Kirsti Kaija: Positio 16093

 

 

Bloggaajanakin tutun Kirsti Kaijan romaani Positio 16093 (Mediapinta, 2012) on huikea, autofiktiivinen aikalaisromaani sodan jälkeisestä Suomesta ja siirtolaisuudesta Australiaan.
Kirjaa ei löytynyt pääkaupungin kirjastoista, onneksi kaukolainaus on hyvä tapa lainata kirjoja eri Suomen kirjoista maksua (4 €) vastaan.

Kursiivilla kirjan esittelyä takakannesta.

Positio 16093 on Kirsti Kaijan omaelämänkerrallinen esikoisteos, joka kuvaa yhden perheen ja yhden tytön matkan vaiheita. Sen ainutkertaisuudesta löytyy myös yhteisiä sukupolvikokemuksia, joihin mm. senhetkiset yhteiskunnalliset olot, vallitsevat arvot ja lasten kasvatustavat ovat osaltaan vaikuttaneet.

Kirjan kertoja on Alman esikoinen Kirsti. Eino, jota Kirsti on pitänyt isänään, paljastuu kasvatti-isäksi heti kirjan alussa, tämän jälkeen siirrytään vuosikymmenissä taaksepäin 1940-luvun lopulle. Alma ja Eino tekevät niska limassa sekalaisia ja raskaita töitä. Perhe muuttaa usein paikkakunnalta toiselle. Perheeseen syntyy pikkusisko Sini.

Alman kiivaus, sekä sanallinen että fyysinen, on jokapäiväistä. Remmi soi, hiuksista vedetään tuppoja. Kirstiä haukutaan saatanaksi, tyhmäksi, hulluksi. Äidin syli aukenee vain pikkusisko-Sinille. Eino yrittää pitää Kirstin puolia, mutta Alma on musertava kasvatuksessaan.

Mamma on taas omituinen. Kirsti ei osaa olla niin, etteivät mamman sudensilmät kiiluisi suuttumuksesta. Hän osaa mukautua tilanteisiin, olla näkymätön, mielistellä ja kestää hiljaa. Kiittämättömältä ja suulaalta kakaralta sekään ei aina onnistu. Selkäsauna on väistämätön.

Ulkopuolisuuden tunne seuraa Kirstiä läpi lapsuuden ja nuoruuden. Hän ei ymmärrä, miksi hän ei tunne olevansa osa perhettä. Kuka hän on? Mistä hän on tullut? Minkälainen hänen pitäisi olla, jotta äiti hyväksyisi hänet?

Monien suomalaisten tavoin perhe matkustaa Australiaan siirtolaisiksi. Laivamatka kestää viikkoja, perillä odottavat peltiset hökkelikylät ja raskaat työt. Down under ei olekaan paratiisi. On palattava kotimaahan.

Kirsti Kaijan kirja on upea lukukokemus. Kirsti kirjoittaa mukaansa tempaavasti, sujuvasti ja lyhyisiin kappaleisiin jaettu teksti on helppolukuista. Alman kasvatustavat ovat järkyttävät, Alma todellakin noudattaa sanontaa ”joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”. Kirsti taipuu, mutta ei lannistu. Hän on fiksu, sanavalmis ja rohkea tyttö, joka puskee läpi vaikeuksien eteenpäin. Australiassa pappi jaksaa muistuttaa Kirstille, ettei tämä ole uhri. Se toimii Kirstillä kuin mantra.
Jo varhain, perheen asuessa lastenkodin naapurissa, Kirsti haluaa tulla samanlaiseksi kuin Saimi-täti, joka on töissä lastenkodissa. Kirstillä on voimakas tarve ja halu hoitaa lapsia, olla näille turvallinen ihminen. Tämä toive toteutuu vuosien mittaan, kun Kirsti saa omia lapsia ja yhdessä puolisonsa kanssa perustavat perhekodin.

Kirjan nimen, Positio 16093, merkitys selviää kirjan lopussa.

Vahva, vahva lukusuositus kaikille, jotka nauttivat tarinallisista romaaneista.

Tämän esikoiskirjansa jälkeen Kirsti Kaija on julkaissut kaksi muuta kirjaa: Kakin maku (Mediapinta, 2013) ja Tärveltyneet (Mediapinta, 2014).

 

 

 

19 Responses to Kirsti Kaija: Positio 16093

  1. riitta k says:

    Kirstin kanssa on ollut tästä puhetta, vaan en ole lukenut. Hyvin on Kirsti tuosta höykytyksestä selvinnyt, aivan kaameaa.

  2. Sus' says:

    Enpäs ole pitkään aikaan nauttinut pelkästä kirjan nimestä näin paljon, täydellinen (vaikken sen vars. tarkoitusta tiedäkään). Siis joka vitsaa säästää, lastaan vihaa? Hmm..viitsiskö sukeltaa emon hulluuteen…en taida. Luulen että ei ole niin kepeä kokemus kuin Gootti-emon hassuilut;D Mutta hyvä nimi. 🙂

  3. Kirsti Kaija says:

    Sydämeni lähes pysähtyi, kun tulin laittamaan Krapuni linkkiä. Olet kirjoittanut niin nätisti kirjastani, jonka kirjoitin melkoisessa mielen myllerryksessä ja lähinnä lapsilleni. Ajattelin, etten itse ainakaan jatka vaikenemisen kulttuuria. Kiitos.

    • susupetal says:

      Ei uskoisi mielen myllerryksessä kirjoitetuksi, Kirsti on niin koostunutta ja selkeää tekstiä. Kiitos sinulle, ettet jatkanut vaikenemisen kulttuuria.

  4. Cara says:

    Kiinnostuin kirjasta niin, että varaan sen kirjastosta, jos täältä löytyy. Dekkareiden väliin kaipaan juuri jotain tuollaista kerrontaa. Kiitos Susu hyvästä arviosta ja Kirstille: Kiitos kirjasta!

  5. Maarit says:

    Kiitos kirjainfosta Susu ja tiedosta, että sen voi kaukolainata!

  6. aimarii says:

    Vallan koukuttava kuvaus Kirsti Kaijan kirjasta. Aion myös yrittää kaukolainauksen avulla löytää lukeakseni. Kiitos vinkistä .

  7. anli says:

    Hieno teko Susu kun otit Kirsti Kaijan kirjan arvioosi. Laitetaan lukulistalle, ilman muuta.

  8. Olen niin vähän ollut mukana seuraamassa tapahtuvia blogistaniassa, etten tienyt Kirsti Kaijan olevan myös kirjailija. Lapsuuden muistoja on vaikeaa tuoda muille luettavaksi, oletan, mutta se puhdistaa kirjoittajan sielun ja sydämen, oletan, en ole se vaikea ihminen, vaan olen syntynyt vaikeaan perheeseen ja tilanteeseen. Muutto Austraalian ei varmasti ollut helppoa 70-vuotta sitten. xoxo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: