Keskusteluja itseni kanssa
14 maaliskuun, 2021 46 kommenttia
– Onko pakko, jos ei halua?
– Ei ole.
– En halua mitään.
– Olen huomannut.
– En jaksa mitään.
– Olen huomannut.
– Olen väsynyt tähän eristäytymiseen. Tympääntynyt koronaan. Kyllästynyt maskeihin. Tuskastunut itseeni.
– Olet aina ollut erakko.
– Oma seura on työlästä. En ole hauskaa seuraa.
– Tiedän.
– Hautaudun seinien sisään, hautaudun lumeen. Äänet ovat kadonneet, lumi vaimentaa ulkopuolisen elämän. En ole edes varma siitä, onko tuolla ulkona enää elämää.
– Luultavasti.
– Ja koko ajan kysyn: onko pakko, jos ei halua, jos ei jaksa. Ja vastaus on aina sama.
– Ei ole pakko.
***
Viikon 11 krapusanat ovat hauska, vaimentaa, eristäytyminen.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Kirsti Kaija
BLOGitse
Uggla
AilaKaarina
Repu
Aina
riitta k
Aino
SusuPetal 
Oletko varma ettet ole hauskaa seuraa? Teksti on ainakin hauska, kaikkine traagisine vivahteineen. kiitos aamu nauruista;D
Muiden mielestä olen varmaan hauskaa seuraa, itseni mielestä en niin aina, Sus’ 😀
Hyvä keskustelu. Minua ei kyllä yhtään naurata, päinvastoin, sinun vastauksesi ja oma tilanteeni ahdistaa ja on huoli miten näistä ajoista selvitään.
Krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2021/03/viikon-11-krapu-oma-kolo.html
Aika hedelmättömiä nämä keskustelut itsensä kanssa ovat, Cara, joskus on vaan hyvä puhua ääneen tänä eristäytymisen aikana…
Näinpä. 🙂
Niinpä. Timo 😦
Tuttuja tunteita ja keskuskusteluja. Luulen kylläkin, että moni on itselleen sinua tylsempää seuraa :D.
Samanlaisia tuntoja ihmisillä tuntuu olevan tänä aikana, Kirsti Kaija.
No taas linkki jäi pois. Näin laho latva minulla on.
https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/03/alma-muistelee.html
Mukavaa, että muillakin on lahoja latvoja, Kirsti Kaija 😀
Ei ole pakko. Tässä epätodellisessa ajassa tuntee välillä näkevänsä jatkuvasti painajaisia tai elävänsä todeksi jotain dystopiaa. Täytyy nipistää itseään poskesta, ravistella hereille ja alkaa: Kun se pitkistyy, niin se mutkistuun vastaiskuksi hoku: vähän aikaa kestää vaikka aidan vitsaksena. Asetan panokseni tässä vastentahtoisessa ruletissa kevään koitolle ja varovaisesti rokotusten kattavuuden saavuttamisen vaikutukselle .
Samoja fiiliksiä, epätodellisia aikoja, Takkutukka. Täälläkin on nipistelty ja ravisteltu hereille tai sitten keskustellut itsensä kanssa, kun aina välillä tuntee olevansa koomassa.
Vaan näillä mennään, aidan vitsaksena.
Tämä on kiinnostava tekstimuoto, keskustelu oman itsen kanssa.
Varastan tämän sulta ja käytän joskus.
Minusta on jo pitkään tuntunut, ja tuntuu vahvasti juuri tällä hetkellä, että elän jossain oudossa välitilassa odottamassa.
Armollisuus itseä kohtaan todella auttaa, hyvä että nostat sen esiin. Ei ole pakkokaan olla entinen iloinen itsensä, saa olla apea.
Tuo Takkutukan voimalause ”vähän aikaa kestää vaikka aidan vitsaksena” on myös hyvä.
Armolla ja sisulla siis eteenpäin!
Itsensä kanssa on aina toisinaan puhuttava, Marjatta, ainakin silloin, kun ei ole muita keskustelukumppaneita.
Ei tässä todellakaan jaksa aina sinnitellä, on oltava näitä huonompia päiviä.
Onneksi nämä huonot päivät johtuvat ulkoisista tekijöistä, joten sen kestää paremmin. Pään sisäiset, kemiallialliset muutokset aivoissa, ovatkin sitten eri juttu,
Hyvää ja rehellistä itsepohdiskelua! Inhoan tekopositiivisuutta, ja nyt olen huomannut, ettei sellaiseen liittyviä juttuja enää kauheasti näy! (Tai sitten algoritmit ovat hoitaneet ne silmistäni pois 😉 ) Todellinen itsetuntemus perustuu myös kaiken ei niin iloisten puolien tunnistamiseen itsessään ja tunnustamiseen. Mutta silti otan tämän ajan itselleni pääsääntöisesti hyvänä aikana, jopa antanut nimen: rauhan aika. Vihdoinkin on lupa 😀 saada keskittyä ihan rauhassa niihin asioihin, jotka todella kiinnostavat. Ei tarvitse selitellä, miksi ei nyt pääse (halua) tulla johonkin kissanristiäisiin. (En kuitenkaan kiellä, ettenkö huonoina päivinä olisi valmis menemään vaikka minkälaisiin kissan- tai vaikkapa rotanristiäisiin…)
Olen aina ollut aika huono käymään kissanristiäisissä, mutta nyt ehkä voisi jo harkita osallistumista, AilaKaarina.
Tai ehkä ei, iskisi vaan paniikkikohtaus!
Täälläkin keskustelua. Mulla Lissu pääsi vauhtiin, häntä närästää politiikka.
Minulle tämä vuosi on ollut antoisa. Mutta ei joka päivä naurata ja välillä minuakin närästääkin 🙂
Sais toi lumentulo vaan loppua. Onneksi valoa on jo ihan kiitettävästi ja tulppaaneja!
https://blogitse.com/2021/03/14/krapu-11-lissua-narastaa/
Kevään viipyminen närästyttää, BLOGitse!
Koronamaailmassa nyt eletään.
Jep, Uggla.
https://uggla.vuodatus.net/lue/2021/03/talven-viettoa
Lisätty listalle!
Nyt Krapu-sanat olivat ilmeisesti sinulta? Oli niin joustavat ja niistä löytyi nopeasti tarina, joka tosin muuttui aivan erilaiseksi kuin alunperin hahmottelin:D. Ihan käsittämätöntä, miten kynä / näppäimistö vie sormet ja ajatukset sinne minne ”haluaa”… Mutta tässä: https://pienettarinat.blogspot.com/2021/03/vanki.html
Juu, olivat minun sanani 😀
Parhaimmat tarinat syntyvät, kun tarina vie mennessään, eikä kirjoittaja.
Itselle voi vastata mitä haluaa. Hyvä tarina , ja niin tuttuja mietteitä, näin korona-aikana.
Samankaltaisia ajatuksia varmaan globaalisti, Jael.
Hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä, hyvä kysyä asiantuntijalta, itseltään.
Niinpä, Kaari 😀
No mitä siitä tulisi jos päivät pääksytysten itseään naurattaisi!
Halkeaisi riemusta, Lepis! Ihan kamalaa 🙂
Sisäinen ääni pakottaa lenkille, siivoamaan, syömään terveellisesti…..
Kannattaa vaimentaa päässä kuuluvat ylimääräiset äänet, Maarit!
Ei kajasta valo tunnelin päässä juuri nyt. Aamukin aivan harmaa.
Harmaata, sohjoa, märkää ja kurainen koira, Riitta!
Harmaissa tunnelmisa:
https://digi-passions.blogspot.com/2021/03/krapu-vko-11-olemisen-sietamaton-ikavyys.html
Lisäsin listalle.
Ei oo pakko kuin kuolla. Niin se vain on.
Noinhan se on, Der Seidenspinner.
Hieno ajan kuvaus. Tuollaiselta tuntuu usein.
Minä jatkan mielikuvitusmaailmassa
https://repukirjoittaa.blogspot.com/2021/03/krapu-11.html
Tuttuja tuntoja monille, Repu.
Minä luulen, että tätä itsensä kanssa melskaamista tapahtuu monen päässä. Ainakin minun ;D
https://ainokainen8.blogspot.com/2021/03/toinen-mina.html
Niin minäkin uskon, Aina!
Itsensä kanssa kun jutustelee ja kyselee mielipiteitä, niin voi ja saa antaa just semmoisia vastauksia, kun huvittaa.
Koronan vuoksi ei tarvitse selitellä kenellekään olemisiaan ja erakoitumistaan.
Näinhän se on, Aimarii. Onneksi harvemmin tulee riideltyä itsensä kanssa!
Koko viikon ollut mielessä, nyt vihdoin sain kokoon. https://ateliersinitaivas.blogspot.com/2021/03/tarina-jatkuu-tauon-jalkeen.html
Hyvin ehdit vielä, Aino.