Joulukaruselli 3

 

Pienenä olin joulupukin painajainen. Pidin nimittäin laulamisesta niin paljon, että en vaan suostunut lopettamaan.
Kiipesin joulupukin syliin ja aloitin laulamisen. Ensimmäisen laulun jälkeen pukki oli jo ojentamassa kättä kohti lahjasäkkiä, mutta ei onnistunut. Halusin laulaa vielä toisen laulun.
Ja kolmannen.
Neljännen.

Pukki-parka hikoili vaatteissaan. Partaan putoili tuskan kyyneleitä.

Perheemme oli kaksikielinen, joten lopetettuani ruotsiksi lauletut joululaulut, tajusin, että ehkä pukki ei ymmärtänytkään ruotsia. Kaikki eivät osanneet ruotsia, eivät mummi eikä ukkikaan.
Oli siis parempi laulaa vielä muutama laulu suomeksi. Ihan varmuuden vuoksi.

Vanhemmat yrittivät tietenkin saada minua lopettamaan, mutta olin kuuro pyynnöille. Laulaminen oli vaan niin mukavaa ja olin odottanut pukin tuloa niin paljon. Halusin laulullani saada pukin hyväntuuliseksi ja huomaamaan, että olen ollut todella kiltti. Ihan koko vuoden.
Kiltit saavat lahjoja.

Lopulta isä nosti minut pukin sylistä, sävel katkesi ja pukki pääsi ensin juomaan vettä keittiöön ja sitten jakamaan ne lahjat.
En muista mitä lahjoja sain pukilta, mutta kiltti olin ollut. Kun olin niin reipas tyttö laulamaan 😀  

(Tätä tarinaa minulle kerrottiin monta kertaa. Itse en muista tapahtunutta, olin neljävuotias. Epäilen kyllä hieman tarinan todenperäisyyttä, mutta pidän kyllä laulamisesta vieläkin, joten mistä sitä tietää.)