Mökkikauden aloitus
1 toukokuun, 2022 47 kommenttia
– Missä mun verskani on?
– Siinä korissa, jonka just kannoit sisälle.
– Tä? Ei nuo oo mun verskat.
– On ne. Ne on sun uudet verskat. Heitin vanhat syksyllä roskiin, kun laitettiin mökki talvikuntoon.
– Heitit pois? Nehän oli ihan hyvät!
– Ne oli rikki ja ikivanhat.
– No, missä mun pusakkani on?
– Tuossa.
– Ei oo mun.
– On se. Sun uus pusakka.
– Ja heitit varmaan sen vanhan pois?
– Vetoketju risana.
– Mitkä nää sitten on?
– Sun uudet tossut.
– Hyvä sentään, ettet heittänyt mua pois.
– Käy sekin kyllä joskus mielessä.
***
kuva: Cara
Viikolla 18 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Pasanen
Elegia
AilaKaarina
Maarit
anli itse
BLOGitse
Riitta
Aimarii
SusuPetal 
Voi pyhä jysäys! Lukiessa tuntui kuin olisin palannut lapsuudenkotini jokakeväistä keskustelua loppukaneetteineen kuuntelemaan. Tulos: Isäni olisi painunut taatusti roskikselle dyykkaamaan, jos ei äitini yhdestä häpeäkerrasta opittuaan olisi säästänyt niitä vanhojakin… Elämä on:)
Tämä taitaa olla aika yleinen keskustelunaihe monessa suomalaismökissä kevään korvalla, Takkutukka. Olen kuullut, että vanhaa lempipuseroa on kaivettu ylle jopa riepulaatikosta 😀
Miten tutulta kuulostaa! Tuo keskustelu käytiin meilläkin hyvin usein.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2022/05/viikon-18-kuvakrapu-jaahyvaiset.html
Tuttuja kaikuja monen pariskunnan keskusteluista, Cara 😀
Tämä on kuin Nopolan Eila ja Rampe -tarinoiden tilannekuvaus. Ja Likkahan tuli isäänsä ”vanhan tavaran” arvostamisessa.
Vanha tavara on tiukasti kunniassaan, Marjatta 😀
Kaikki vaan vaihtoon! Pakko tunnustaa, että olen harkinnut samaa miehen mökkivaatteiden kohdalla, mutten uskalla hävittää lupaa kysymättä. 😀
Kiva idea vaihteeksi keksiä krapu kuvasta. Voisi yrittää osallistua pitkästä aikaa: monesti on pitänyt, mutta saamattomuus vaivaa.
Ehkä on ihan hyvä kysyä lupaa mieheltä, ettei vahingossa mieskin mene vaihtoon!
Muutaman kerran ollut kuvainspis kravuissa, vaihtelu virkistää.
voi sentää’n kun pitää kaikki vaihtaa;D
Juu 😀
Päivitysilmoitus: Kenkärajoja | sanapasanen
Kuinka lähellä on(kaan), että kyllästyy toiseen, jos kyllästyy hänen vaatteisiinsa(?):D
Luulen, etteivät asiat ole ihan yks yhteen, Pasanen. Vaatteita kun vaan täytyy uusia aina aika ajoin, sisältöä ei niinkään 😀
Hyvä niin😀!
👍
Hauska! Vaatteisiin voi todella kiintyä. Itse kuljen myös niin kauan vanhoissa kun päälleni mahtuvat ja jotenkin kasassa pysyvät. Toki pesen niitä välillä :D. Oma krapuseni alkaa olla valmis, mutta jaan sen vasta maanantaina, aamupäivällä, kun olen saanut sen ensin blogiini. Hautukoon vielä vähän.
Sama juttu täällä, kotona voi kulkea vaikka miten vanhoissa rytkyissä, mutta hieman ehjempää laitan, kun lähden kylille 😀
No niin, pitkästä aikaa mukana! Kiertelen kommentoimassa muita tänään myöhemmin. Nyt pitää rientää lenkille. 😀
http://elegiassilence.blogspot.com/2022/05/uniikki.html
Mukavaa,kun tulit taas mukaan, Elegia!
Tässä minun Krapuni: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/05/juhlapaiva.html
Lisätty listalle!
Iän lisääntyessä huomaa, ettei niin helposti raski heittää mittään vanhaa pois 🙂
Mullaki jottain blogissani 🙂
Minulla on käynyt päinvastoin, Maarit, tyhjentelen kaappeja vimmalla!
Heh, niin todentuntuinen krapu. Vanhasta on vaikea luopua. Onko sitten hyvä, että toinen tekee sen? 🙂
Joskus tarvitaan varmaan sen toisen päättäväisyyttä, Der Seidenspinner 😀
Tuttuahan tämä on. Niin kauan pidetään kun päällä pysyy ja kaikenlaista käy mielessä kun vuhdoin viimein päättää luopua vanhasta….
Tällaista tuli täll kertaa kraputekstiksi:
https://omaverstas.blogspot.com/2022/05/krapu-18.html
Tuttu juttu, anli 😀
Hahah, vähän aikaa sitten kaivoin nurkkia. Vähän lähti kiertoon. Liian vähän. ”Tätä voi vielä tarvita” ei päästä otteestaan 🙂
krapuni: https://blogitse.com/2022/05/04/krapu-18-kohtaus/
Eilen siivosin vaatekaappia, paljon lähti!
Olipas ihana krapu, kiitos;)
En edelleenkään pääse sisään omaan blogiin, täytynee avata toinen…Sus’kakkonen? öööhh..joku nimi piätisi tempaista, pahus..
Joo, parempi avata uus blogi pystyyn. Sudenluola, Sudenpesä, Sus Siunakkoon 😀
Ihana tarina…niin totta niin totta!
Ei sanaakaan valetta, Vilukissi!
Sun krapu on kuin meiltä Susu! Samoilla linjoilla oli minunkin krapuni:
https://floral-passions.blogspot.com/2022/05/krapu-w-18-dear-sisko.html
Tuttuja juttuja monessakin huushollissa näköjään, Riitta 😀
Uusi blogini – https://susulvoo.blogspot.com/
Tervetuloa todistamaan kun kaikki muuttuu ja mikään ei muutu;DD
OK!
Varmasti totta tämä tarina monessa huushollissa. Meillä myös ja olen itse se nuukailija, joka ei hennoisi hävittää mitään. Esim. rakkain takkini on 30 vuotta vanha maastopusero. Ihan hirvittää, että se loppuu!
Toivottavasti takkisi kestää vielä toiset 30 vuotta, Aimarii!
Uups, muistutit siitä, kuinka äitini lopulta teki farkkutakistani patalappuja, kun ei saanut minua muuten luopumaan siitä. Kyllä teki kipeää, vaikka nyt hymyilyttääkin 🙂
Iloista viikonlopun jatkoa sinulle!
Kääk, kamala kohtalo farkkutakilla 😦 Huhhuh, noita äitejä, Birgitta!
Joskus täytyy kaseerata vanhoja kulahtaneita ja rikkinäisiä vaatteita. Tutun oloinen keskustelu, paitsi meillä saan kysellä itseltäni, mihin olen mitäkin tavaraa pistänyt.
Hyvä se on itseltäänkin toisinaan kysyä, Aimarii 🙂
Kirjoitin viikon 18 kravun vasta nyt.
Lisätty listalle.
jalkani tykkää paljasjalkakengistä, eilen kävelin 11 km, tyttäreni vihjasi
Ohhoh, hyvä lenkki, Hannele!