräillä, kiertää Turkua ja valokuvata.

Nyt toukokuussa syöpäpesäkkeitä löytyi Arin aivoista, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ari siirtyi Karina-kotiin. Arin suhtautuminen tulevaan kuolemaansa oli tyyni, hyväksyvä ja rauhallinen. Hän kertoi tehneensä jo tarpeeksi, saavuttaneensa elämässä paljon hyviä asioita. Hänen oli aika lähteä.

Olen ylittänyt ajan railon, poikkeaman jatkumossa,
unohtanut ajan vaatimukset, merkityksen eiliselle.
Täytyy olla tyyntynyt kuin meri, nähdäkseen pinnan alle,
sukeltamatta pohjaan, nähdäkseen enemmän,
kuullakseen selvemmin, päästäkseen pinnalle takaisin.
Minä olen unohtanut kuinka ollaan, ja kuitenkin tunnen
olevani osallisena kaikkeen.

(Kulkea varjojen päällä putoamatta, BoD, 2012)

 

27 Responses to Ari Kokkonen 1957-2020

  1. Cara says:

    Kuoleman lopullisuus koskettaa aina. Tuo runo on todella kaunis.

  2. aimarii says:

    Surullista.
    Ari elää meille yhä runoissaan, jotka ovat todella kauniita.

  3. Elegia says:

    No jopas, sanattomaksi vetää tällainen. Itse en Aria hyvin tuntenut, mutta kyllä tällainen asia aina surettaa ja vähän pysäyttääkin. Tuo lainaamasi Arin runo on kyllä todella kaunis.

  4. Krisu says:

    En osaa sanoa mitään. Osanottoni? Meille kaikille, joiden polku sivusi Arin polkua. Osanottoni.

  5. Jael says:

    Voi miten surullista. Osanottoni blogiystäväsi poismenon johdosta SusuPetal. Kaunis muistokirjoitus hänestä.

  6. Maarit says:

    Kepeät mullat hänelle! On hyvä lähteä, kun on valmis.

  7. Sus' says:

    Kevyet mullat Arille ja sulle voimahali. Kyllähän se kuolema aina hetkeksi saa ajattelemaan kaiken turhuutta ja täydellisyyttä vaan nyt Ari tietää minne Kuolema hänet vei, me emme. Miksi yhteys kuolon jälkeiseen elämään on niin huono? Aina vaan että soititte henkipuhelimeen…

  8. Takkutukka says:

    Lämpimin ajatuksin ja myötäeläen!
    ”Viimeinen matka:
    Vanha kapteeni nosti sekstantin
    määritti aluksen sijainnin
    hän oli kaukana normaaleilta laivojen reiteiltä
    tuulet puhalsivat täällä
    oudoista suunnista
    niiden avulla oli vaikea purjehtia
    hän saapuisi pian
    viimeiseen satamaansa,
    paikkaan jonne tuulet eivät käyneet
    hiljaiseen mereen
    jonne tähdet putoaisivat.”

    R.I.P.

  9. SatuK says:

    Kauniisti olet Arista kirjoittanut. Kunnioitan ja ihailen Arin tyyneyttä kuoleman edellä ja hänen kuvansa ja runonsa jäävät elämään. Ari on yksi niistä ihmisistä, joka kosketti todella paljon juuri noilla runoillaan ja kuvillaan.

  10. Kaunis kirjoitus ja Ari olt todella postiviinen ja rohkea, upea kirjoittaja, rauha ja sinut tulevan edessä näkyi hänen face postauksissaan lopun lähestyessä.. Runot ja hän on muistoissa.Osanottoni Susu ystäväsi poismenon johdosta.

  11. timokytta says:

    Kävin kurkkaamassa sivustoaan ja Ari ei ollutkaan itselleni tuttu ennestään, mutta syöpä valitettavasti on. Osanotto ystävän menettämisestä.

  12. En ole kuulut hänestä pitkään aikaan. Aina ikävää kun kuulee ystävien vaikka ”vain” facebook ystävienkin poismenosta. Olitte kavereita, se oli pitkäaikainen tuttavuus.

  13. Mervi Nieminen says:

    Oli ikävää kuulla Arin kuolemasta.Luin sen vasta nyt.Rauha hänelle suotakoon.
    Toivoopi serkku Mervi Nieminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: