Joulukaruselli 3
23 joulukuun, 2020 16 kommenttia
Pienenä olin joulupukin painajainen. Pidin nimittäin laulamisesta niin paljon, että en vaan suostunut lopettamaan.
Kiipesin joulupukin syliin ja aloitin laulamisen. Ensimmäisen laulun jälkeen pukki oli jo ojentamassa kättä kohti lahjasäkkiä, mutta ei onnistunut. Halusin laulaa vielä toisen laulun.
Ja kolmannen.
Neljännen.
Pukki-parka hikoili vaatteissaan. Partaan putoili tuskan kyyneleitä.
Perheemme oli kaksikielinen, joten lopetettuani ruotsiksi lauletut joululaulut, tajusin, että ehkä pukki ei ymmärtänytkään ruotsia. Kaikki eivät osanneet ruotsia, eivät mummi eikä ukkikaan.
Oli siis parempi laulaa vielä muutama laulu suomeksi. Ihan varmuuden vuoksi.
Vanhemmat yrittivät tietenkin saada minua lopettamaan, mutta olin kuuro pyynnöille. Laulaminen oli vaan niin mukavaa ja olin odottanut pukin tuloa niin paljon. Halusin laulullani saada pukin hyväntuuliseksi ja huomaamaan, että olen ollut todella kiltti. Ihan koko vuoden.
Kiltit saavat lahjoja.
Lopulta isä nosti minut pukin sylistä, sävel katkesi ja pukki pääsi ensin juomaan vettä keittiöön ja sitten jakamaan ne lahjat.
En muista mitä lahjoja sain pukilta, mutta kiltti olin ollut. Kun olin niin reipas tyttö laulamaan 😀
(Tätä tarinaa minulle kerrottiin monta kertaa. Itse en muista tapahtunutta, olin neljävuotias. Epäilen kyllä hieman tarinan todenperäisyyttä, mutta pidän kyllä laulamisesta vieläkin, joten mistä sitä tietää.)
Kiva lapsuusmuisto! Itse en muista sille pelottavlle pukille laulaneeni. Men – julen är här!
Minua ei näköjään pelottanut mikään, Riitta 😀 Nu ska vi fira!
Joulubiisejä ja vielä ruåtsiksi, anna mun kaikki kestää!! Vaan tarinan tähden jaksan kuunnella loppuun, olit niin urhea ja sinnikäs … eli aivan raivostuttava kakara!! =)
Ihunaa joulunaikaa…ja laula nyt sydänmesi kyllyydestä!!
Ihan kamala kakara, Sus’ 😀 Ja nyt raikuu laulu!
Kiva stoori ja väliäkö sillä tarua vai totta: legenda elää ja laulu raikaa:)
Legenda elää ja vielä henki pihisee laulajallakin, Takkutukka 😀
Välillä sekoittuvat omat muistot ja toisten kertomat. Tämä oli hauska, tosin pukki vähän säälitti 🙂
Pukki-parka, Cara, ei voi muta sanoa!
Voin vain kuvitella pukin hikoilun reippaan artistin armoilla ❤
Paha paikka, Kirsti Kaija!!
Nyt kannattaa olla varovainen millaisille pukeille sitä laulelee … 😳
Parempi olla laulamatta, Lepis, viheltelee vaan 😉
🤣
😀 😀
Kiva muisto. Olet ollut tosi rohkea pikku laulutaiteilija. Oliko pukilla valkoinen parta ja punanuttu? Niillä pukeilla, kun minä olin pieni, oli pahvinaamari ja nurinpäin käännettyu sarkanuttu. Pelottavia olivat.
Taisi olla valkopartainen pukki, Aimarii, enkä kyllä pelännyt yhtään!
Vanhanajan pukki on kyllä ollut paljon pelottavampi!