Kesäpäiväkirja 100821

Kaikki alkoi joulutähdestä, jonka ystävä toi minulle tullessaan syömään luokseni joulupäivänä. Aivan järjettömän iso puska, monihaarainen ja valtava. Katsoin sitä surullisena ja mietin, millä tavalla onnistuisin tappamaan sen. Kiduttaisinko kuivuuteen? Hukuttaisinko?
Kasvit ja minä emme ole koskaan oikein ymmärtäneet toisiamme.

Kotini on ollut kymmenen vuotta ilman viherkasveja. Muutama satunnainen leikkokukkakimppu on kyläillyt, mutta muuta vihreää ei kotona ole. Aikanaan kodissa oli kasveja, jotka viihtyivät enemmän kuin hyvin, sillä minä en hoitanut niitä. Silloin pienistä, pöydillä olevista fiikuksista ja erilaisista palmuista kasvoi vuosien varrella kunnon kokoisia puita. Palmujen alla mahtui hyvin nukkumaan.
Muutoissa vihoviimeisiä kannettavia.

No, joulutähti ei suostunut kuolemaan ja keväällä siirsin sen parvekkeelle. Se näytti hieman orvolta kököttäessään yksin (minulla ei ole ollut parvekekukkiakaan), joten päätin armahtaa sen ja hankkia sille kaverin. Sain tutulta muratin, iskin sen multaan ja kahdestaan nuo kasvit viihtyivät hyvin.
Eli kasvoivat.
En ymmärtänyt tätä äkillistä käännettä. Miksi kasvit eivät kuole, vaikka ovat minun hoidossani? Pitäisikö tämä ottaa ennusmerkkinä? Pitäisikö laajentaa valikoimaa ja kokeilla uusilla lajeilla?

Niinpä helteiden käydessä kuumimmillaan raahasin kaupasta multaa, ruukkuja ja erilaisia kasveja. Oli muuten hikistä hommaa. Kymmenen litran multasäkki ei paina ihan vähän ja kun käsissä roikkuu vielä toinen kassi, jossa on muutama saviruukku, niin tiesi kyllä kävelleensä tarpeeksi painojen kanssa.

Netistä etsin kasveja, jotka eivät kasvaisi suuriksi ja jotka eivät kukkisi (en välitä pörriäisistä parvekkeellani). Löytyi mehikasvit. Uudestaan kauppaan, erilaisia mehikasveja, mehikasveille sopivaa multaa, lisää ruukkuja, kukkasoraa (netistä luin myös ruukkujen salaojituksesta).
Ja taas tuli hiki, sillä edelleen oli helteistä.

Nyt minulla on kuusitoista ruukkua, jokaisessa kasvi tai kaksi. Taisi karata hiukan lapasesta jälleen kerran. Ruukkuja varten piti ostaa Ikeasta pari hyllykköä, jotka kokosin omin pikku kätösin. Tuli kuuma taas.

Hiukan minua arveluttaa, mitä tapahtuu säiden kylmetessä, kun pitäisi siirtää kasvit sisälle. Minne ne mahtuvat??? Asia, jota en kasvikiimassani tullut ehkä ihan loppuun asti ajatelleeksi.

Parin päivän päästä lähden saaristoon ja kasvit jäävät yksin joksikin aikaa. Toivottavasti ne pärjäävät hyvin. Pari-kolme saa luvan kuolla, vähempi mahtuu sitten paremmin sisätiloihin, kun halla iskee.

 

26 Responses to Kesäpäiväkirja 100821

  1. timokytta says:

    Onnea uudelle harrastukselle! 🍀
    Mä sain 14.1. orkidean, jonka ohje oli että kerran viikossa upotetaan puoleksi tunniksi veteen. Tein siitä ittelleni kalenterimuistutuksen, kukat tippui vähitellen mutta vielä vihertää. Katotaan tuleeko jossain vaiheessa uusia kukkia taas…

    • timokytta says:

      Ja taas hätäilin vastauksen kans – piti sanoa kans, että upeita kuvia ovat ainakin tuottaneet. 👍🏻

    • Orkideat eivät ole ollenkaan niin vaativia kuin sanotaan, älä kuitenkaan katkaise kukkavanaa, toiset kukkivavat yhteen, mutta toiset kukkivat vanhaan varteen..

      • timokytta says:

        Jep, niin kauan kuin oksat on vihreänä, niin annan olla koskematta. Tosin nyt kun tuli puheeksi, niin huomasin että yks näistä tukivarressa olevista kukan varsista on mennyt tuollaiseksi kuivan vaaalean ruskeaksi. Pitäiskö se poistaa? Tuskin siitä enää palautuu vihreäksi…

  2. Sus' says:

    Keksit juuri kasvieutanasian!! ”saa luvan kuolla” ;DDDDDD

    Itse olen ihmetellyt sanaa kun kevätesikko näkee jo viidennen vuotensa, eivät ole yleensä niin kestäviä kanssaeläjiä, nyt olen alkanut oikein huolehtimaan, tulisi suru puseroon jo tässä vaiheessa. Laitoin juuri esikon vesipaastolle kun vahingossa kastelin liikaa, kelit muuttuivat, kasteluvauhti ei ;D vaan selvinnee elossa. =)

    Niissä on sama hyvä puoli kun koiran kanssa, itsekseen puhuminen ei tunnu niin oudolta. Ja kasvit tykkää kun niille puhuu, lähinnä hiilidioksidin ansiosta jota uloshengität, voi sille muunkin syyn keksiä;) Itse otin toisen kukkimattoman ihan edellisestä syystä, sisäilma paranee kun se on happirikkaampaa, paljon kasveja vastaa hyvää korkeanpaikan leiriä. Ihmettelin aikoinani mutsi viihtymistä kukkakupassaan niin taajaan, keksin tuon yhdeksi syyksi jonka myönsikin.

  3. Hienoa! Kasveille voi puhua, ne tykkäävät hapesta. Ja tilaa löytyy tyyliin, if the is a will, there is a way. Joko olet ruvennut pitämään vekkihametta, viherkasvit ovat tavallaan ikäkysymys. Toin tänään kaupasta 3 ruukkua…

  4. Takkutukka says:

    Hauska kirjoitus sarjasta elämä on… Ei kuin otat syksyllä jo valmiiksi kootun hyllyn & kasvirunsauden kiltisti sisälle, – eihän kaveria jätetä eikä tule edes hikipisaroita otsalle:)

    Miten tuossa on jotain hyvin tuttua? Pariinkymeneen vuoteen ei ikkunalautoja = vain maljakkokukkia, mutta parvekeviljelyssä Kanssakulkijan chilinkasvatusinnostus on karannut kätösistä. Eli kyllä vihertää kuin viidakossa. Oma panos: orkidea kukkii milloin kukkii keittössä varjoviikunaherra vierellään. Mitäs me viherpeukalot:)

    Leppoisaa ja merentuoksuista saaristolaiselämää!

    • susupetal says:

      Joo, sisälle ne hyllyt tulevat ikkunoiden eteen, ei ole meinaan ikkunalautoja tässä huushollissa.

      Mitäs me viherpeukalot, Takkutukka 🙂

  5. Maarit says:

    Ihania mehikasveja, en oo vuosiin kokeillu saisinko hukutettua ne 🙂
    Oli kaktuksia, santtuja, kiinanruusua, värinokkosta, joka asunnolle kait omansa…

  6. Kirsti Kaija says:

    Hyviä hankintoja!
    Tervetuloa kasveihin hurahtaneiden joukkoon.
    Ei tuo pääse kauheasti paisumaan, jos kasvatat vain parvekkeella 😀

  7. Elegia says:

    Oho, sinullahan on kunnon viidakko! Mehikasvit ovat kyllä melko sitkeitä ja sopivat niille, joiden peukalo ei kovin paljon viherrä. Omat mehikasvini ovat tosin jo kuolleet, mutta harkitsen vakavasti uuden ottamista. Olen harkinnut jo yli vuoden, mutta pelottaa se kuoleminen jo valmiiksi 😀

  8. Jael says:

    Sinä ja kasvit aloitte ymmärtämään toisianne:) Upeat kasvit sinulla , ja toivottavasti kylmän tullessa kaikille löytyy paikka lämpimästä. Minä en voisi elää ilman kasveja, tarvitsen niitä, mutta suurin osa kasveistani on sellaisia mitkä ovat kasvaneet jostain laittamastani siemenestä (kuten pomeranssin, joka itää tosi hyvin..) tai sitten ottanut pistokkaita jo valmiista kasveistani.

  9. Millin says:

    Sinähän innostuit, kasvit yllättävät toisinaan sitkeydellään. Mehikasvit on hyvä valinta.

  10. Päivitysilmoitus: Kesäpäiväkirja 190821 | SusuPetal

  11. aimarii says:

    Hups sentään. Sinusta on tullut tai vauhdikkasti tulossa oikea hortonomi,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: