Kesäpäiväkirja 200622

Villa Gyllenberg Helsingin Kuusisaaressa oli suljettuna jonkin aikaa peruskorjauksen takia. Halusimme uudistaa parin-kolmen vuoden takaisen käynnin huuman, joten suuntasimme kohti Kuusisaarta.

Hannu Palosuo, The Uncertainties of Memory, 2019, öljy kankaalle

Olimme tapojemme mukaan runsaasti etuajassa ennen museon avautumista, joten ehdimme hyvin katsoa viereisen Didrichsenin museon uusimman näyttelyn, Hannu Palosuon You Live With Me. Olin nähnyt Palosuon haastattelun Puoli seiska-ohjelmassa ja teokset kiinnostivat.

Olen katsonut näköjään liikaa sarjamurhaajadekkareita, sillä Palosuon kasvottomat ihmiset saivat minut ajattelemaan eliminoituja luokkakavereita. Kiusatun kosto.

Torsten Wasastjerna, Enkeli Mikael lohikäärmeen voittaneena, 1900-1906,öly kankaalle

Villa Gyllenberg on kerta kaikkiaan upea paikka. Näyttelytilan lisäksi voi kierrellä huvilan kauniissa huoneissa ja juoda kahvit puutarhassa. Tällä kertaa näytteillä oli Suomen kultakauden ajan taidemaalari Torsten Wasastjernan näyttely Satujen ja fantasian maailma.

Huvilan huoneissa on lukuisia tauluja ja veistoksia tunnetuilta tekijöiltä. Yksinomaan Helene Schjerfbeckin maalauksia on yli neljäkymmentä.

Korona-aikana ei ole tullut käytyä juurikaan museoissa tai näyttelyissä. Edellinen käynti oli viime syksynä, sekin Didrichsenille, katsomaan Björn Weckströmin veistoksia, huikea näyttely sekin. Olen kaivannut silmille taidetta katsottavaksi, olen ikävöinyt taiteella kyllästettyä mieltä, olen unelmoinut museokahviloiden herkuista.

Lainakoiraa minun ei tarvitse enää ikävöidä. Hän saapui jälleen luokseni joksikin aikaa.

19 Responses to Kesäpäiväkirja 200622

  1. Sus' says:

    Helppoa on enkelin piestä lohhareita vaan pyhä yrjö(Sir Saint-Vomit) se ihan ihmislihaksilla mätti louhikiärmeksen paloiksi;)
    kattelin sen Helena -leffan tuossa muutama viikko sit, ihmettelin sitä omakuvaamisen pakkomiellettä.. .
    Hienoa taidetta, ja kiva että olet taas kylläinen.
    Lainakoiralle hau ja siliraps!

    • susupetal says:

      On mukavaa olla kylläinen, Sus’! Onkohan noissa omakuvien maalaamisessa sellainen juttu, että opettelee tuntemaan itseään, niin kuin kirjoittamalla/musiikkia tekemällä jne.

  2. Korona-aika tosiaan kasvatti kulttuurin nälkää.
    Tuo luokkakuva kauhistuttaa minuakin. Kaikki lapset sekä ope paitsi kasvottomia niin myös uhkaavan harmaisiin puettuja, kuin identiteeettinsä menettäneitä.

  3. Cara says:

    Luin tuolta linkin takaa, että Helene Schjerfbeck oli Ane Gyllenbergin lempitaiteilija ja siksi siellä on niin paljon hänen töitään. HS on minunkin lempitaiteilijani. Koko Gyllenbergin rakennus huokuu tyyliä ja ajattomuutta. Upea paikka. En ole käynyt – vielä.

    Ja Lainakoiran hauska ilme: onko pakko taas kuvata?

  4. BLOGitse says:

    Kuvia katsoessa tuli vahva tunne mitä kokee tämän tyyppisissä museoissa: ulkopuolinen todellisuus katoaa. Ympärillä on historian havinaa, ajattomuutta ja tyyliä. Jos vertaa nykyisiin kakofonisiin betonilaatikkomuseoihin. Sisällä tietty taide on eri juttu mutta tunnelma on väkisinkin erilainen.
    Lainakoira tuo taas iloa ja pissatuslenkkejä elämääsi, mukavaa 🙂

  5. Takkutukka says:

    Kiitos ja kiva, kun nostit esille nämä kaksi kiinnostavaa museota!! Taide- ja kulttuuritahtumista on koronan mentävä aukko, mutta pidetäänpä nämä mielessä, kun tuonnempana heittäydymme kesälomille ja tuotakin aukkoa täyttämään.

    Toivottavasti mielesi taiteella kyllästäminen pääsi näin hyvään alkuun ja tuotti toivottua mielihyvää. Lainakoiran ilme – ei kai taas tätä poseeraamista – on paljonpuhuva ja kyllästyneen tyypillinen nelijalkaisille ystävillemme, lohtusilitykset hänelle;)

    • susupetal says:

      Nämä museot jäävät valitettavasti Hgin keskustan ulkopuolella olevina hieman vähemmälle huomiolle, Takkutukka. Päiväreissulla Hkiin harvemmin tulee lähdettyä tuonne Kuusisaareen, vaikka sen matkan taittaakin nopeasti bussilla.

      Lainakoira on niiiiin tylsistynyt poseeraamaan 😀

  6. riitta k says:

    On aivan sama tunne, suuri museo- ja taide-elämysten nälkä. Uudistettu Gyllenberg on nyt kesällä katsastettava ja Didrichsen siinä vieressä myös. Ihana kun sait Lainakoiran taas iloksesi!

  7. Jael says:

    Tuolla en olekaan käynyt , ja kuulostaa käymisen arvoiselta paikalta .Kiitos esittelystä. Tuo kasvoton luokkakuva on tosin aika kamala……
    Ihanaa kun sait lainakoiran taas luoksesi, hän on niin suloinen. Kaunista juhannusviikkoa SusuPetal.

  8. Maarit says:

    Mielenkiintosia paikkoja nuo taidenäyttelyt 🙂

  9. Birgitta says:

    Tulipas tämä sopivasti. Meilläkin on suunnitteilla Villa Gyllenbergiin meno. Olen odottanut sinne pääsyä jo jonkin aikaa ja nyt lomalla ollessa sovittiin menevämme sinne 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: