Kesäpäiväkirja 300522

Lainakoiran kulku on hidastunut. Röntgenkuvista löytyi nivelrikkoa oikeasta etutassusta. Kipulääkkeitä ja lyhyempiä lenkkejä. Tämä oli odotettavissa, Lainakoira on pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen. Äitinsä on mäyräkoira, isästä ei ole tietoa, mutta jokin hieman kookkaampi yksilö näköjään, sillä Lainakoira ei ole sylikoirakokoa.

Hitaat lenkit ovat sopineet minulle. Vuoden alussa lonkan bursiitti vaivasi kuusi viikkoa, ärsyttävä riesa, joka ei antanut kävellä kuin sata metriä kerrallaan. Onneksi ystävät käyttivät autolla kaupassa.
Kylkiasentonukkumisesta oli totuteltava nukkumaan selällä.
Bursiitti hellitti ja pääsin auttamaan ystävää pakkaamisessa ja muutossa. Pari viikkoa oli ihan mukavaa ja melkein kepeää, sitten iski iskias ja kävely stoppasi jälleen.

Nyt, kolmen ja puolen kuukauden kiusojen jälkeen, olen kulkenut kuin vanha minä sen reilu viiden viikon aikana, jonka Lainakoira on ollut jälleen luonani.

Olemme seuranneet hitaan kevään puhkeamista kukkaan, nähneet vihreyden valloittavan kuraiset ja harmaat kadut ja polut. Nyt joka puolella kukkii ja kuten joka vuosi, kevät on aina yhtä suuri ihme. Että se saapuikin jälleen!

Olemme seuranneet lätkän MM-kisoja ja NATO-hakemuksen etenemistä ja miettineet, miten nopeasti kokonainen kansa kääntää kelkkansa.

Pelloilla on jäniksen papanoita ja muinaisia niittylohikäärmeitä. Lohikäärme kiinnostaa minua, Lainakoira on innoissaan papanoista. Hupinsa kullakin.

Toukokuu on paria päivää vaille valmis.

28 Responses to Kesäpäiväkirja 300522

  1. timokytta says:

    Harmittavia uutisia, hienoja kuvia! Kävely pitäis yleensä olla helppo ja kaikille sopiva kuntoilu, mutta eipä sekään aina sitten noin mene. Toivotaan parannusta! 🍀

  2. riitta k says:

    On sinulla ja Lainakoiralla ollut koettelemuksia. Toivon vähäoireisia päiviä teille molemmille. Kyllä kevät on ihanaa aikaa, kaikki viheriöi ja kukkii. Satakoon välillä, otan senkin ilolla vastaan.

  3. Sus' says:

    Mun lainakoira Mimmissä on samaa rotua kuin sun, samanlainen kuono ja katse, vähän luonnostaan pidempi ”tukka ja parta”, varsinainen hippihau!
    Hän on siis samanlainen puhdasverinen Seropian noutaja, kukaan ei tiedä missä Seropia sijaitsee eikä koira nouda mitään. Elämä on, koiranelämä varsinkin. ;D
    Hyvää kesää!!

  4. Takkutukka says:

    Onpa teilä ollut kantoja kaskessa, toivottavasti joskus koittava kesä lämpöineen ja iloineen tuo helpotusta myös sille osastolle!

    Hurmaavat kuvat, omppupuuko siinä jo paraatipuvussaan? Lainakoiran katse on tyypillinen maastonaikeille, jotka eivät ole linssiluteita vaan kulmiensa kurtistajia kuvaustilanteissa.

    Kelvollisia vointeja ja mukavia lenkkejä lohikäärmeitä varoen teille molemmille:)

    • susupetal says:

      Maastonakki ei todellakaan pidä kuvaamisesta, Takkutukka, kääntää aina päänsä pois, kun lähestyn kameran kanssa 😀
      Taitaa olla omppupuu, niin kaunis kukassaan!
      Lohikäärmeet kierretään kaukaa 😀

  5. Cara says:

    Niin sitä tulee nivelrikkoa koirallekin vanhemmiten, aivan kuin meille ihmisille. Lenkit hidastuu ja lyhenee, vääjäämättä.

    On teillä kevääseen kuulunut monenlaista, onneksi helpotti sinun kivut, joksikin aikaa ainakin.

    Kevään vihreyden ja kukkien puhkeaminen on aina suuri ihme. Tulee mieleen tuosta kuvastasi ne omenapuut, jotka siellä entisissä maisemissani nyt kukkivat puutarhan ollessa valkoinen. Niistä saavat nyt nauttia muut kuin minä. Elämä jatkuu.

    • susupetal says:

      Joo, toivon todellakin, että kesä olisi vähemmän kivulias kuin kevät.
      Onneksi puistasi pääsee nyt muut nauttimaan, tuovat heille paljon iloa. Haikeaa varmaan on, mutta syksyn ja talven tullen se haikeus varmaan päättyy, kun ei tarvitse haravoida ja luoda lunta, Cara.

  6. Elegia says:

    Voi lainista, pääasia olisi että saadaan kivuttomaksi. Hitaampi kulku on ihan jees, kunhan kulkee ❤

    Sinulta muuten opin, mikä on bursiitti. Otaksun, että samaa oli minullakin ja kesti joitakin viikkoja mutta ei ollut liian paha. Lähinnä vaivasi istuessa ja maatessa. Minulla vaiva katosi todella nopsaan kun vaihdoin kengät. Tietenkään en voi tietää oliko minulla sama vaiva, mutta kuvaus oli kyllä yksi yhteen ja selkeä kivun alkupiste lonkassa juuri siinä kohdassa kuin kuvien mukaan kipupiste on. Siitä sitten säteli sivuille ja alas. Mutta oli kyllä melko kivulias, ihan kuin lantio olisi ollut tulessa.

    Mutta on sinulla ollut nyt vaivaa, iskias vielä. Onneksi ovat nyt parantuneet!

    Kevät näyttää siellä edenneen mallikkaasti tehden pian tilaa kesälle!

    • susupetal says:

      On sinulla varmaan ollut se sama vaiva, Elegia, lantio on todellakin kuin tulessa. Onneksi kenkien vaihto auttoi sinulla!
      Hitaasti kuljetaan, Lainakoira ja minä, mutta etiäpäin mennään!

  7. Maarit says:

    Elämä on vaihtelevaa. Pitkäkestoisiin kipuihin ehtii kyllästyä, onneks lääkkeet helpottaa.
    Uusi kesä on uus ihme 🙂

  8. BLOGitse says:

    Onneksi kipuihin tulee taukoa. Tiedän ihmisiä jotka vetää joka päivä kipulääkkeitä.
    Iskiaksesta tuli mieleen yksi tuttu. Hän oli kärsinyt siitä ’aina’ kunnes keksi laittaa sänkyyn vaneripalan. Sen jälkeen ei ole vaivannut. Lomalla meillä oli ihanan, melko kovahko sänky. Mies laittoi sänkyyni vanerisäleitä (isoja jäätelötikkuja). Niitä ei ole vielä kiinnitetty yhteen mitenkään koska haluan ensin kokeilla onko ja millainen vaikuts. Kahden yön jälkeen taidan pyytäö miestä tekemään säleiköstä pysyvän. Tuntuu (tai kuvittelen), että ryhti on parepi jo kahden yön jälkeen. Mitään kipuja tai negatiivista en ole vielä tuntenut.
    Nyt riittää vihreyttä ja sade puhdistaa ilmaa. Ens viikolla on jo lämpimämpää. Onneksi ei vielä kuuma 🙂

    • susupetal says:

      Tykkään kovasta sängystä, pehmeissä tulee selkä aina kipeäksi. Pahimpina kipuöinä selän alla on piikkimatto, sekin on auttanut.
      Sade silloin tällöin tuntuu hyvältä, kunhan ei koko kesää sada 😀

  9. Repu says:

    Lainakoira on kaunis. Kipulääkkeillä menee Koirapoikakin, mutta vielä juoksu onnistuu. Lenkkejä hidastaa hajut, joit on nykyisin tutkittava entistäkin tarkemmin. Kun muut aistit heikkenee, hajuista tulee tärkeämpiä.

    • susupetal says:

      Sama täällä, lenkkien hitaus johtuu myös noista lukuisista hajuista, joita talven jäljiltä on paljastunut. Multa jo itsessään on niin mielenkiintoisen tuoksuista, Repu!

  10. aimarii says:

    Kivaa nähdä taas Lainakoira blogissasi. Tietty tosi ikävää, että hänelle on tullut terveysongelma. Voi että, minullekin nuo liikkumisongelmat puskevat päälle. Ei yhtään kiva.
    Kiva kuitenkin, että sinulla itselläsi on tilanne helpottanut. Pakon edessä meno hidastuu ja matka lyhenee. Sopeutumista se kysyy. Ainakin minulle se on yhä vaikeaa.
    Siellä on liki täysi kesä, kun jo omenapuukin kukkii.
    Meillä oli pikku harppaus kevätpäivistä tähän lähes kesävihreyteen. Mikään tosin ei kuki vielä, mutta vihreää on maassa ja koivussa kaunis pieni lehti. Tänä aamuna kuulin ensimmäiset käen kukunnat.
    Mukavia lenkkeilyä Lainakoiran kanssa.

    • susupetal says:

      Kun ei pääse liikkumaan, niin se vaatii kyllä asennetta. Onneksi täällä oli silloin ne jäätävät pääkallokelit, kun jouduin olemaan torpassa reilu kolme kuukautta. Ei edes tehnyt mieli mennä ulos liukastelemaan.
      Täällä kyllä alkaa olla täysi kesä. Syreenit ovat avaamassa nuppujaan.
      Hiljalleen mennään, mutta mennään, Aimarii!

  11. Jael says:

    Tsemppiä sinulle iskiaksen kanssa.Minullakin oli se koronan alkuaikoina kun tuli istuttua liikaa liikkumarajoitusten vuoksi, mutta ei ole sen jälkeen kun aloitin aamuni erilaisilla liikkeillä häirinnyt. Hyvä että bursiitti kuitenkin helltti. Tsemppiä lainakoiralle nivelrikon kanssa, ja terkkuja hänelle Bambilta, jonka kulku on myös kovin hidasta nykyään.
    Ah ihana alkukesä Suomessa, se on niin kaunista!

  12. No, onpa sinulla ollut ikäviä vaivoja, onneksi ovat nyt heliittämässä ja pääset luontoon katselemaan alkukesän ihanuutta.

  13. vilukissi says:

    Sinullakin lainakoira, olet siis myös sille lähi-ihminen (niin kuin minäkin Lempille). Lonkkabursiitti … kärsin siitä kanssa, yritän säännöstellä istumistani, se on pahasta. (käytän nykyään magnesium oil öljyä ja magnesium in rasvaa lonkkiini). Hitaita askeleita, vähän päivässä, paljon viikossa. (Natosta … ei se nopeasti tullut koko kansalle, itse olen osallistunut jo 1996 kys.keskusteluun ja siitä lähtien ajettu asiaa, toki olin mukana politiikassa eli pysyi tapetilla)

    • susupetal says:

      Kyllä vain, Lainakoira täällä, ollut kohta viisi vuotta ❤ Parhautta!

      Lonkkabursiitti on kyllä syvältä, etenkin kun tekee käsitöitä. Ei oikein onnistu seisominen ja virkkaaminen!

      Minulle Nato-myönteisyys tuli kyllä yllätyksenä, niin monta vuotta gallupit ovat kertoneet, etteivät suomalaiset halua natoon vaan pysyä puolueettomina.

  14. Kiiris says:

    Lainakoiralla on näemmä samat vaivat kuin mullakin, nivelrikko riivaa ja rollaattoria on käytettävä. Bursiittikin herää kipuunn aina välillä. Kevät ja hitaasti rynnistävä kesä ovat lempiaikojani tuoksuineen uusine väreineen ja muotoieen. Löysinpä meiddän pihanumerlta kukkasen nimeltä ruusuheinä. Jostai luin, että se on jo sukupuuuton partaalla, harmi, sillä se o niin kaunis. Lainakoiralle ja sinulle itsellesi halaukset!!!!::)

  15. Kiiris says:

    Laitoin äsken kommentin, eti tullut perille, tuleekohan tämä……..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: