Kesäpäiväkirja 020621
2 kesäkuun, 2021 22 kommenttia
Lainakoira tuli vapun jälkeen jälleen terapoimaan minua. Loistava ajoitus, kevät oli juuri puhkeamassa luontoon. Pitkillä kävelyillä löysimme valkovuokot, muutaman sinivuokonkin. Metsässä sammal loisti vihreänä kannoissa ja kallion kielekkeillä.
Vuokkojen jälkeen voikukat valtasivat kulkuväylät. Tuntuu, että tänä vuonna voikukkia on ollut enemmän kuin koskaan ennen. Pientareita ei ajella ruohonleikkurilla kaiken aikaa, pörriäisten annetaan lennellä keltaisessa puutarhassa.
Päivät ovat lämmenneet, joten Lainakoira pääsi kampaajalle. Yleensä olen itse trimmannut tuon karvakasan, mutta päätin tällä kertaa säästää selkääni ja antaa homman ammattilaiselle. Puolitoista tuntia pestävänä, kuivattavana ja trimmatessa, saa siinä koiralla olla kärsivällisyyttä. Onneksi Lainakoira on lauhkea kuin lammas, kärsivällinen ja kiltti.
Muistuttaa siis minua…
Sairaalan metsä on täynnä kieloja. Tuoksu on huumaava. Tuomi on onneksi jo kukkinut, sen tuoksu saa päätä särkemään. Pihlajat yritän kiertää kaukaa, niiden tuoksu tuntuu nenässäni tympeältä.
Kieloihin sekoittuu syreenipensaiden tuoksu. Omenapuut alkavat myös olla kukassa.
Tämä alkukesä on parasta. Ehdottomasti.
SusuPetal 
Kyllä. Alkukesä on parasta. Lomanen loppui juuri, ja olen kohta lähdössä antamaan työkavereiden kanssa teineille semmoisen opetuksen, että muistavat sen hetken aikaa.
Mietiskelen tykönäni, että se kaikkein hienoin aika vuodesta taitaa sittenkin olla se, kun voi kuulla käen kukkuvan.
Vai sellaisia opetuksia teinit ovat saamassa, Äijä 🙂
Teidän lomanne ptöräreissuineen kuulosti niin hienolta!
Onneksi on jo sovittu että menen perjantaina hoitamaan viikonlopuksi Mimmiä kun kaveri lähtee toiden kaverin häihin, olisin muuten kateudesta vihreänä ja joutuisi muuttamaan avaruuteen (miksi moni leffahirviö on vihreä, hmmm…). Tänään putsasin hurtan silmäkarvoista rähmää niin onnistuin niin hellän huolella hoitaa homman että koira alkoi nuolla kesken kaiken käsiä ja pyrki hitaasti mutta varmasti lähemmäs, alkoi oikein säteillä kiitollisuutta. Oli unohtunut kaverilta joten koiruus oli kovin kiitollinen, onhan se mukavampi kun silmän ympärykset on putsis kliin! =)
Perjantaina on taivas kun menen vielä kaverin kotiin hoitamaan eli voi kaysella kotikaupunkia eri kaupunginosasta käsin, tapaa eri ihmisiä, kuin lomalöla olisi. Varsinaista lähimatkailua;D tarkemmin jos miettii niin luulen etä monella pikkuisenkin isommassa paikassa asuvalla olisi paljon nähtävää ihan kotinurkilla sen sijaan että ostaa finnairilta siivet malagaan.
Kiva idis pitää kesäpeekoota! ja lainauskoiruus’delle hauhau
Jep, rähmät pitää joka päivä putsata pois. Mukavaa, että pääset Mimmiä hoitamaan viikonlopuksi, laatuaikaa, Sus’!
SuloinenLainakoira kevätkukkien keskellä 💕 kyllä, alkukesä on kesän parasta aikaa.
Tämä kukkimisen kauneus pääsi taas yllättämään, Riitta!
Lainakoira onkin jo ehtinyt olla monessa mukana kanssasi. Ja PT-hommat hoituneet siinä sutjakkaasti.
Voin taata, että voikukkia on tänä vuonna tosi paljon. Vedin trimmerillä yhtenä päivänä niitä kumoon ja seuravana päivänä kiusallaan mollotti taas keltainen keto. Nopeita kin ovat. Ja toinen mitä on nyt alkanut olla erittäin runsaasti, on hyttyset: suuria, nopeita ja isoja parvia.
Tänään kävin aamu-uinnilla! Kyllä teki hyvää.
Hienoa, että pääsit aamu-uinnille, Cara!
Äh, hyttysiä en kaipaa. No, ei niitä täällä kaupungissa hirveästi ole.
Lainakoira on kyllä paras personal trainer, kohta taas lähdetään liikenteeseen.
On! Siis hyttysiä. Oikein ihmettelin kun listin peräti kolme, ärrrsyttävä ininä. tai no, JKL nyt on maalaiskaupunki, mut city kuitenkin=)
Vai sielläkin inisee, Sus’!
Hyttysten evoluution pitäisi sisältää taajuskorjaimenilmaantumisen hyttysen..öö..kylkeen? eli equalisaattorin, voisi säätää ininän vähemmän häiritseväksi…:)
Totta, se ininä on pahinta!
Tämä on kyllä kaikkien aikojen kesäntulo, mitä tulee luonnon runsauteen ja vehmauteen ml. nuo Caran mainitsemat voikukat ja voikukkapellot, en ole ennen nähnyt moista!
Sanotaan, että koira, tuo ihmisen paras kaveri, koiran tuntee eli leppoisaa yhdessäoloa ja mukavia lenkkejä symppiksenoloisen Lainakoiran hihnan toisessa päässä, koissulle hellät silitykset ja Sinulle kukkaseppele kutreille;)
Keltaisenaan ovat kyllä paikat, Takkutukka! Seppelettä en ole vielä niistä sitonut, katsotaan.
Lainakoira on kyllä ihmisen paras kaveri, kaikin tavoin!
Ei oikein erota, onko koiruli tyytyväinen uuteen lookkiinsa 🙂
Tuomi alottelee täälläki kukintaa!
Luulen, ettei Lainakoira itsekään oikein tiedä, miten suhtautua parturointiin, Maarit. En edes tiedä, onko hän tajunnut, että karvaa on poissa 😀
Tuomi onneksi vaimeni täällä!
Lainakoira on niin sievä kukkasten keskellä. Näillä helteillä on varmaan mukavaa päästä kevyempään karvaan. Vähän kysyvä ilme, joko saa lähteä liikkeelle? Kesäkuun alku on minunkin mielestäni parasta kesää. Siellä kukkii ja tuoksuu.
Täällä Karsikonperällä ei kuki vielä mikään luonnossa, tuomessa nuput, kulleroissa nuput, kuten mustikalla. Minun pihassani ei ole edes voikukkia. Sireenin tuoksun olen kait jo unohtanut.
Lämmöstä olette saaneet sielläkin nauttia, Aimarii, kohta nuput aukeavat!
Lainakoira on aika kyllästynyt kuvaamiseensa 🙂
Mukava kesäraportti, toivotaan sopivia kelejä paljon tälle kesälle! 🌞🍀
Jep, juuri sitä toivotaan, Timo!
Voi miten hienoa että sait taas Lainakoiran luoksesi, hän on hurmaava ja suloinen. Ja varmaan kiva nyt kesällå kun on lyhyt turkki. Suomen ihana kesä! Hyvää viikonloppua SusuPetal.
On kyllä todellakin kesä, Jael, Lainakoiralle melkein jo liian kuumaa, vaikka turkki on lyhennetty.