Pihalla
14 marraskuun, 2021 29 kommenttia
Ensin hiekkalaatikolla. Tap-tap kakku, pläts-pläts rikki. Äiti vie sisälle päiväunille.
Pihaleikkien aika. Kirkonrottaa, natussia, kymmentä tikkua laudalla, twistiä, polttopalloa, viimeinen pari uunista ulos, huraa huraa häitä, piilosta, ketjuhippaa, peiliä, tervapataa, keinupolttista, naruhyppely, mitä tiedät mun ystävästäni, väriä, ruutua, kapteeni käskee. Aamusta iltaan, kunnes äidit huutavat parvekkeilta kotiin nukkumaan.
Sama piha vuosia myöhemmin. Olemme kantaneet pihapenkin rauhalliseen kulmaan, pois leikkivien ja meluavien kersojen tieltä. Patterimankka soittaa Creedencejä, huulien välissä törröttää Colt. Luomiin levitetään valkoista väriä, kakkumaskaran harjaan syljetään, peitetään ripset mustaan. Huuliin luumunpunaista hehkua.
Penskat menevät koteihinsa, meitäkin huhuillaan. Lapsuus on ohi, olemme jo kaukana jossain, ihan muualla kuin kotipihalla.
***
Viikon 46 krapusanat ovat rauhallinen, ripset, käskeä.
OSALLISTUJAT
Cara
Kirsti
Sus’
Pasanen
Riitta
Aimarii
BLOGitse
anli itse
Maarit
SusuPetal 
Näin lukiessani elävästi kerrostalon pihan ja hyörinän siellä. Itse kasvoin omakotitalojen alueella ja kavereita oli harvassa, yleensä poikia, joten meikkaamaan en oppinut 🙂
Oma krapu:
https://caravaani.blogspot.com/2021/11/viikon-46-krapu-beauty-salon.html
Taloissamme oli paljon lapsia ja meno sen mukaista, Cara.
Helppo nähdä kerrostalon piha eri-ikäisten kasvuympäristönä, vaikkei itsellä kokemusta olekaan.
https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/11/isanpaivana.html
Kavereita löytyi aina, Kirsti, ja tekemistä. Ensin kiltimpää, sitten vähemmän kilttiä 🙂
Leikittyjä leikkejä lähes kaikki. Pihaleikkien ihanaa perinnettä opettavat nyt päiväkodit ja iltapäiväkerhot, koska leikit eivät enää noin vain siiry vanhemmilta lapsilta nuoremmille. Leikkiperinteen katoamista surtiin jo 70-luvun loppupuolella. Tämän muistan hyvin lto-koulutuksessa noihin aikoihin, kun itsekin tein tähän ilmiöön liittyvän ryhmätyön 1979. Tuohon aikaan alkoi myös tietokonepelit levitä maailmalla.
Lapset patistettiin pihoille, AilaKaarina, asunnot olivat pieniä, pihoilla oli tilaa leikkiä. Tässä nykyisessä asuinpaikassani on onneksi vielä lapsia leikkimässä pihalla, ihan kaikki eivät vietä aikaansa kotona ruudun ääressä.
”Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa….” Tuli mieleen tekstistä, pennut huutaa milloin mitäkin asiaa, noin se aina alkoi;)
Tässä mun kraapaisu:
https://sushuokailee.blogspot.com/2021/11/krapu-46-ja-sinisiipi.html
Meillä oli sellainen kuri, ettei huudettu äitiä ikkunaan. Jos oli asiaa, piti tulla sisälle sanomaan, Sus’ 😀
Päivitysilmoitus: Minä käsken | sanapasanen
Monenlaista prosessia on ihmisen lapsen käytävä, että pääsee muistelemaan menneitä aikoja:D
No, sanos muuta, Pasanen! Ei sitä nuorempana viitsinyt menneitä muistella, kun katse oli aina eteenpäin 😀
Niin ne vuodet vierii, isoilla lapsilla on eri leikit kuin pienillä.
https://floral-passions.blogspot.com/2021/11/krapu-w-46-elaman-kulku.html
Leikkien kirjo on suurta, Riitta!
Voi hurja, että me olimme aktiivisia leikkijöitä ja liikkujia, ihan tuli hiki lukiessasi mitä kaikkea keksittiin, ennen kuin ruvettiin kaameiksi kakaroiksi keppostelemaan ja mm. huutelemaan ohi ajaville pyöräijälijöille: ”Hei täti, sun kumi laahaa maata!” Pisteitä hereui jokaisesta pysähtyneestä.
Ihania muistoja, hyviä kavereita, joista osa säilyi pitkälle aikuisuuteen asti, mutta onneksi nyt ovat hiukka rauhaisammat menokengät jaoissa…
Jep, ei sitä jaksaisi enää tuntitolkulla juosta, kyykistyä ja riehua, Takkutukka. Aika paljon hiljaisemmaksi on meno mennyt 😀
Vai laahasi kumi maata!!
Tästä’ krapustasi tuli ihan mieleen lapsuuden leikit. Ennen leikittiin enemmän. Myös isompina, ennen älypuhelimia.
Ajat ovat muuttuneet, Jael. Ennen vanhemmatkin kävivät kyläilemässä eri paikoissa, eipä juuri enää.
Surullista, kun lapsuus lyhenee ja varsinkin ulkoleikit jää unholaan.
Onneksi päiväkodeissa ja ala-asteella vielä leikitään, Maarit.
Noin se menee lapsuuden vaihtuminen teinimaailman ja meno sen mukainen. Minä olen elänyt tuollaisen kuvaamasi ulkoleikkien lapsuuden maalaistalon pihapiirissä. Myös kansakoulussa välitunnit olivat leikkimistä.
Maailma muuttuu koko ajan, leikitkin.
oma krapuni tuli kraapaistua myös.
Mukavaa oli silloin muinoin leikkiä, Aimarii. Nyt on eri kujeet 🙂
Ripsiväriin sylkemisen muistan. Se kuvotti. Oli ällöä katsoa vierestä kun kimmat räki ja ripset sai väriä. Itse käytin vettä. Pienenä joskus pyyhittiin suu syljellä kostutetulla kangasnenäliinalla. Inhosin sitä. Ehkä siksi ripsariin räkiminen ei ollut mun juttu 🙂
Leikit on leikitty ja ripsiväriäkin laitan harvoin kun silmät ei oikein tykkää…
https://blogitse.com/2021/11/15/krapu-46-vauhdissa/
Sinähän olitkin siisti jo lapsena, BLOGitse, minä kyllä räin!
Näin niitä leikkiä leikittiin ja sitten kasvettiin ulos mekoista ja siirryttiin muihin vaatteisiin, kampauksiin ja tupakkakin ilmaantui suupieleen. Oltiin niin aikuisia että….
Täältäkin löytyy ripset…:)
https://omaverstas.blogspot.com/2021/11/krapu-46.html
Teininä sitä oli aikuisempi kuin koskaan sen jälkeen, anli!
Kova homma laskea sattaan blogissa 🙂
On se iso luku, Maarit 😀
https://sushuokailee.blogspot.com/2021/11/missa-pisteessa-taide-pilaantuu.html
Tähän kirjoitukseen haluaisin kommentteja, keskustelua. Linkkiä saa jakaa!!
👍