Parasta kesässä
2 syyskuun, 2020 16 kommenttia
Kesä ei onneksi ollut pelkkää asentohuimausta, josta valitin sunnuntaikravussani. Ehei, paljon muuta ja kivaa tapahtui.
Lainakoiran kanssa ihmettelimme pitkäkorvaisia pomppijoita. Mitään citykaneja täällä ei ole, nuo jänöt ovat ihan valtavan suuria. Ja luottavaisia. Eivät juurikaan väistele Lainakoiraa.
Hellehatulle oli käyttöä kesäkuun lopussa. Aurinko paahtoi ihoa ja päätä, toisinaan tunsi olevansa lähellä kiehumispistettä.
Onneksi aina välillä tuli vilvoittavia sateita. Taisi tulla tuota vilvoitusta melkein koko heinäkuun, jos oikein muistan. Tämä kuva on lavastettu, en koskaan käytä sateenvarjoa, kun Lainakoira vie minut sateessa kävelylle. Gore-Tex-takki hupun kanssa on parasta.
Satoi tai paistoi, kesä tai talvi, jäätelö maistuu aina yhtä hyvältä. Sama pätee suklaaseen, karkkeihin, pullaan ja kekseihin.
Piknikeillä tuli käytyä kavereiden kanssa. Tämäkin kuva on lavastusta, ei meillä koskaan ole noin hulppeita eväitä. Kahvia ja jotain järsittävää, mutta yhtä hyvältä maistuu aina.
Veden välkähtelyä on kaunis katsella aurinkoisena päivänä. Aalloilla kimaltaa helminauhoja, timantteja.
Elokuun pimeät, samettiset illat kutsuvat pihoille ja puutarhoihin. Ei ole hyttysiä, ei tarvita vielä villasukkia. Kuvan mukaista illanviettoa en viettänyt, pihalla kyllä olen istunut naapureiden kanssa, maistellut juomia ja nauttinut katulamppujen kajastuksesta pimenevässä illassa.
Nämä yllä olevat kuvat sekä muutama muu ovat ilmestyneet kesän aikana tuolla taideblogini puolella.
SusuPetal 
Ahkera taiteilija! Paljon mukavia asioita näyttää kesääsi sisältyneen. Vähänkös jo ehdin miettiä, oliko koko siihen malliin, mitä krapu antoi ymmärtää.
Kuva elokuun samettisista illoista on viehättävä. Oliskin tunnelmallista istahtaa tuohon tuolille vastapäätä sinua.
Joo, onneksi kesällä on enemmän pituutta kuin se reilu neljä viikkoa, jonka asentohuimaus kesti, Aimarii 🙂
Kesäsi on ollut rikas. Nyt kun kesä on kääntymässä syksyyn tuntuu, että kevästä on pitkä, pitkä aika. Vaikka kesä on kestoltaan lyhyt, puolet talvesta, se tuntuu pitkältä juuri monipuolisuutensa vuoksi.
Kaksi viimeistä kuvaasi ovat todella tunnelmallisia.
Kesään mahtui paljon, kesän lyhyydestä huolimatta, Marjatta. Olen kyllä sitä mieltä, että kesä voisi olla hieman pidempi kuitenkin… 😀
Bongasin asentohuimaus-sanan tekstistäsi:
https://www.is.fi/terveys/art-2000006622406.html
Kiitos linkistä, Sus’, luin artikkelin. D-vitamiini ja kalsium ovat jo käytössä, toivottavasti estävät tulevat pitkät huimausjaksot.
Kaikki kokemukset ja tunnelmat ovat jalostuneet hienoiksi kuviksi. Tämä sarja on ollut erityisesti mieleeni.
Tämä oli jälleen mukava haaste, Uuna.
Koiraihmisenä lämpesin heti eka kuvaan. Mukava kesä sinulla kuitenkin. Tuohon elokuun iltaan istahtaisin mielelläni lyhtyjen katveeseen, tunnelmaa tuhannesti.
Elokuun tunnelmalliset illat ovat kyllä ihania, anli ❤
Ei ne ylimmiltä ystäviltä näytä, lainakoira ei oikein näköjään sulata jänön hymyä. Meidän pihan jänikset saavat Sissiltä ajolähdön…
Teidän Sissinne on paljon rehvakkaampi kuin Lainakoira, Riitta!
Parhaillaan sataa ropisee pimeässä iltapäivässä tuutin täydeltä, mutta voi minkä iloisen hymyn tyylikäs ja paljonpuhuva kuvakollaasisi loihtikaan silmännurkkiin, joten kiitos Sinunlle näistäkin uusista elonviivoista:)
Silmäiniloa suovien kuvien myötä: piknikillä ja samettisissa illoissa hengessä mukana olevana toivotan omanoloista hyvänmielen viikonloppua!
Tänään oli ihanaa mennä päiväunille,oli pimeää ja satoi kaatamalla, Takkutukka, mutta viikonlopuksi toivoisin hiukan kuivempaa keliä. Myös sinne!
Voi että tuon ekan kuvan koira! Niin tekisi mieli tassuja rapsutella, kun noin söpösti harottavat, ihana!
Hienosti lavastetut kesäkuvat 😀 Minäkin olen piknikkejä pidellyt, mutta nekin olivat aika kaukana tuosta lavastetusta kuvastasi. Lähinnä linssimössöä vetelin lusikalla muovirasiasta 😀
Lavastetuissa kuvissa on sitä jotain, Elegia! Onneksi Lainakoira on silti ihan totta ❤