Pihalla

 

Ensin hiekkalaatikolla. Tap-tap kakku, pläts-pläts rikki. Äiti vie sisälle päiväunille.

Pihaleikkien aika. Kirkonrottaa, natussia, kymmentä tikkua laudalla, twistiä, polttopalloa, viimeinen pari uunista ulos, huraa huraa häitä, piilosta, ketjuhippaa, peiliä, tervapataa, keinupolttista, naruhyppely, mitä tiedät mun ystävästäni, väriä, ruutua, kapteeni käskee. Aamusta iltaan, kunnes äidit huutavat parvekkeilta kotiin nukkumaan.

Sama piha vuosia myöhemmin. Olemme kantaneet pihapenkin rauhalliseen kulmaan, pois leikkivien ja meluavien kersojen tieltä. Patterimankka soittaa Creedencejä, huulien välissä törröttää Colt. Luomiin levitetään valkoista väriä, kakkumaskaran harjaan syljetään, peitetään ripset mustaan. Huuliin luumunpunaista hehkua.

Penskat menevät koteihinsa, meitäkin huhuillaan. Lapsuus on ohi, olemme jo kaukana jossain, ihan muualla kuin kotipihalla.

 

 

 

***

Viikon 46 krapusanat ovat rauhallinen, ripset, käskeä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Sus’

Pasanen

Riitta

Aimarii

BLOGitse

anli itse

Maarit

 

 

29 Responses to Pihalla

  1. Cara says:

    Näin lukiessani elävästi kerrostalon pihan ja hyörinän siellä. Itse kasvoin omakotitalojen alueella ja kavereita oli harvassa, yleensä poikia, joten meikkaamaan en oppinut 🙂
    Oma krapu:
    https://caravaani.blogspot.com/2021/11/viikon-46-krapu-beauty-salon.html

  2. Kirsti Kaija says:

    Helppo nähdä kerrostalon piha eri-ikäisten kasvuympäristönä, vaikkei itsellä kokemusta olekaan.
    https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/11/isanpaivana.html

  3. AilaKaarina says:

    Leikittyjä leikkejä lähes kaikki. Pihaleikkien ihanaa perinnettä opettavat nyt päiväkodit ja iltapäiväkerhot, koska leikit eivät enää noin vain siiry vanhemmilta lapsilta nuoremmille. Leikkiperinteen katoamista surtiin jo 70-luvun loppupuolella. Tämän muistan hyvin lto-koulutuksessa noihin aikoihin, kun itsekin tein tähän ilmiöön liittyvän ryhmätyön 1979. Tuohon aikaan alkoi myös tietokonepelit levitä maailmalla.

    • susupetal says:

      Lapset patistettiin pihoille, AilaKaarina, asunnot olivat pieniä, pihoilla oli tilaa leikkiä. Tässä nykyisessä asuinpaikassani on onneksi vielä lapsia leikkimässä pihalla, ihan kaikki eivät vietä aikaansa kotona ruudun ääressä.

  4. Sus' says:

    ”Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa….” Tuli mieleen tekstistä, pennut huutaa milloin mitäkin asiaa, noin se aina alkoi;)

    Tässä mun kraapaisu:
    https://sushuokailee.blogspot.com/2021/11/krapu-46-ja-sinisiipi.html

  5. Päivitysilmoitus: Minä käsken | sanapasanen

  6. runopasanen says:

    Monenlaista prosessia on ihmisen lapsen käytävä, että pääsee muistelemaan menneitä aikoja:D

    Minä käsken

  7. riitta k says:

    Niin ne vuodet vierii, isoilla lapsilla on eri leikit kuin pienillä.
    https://floral-passions.blogspot.com/2021/11/krapu-w-46-elaman-kulku.html

  8. Takkutukka says:

    Voi hurja, että me olimme aktiivisia leikkijöitä ja liikkujia, ihan tuli hiki lukiessasi mitä kaikkea keksittiin, ennen kuin ruvettiin kaameiksi kakaroiksi keppostelemaan ja mm. huutelemaan ohi ajaville pyöräijälijöille: ”Hei täti, sun kumi laahaa maata!” Pisteitä hereui jokaisesta pysähtyneestä.

    Ihania muistoja, hyviä kavereita, joista osa säilyi pitkälle aikuisuuteen asti, mutta onneksi nyt ovat hiukka rauhaisammat menokengät jaoissa…

    • susupetal says:

      Jep, ei sitä jaksaisi enää tuntitolkulla juosta, kyykistyä ja riehua, Takkutukka. Aika paljon hiljaisemmaksi on meno mennyt 😀
      Vai laahasi kumi maata!!

  9. Jael says:

    Tästä’ krapustasi tuli ihan mieleen lapsuuden leikit. Ennen leikittiin enemmän. Myös isompina, ennen älypuhelimia.

  10. Maarit says:

    Surullista, kun lapsuus lyhenee ja varsinkin ulkoleikit jää unholaan.

  11. aimarii says:

    Noin se menee lapsuuden vaihtuminen teinimaailman ja meno sen mukainen. Minä olen elänyt tuollaisen kuvaamasi ulkoleikkien lapsuuden maalaistalon pihapiirissä. Myös kansakoulussa välitunnit olivat leikkimistä.
    Maailma muuttuu koko ajan, leikitkin.
    oma krapuni tuli kraapaistua myös.

  12. BLOGitse says:

    Ripsiväriin sylkemisen muistan. Se kuvotti. Oli ällöä katsoa vierestä kun kimmat räki ja ripset sai väriä. Itse käytin vettä. Pienenä joskus pyyhittiin suu syljellä kostutetulla kangasnenäliinalla. Inhosin sitä. Ehkä siksi ripsariin räkiminen ei ollut mun juttu 🙂
    Leikit on leikitty ja ripsiväriäkin laitan harvoin kun silmät ei oikein tykkää…
    https://blogitse.com/2021/11/15/krapu-46-vauhdissa/

  13. anli says:

    Näin niitä leikkiä leikittiin ja sitten kasvettiin ulos mekoista ja siirryttiin muihin vaatteisiin, kampauksiin ja tupakkakin ilmaantui suupieleen. Oltiin niin aikuisia että….

    Täältäkin löytyy ripset…:)
    https://omaverstas.blogspot.com/2021/11/krapu-46.html

  14. Maarit says:

    Kova homma laskea sattaan blogissa 🙂

  15. Sus' says:

    https://sushuokailee.blogspot.com/2021/11/missa-pisteessa-taide-pilaantuu.html

    Tähän kirjoitukseen haluaisin kommentteja, keskustelua. Linkkiä saa jakaa!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: