Mökkikauden aloitus

– Missä mun verskani on?
– Siinä korissa, jonka just kannoit sisälle.

– Tä? Ei nuo oo mun verskat.
– On ne. Ne on sun uudet verskat. Heitin vanhat syksyllä roskiin, kun laitettiin mökki talvikuntoon.

– Heitit pois? Nehän oli ihan hyvät!
– Ne oli rikki ja ikivanhat.

– No, missä mun pusakkani on?
– Tuossa.

– Ei oo mun.
– On se. Sun uus pusakka.

– Ja heitit varmaan sen vanhan pois?
– Vetoketju risana.

– Mitkä nää sitten on?
– Sun uudet tossut.

– Hyvä sentään, ettet heittänyt mua pois.
– Käy sekin kyllä joskus mielessä.

***

kuva: Cara

Viikolla 18 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Elegia

AilaKaarina

Maarit

anli itse

BLOGitse

Riitta

Aimarii

47 Responses to Mökkikauden aloitus

  1. Takkutukka says:

    Voi pyhä jysäys! Lukiessa tuntui kuin olisin palannut lapsuudenkotini jokakeväistä keskustelua loppukaneetteineen kuuntelemaan. Tulos: Isäni olisi painunut taatusti roskikselle dyykkaamaan, jos ei äitini yhdestä häpeäkerrasta opittuaan olisi säästänyt niitä vanhojakin… Elämä on:)

    • susupetal says:

      Tämä taitaa olla aika yleinen keskustelunaihe monessa suomalaismökissä kevään korvalla, Takkutukka. Olen kuullut, että vanhaa lempipuseroa on kaivettu ylle jopa riepulaatikosta 😀

  2. Cara says:

    Miten tutulta kuulostaa! Tuo keskustelu käytiin meilläkin hyvin usein.

    Oma krapuni:
    https://caravaani.blogspot.com/2022/05/viikon-18-kuvakrapu-jaahyvaiset.html

  3. Tämä on kuin Nopolan Eila ja Rampe -tarinoiden tilannekuvaus. Ja Likkahan tuli isäänsä ”vanhan tavaran” arvostamisessa.

  4. Elegia says:

    Kaikki vaan vaihtoon! Pakko tunnustaa, että olen harkinnut samaa miehen mökkivaatteiden kohdalla, mutten uskalla hävittää lupaa kysymättä. 😀

    Kiva idea vaihteeksi keksiä krapu kuvasta. Voisi yrittää osallistua pitkästä aikaa: monesti on pitänyt, mutta saamattomuus vaivaa.

    • susupetal says:

      Ehkä on ihan hyvä kysyä lupaa mieheltä, ettei vahingossa mieskin mene vaihtoon!

      Muutaman kerran ollut kuvainspis kravuissa, vaihtelu virkistää.

  5. Jael says:

    voi sentää’n kun pitää kaikki vaihtaa;D

  6. Päivitysilmoitus: Kenkärajoja | sanapasanen

  7. runopasanen says:

    Kuinka lähellä on(kaan), että kyllästyy toiseen, jos kyllästyy hänen vaatteisiinsa(?):D

    Kenkärajoja

  8. AilaKaarina says:

    Hauska! Vaatteisiin voi todella kiintyä. Itse kuljen myös niin kauan vanhoissa kun päälleni mahtuvat ja jotenkin kasassa pysyvät. Toki pesen niitä välillä :D. Oma krapuseni alkaa olla valmis, mutta jaan sen vasta maanantaina, aamupäivällä, kun olen saanut sen ensin blogiini. Hautukoon vielä vähän.

  9. Elegia says:

    No niin, pitkästä aikaa mukana! Kiertelen kommentoimassa muita tänään myöhemmin. Nyt pitää rientää lenkille. 😀

    http://elegiassilence.blogspot.com/2022/05/uniikki.html

  10. Maarit says:

    Iän lisääntyessä huomaa, ettei niin helposti raski heittää mittään vanhaa pois 🙂
    Mullaki jottain blogissani 🙂

  11. Der Seidenspinner says:

    Heh, niin todentuntuinen krapu. Vanhasta on vaikea luopua. Onko sitten hyvä, että toinen tekee sen? 🙂

  12. anli says:

    Tuttuahan tämä on. Niin kauan pidetään kun päällä pysyy ja kaikenlaista käy mielessä kun vuhdoin viimein päättää luopua vanhasta….
    Tällaista tuli täll kertaa kraputekstiksi:
    https://omaverstas.blogspot.com/2022/05/krapu-18.html

  13. BLOGitse says:

    Hahah, vähän aikaa sitten kaivoin nurkkia. Vähän lähti kiertoon. Liian vähän. ”Tätä voi vielä tarvita” ei päästä otteestaan 🙂
    krapuni: https://blogitse.com/2022/05/04/krapu-18-kohtaus/

  14. Sus' says:

    Olipas ihana krapu, kiitos;)
    En edelleenkään pääse sisään omaan blogiin, täytynee avata toinen…Sus’kakkonen? öööhh..joku nimi piätisi tempaista, pahus..

  15. Vilukissi says:

    Ihana tarina…niin totta niin totta!

  16. riitta k says:

    Sun krapu on kuin meiltä Susu! Samoilla linjoilla oli minunkin krapuni:
    https://floral-passions.blogspot.com/2022/05/krapu-w-18-dear-sisko.html

  17. Sus' says:

    Uusi blogini – https://susulvoo.blogspot.com/
    Tervetuloa todistamaan kun kaikki muuttuu ja mikään ei muutu;DD

  18. aimarii says:

    Varmasti totta tämä tarina monessa huushollissa. Meillä myös ja olen itse se nuukailija, joka ei hennoisi hävittää mitään. Esim. rakkain takkini on 30 vuotta vanha maastopusero. Ihan hirvittää, että se loppuu!

  19. Birgitta says:

    Uups, muistutit siitä, kuinka äitini lopulta teki farkkutakistani patalappuja, kun ei saanut minua muuten luopumaan siitä. Kyllä teki kipeää, vaikka nyt hymyilyttääkin 🙂

    Iloista viikonlopun jatkoa sinulle!

  20. aimarii says:

    Joskus täytyy kaseerata vanhoja kulahtaneita ja rikkinäisiä vaatteita. Tutun oloinen keskustelu, paitsi meillä saan kysellä itseltäni, mihin olen mitäkin tavaraa pistänyt.

  21. aimarii says:

    Kirjoitin viikon 18 kravun vasta nyt.

  22. jalkani tykkää paljasjalkakengistä, eilen kävelin 11 km, tyttäreni vihjasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: