Kesäpäiväkirja 270622

Ennen pistävimpien helteiden alkamista ehdimme käydä Haltialan kotieläintilalla. Lampaita, lehmiä, possuja ja ennen kaikkea Vanha pehtoori-ravintola. Retkillä parasta ovat kahvitauot, ehdottomasti. Korona-aikana ja ravintoloiden sulkuaikana kahvi kulki mukana termarissa. Muovirasiassa oli evästä, piknikpaikat löytyivät tyhjiltä penkeiltä. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus, kuitenkin vain kaksi vuotta.

Naapuri tilasi kesäponchon itselleen, jopa maksoi siitä. Virkkaan kaiken aikaa ja ylipäänsä kaikkea tarpeetonta, joten mukavaa, kun joku halusi virkkuitani. Olen lahjoittanut huiveja, ponchoja, torkkupeittoja ja muuta tuotetta kyllästymiseen asti ystäville. Monet toivovat jo varmaan kovia paketteja minulta.

Virkkaaminen on toimiva keino pitää ahdistus ja ajatukset kurissa. Teen yksinkertaisia käsitöitä, joten samalla voin katsoa rakkaita sarjamurhaajiani televisiosta.

Läheisessä koirapuistossa on ripustettu astioihin muistokukat pois nukkuneille koirille. Kaunis tapa ja ihan muutenkin kukista on iloa koiran ulkoiluttajalle. Koirahan ei noista kukista piittaa, kiinnostavimmat hajut löytyvät maan tasalta.

Koirapuisto on ollut hyvä paikka näillä helteillä. Suuret puut varjostavat puistoa ja siellä me istumme, Lainakoira ja minä. Koira nuuhkii ensin hajut, tulee sitten luokseni penkille, asettautuu jalkojeni juurelle. On liian kuumaa liikkua.

Kävellessämme kotiin, hyvin, hyvin hitaasti ja etsien varjoisia polkuja, väistelen kävelytielle osuvia tuomia, jotka ovat kääriytyneet aavemaiseen harsoon. Tuomenkehrääjäkoit viettävät elämänsä kesää, toukat kasvavat seittien suojissa.

Kotona suihkuun, tuulettimet puhaltamaan. Koira asettautuu viilentävän patjan päälle juotuaan ensin kuppinsa tyhjäksi. Nostan jalat sohvalle, on pakko huokaista ennen syömistä. Ruoka ei edes maistu näin helteellä, taidan korvata lounaan pullalla ja kahvilla. Ihan hyvä vaihtoehto.

Sitten muutama sanapeli. Sanuli on koukuttava peli, se pistää pienet, harmaat aivosolut -ne, jotka vielä ovat jäljellä- koetukselle. Luulisi viisikirjaimisen sanan olevan helppo keksiä ja joskus se sitä onkin.

Toisinaan ei.

Helppoa tai ei, loistava tapa viettää aikaa helteisenä päivänä, kunhan ensin juo sen kahvin.

20 Responses to Kesäpäiväkirja 270622

  1. Sus' says:

    Kuumien kelien tullessa mun unirytmi on siirtynyt hieman eli herään vasta puolilta päivin ja alan syödä kun pahin kuumuus on mennyt. ei maistu päiväsaikaan, yöllä sitten mukava mussuttaa kun katsoo, ei sarjamurhaajia vaan massamurhaajia eli historia suurmiehiä ;D Niitä arvostetaan ihan eri lailla vaikka samanlaisia tappajia, isommassa mittakaavassa murha muuttuu valtiolliseksi toimenpiteeksi, kuten viimeisin ”sotilaallinen erikoisoperaatio”.

    • susupetal says:

      Minullakin syöminen on siirtynyt tuonne iltamyöhäiseen, samaten pitkä lenkki koiran kanssa. Eilen lähdettiin yhdentoista jälkeen lenkille, oli hiukan viileämpää, Sus’.

  2. riitta k says:

    Todella kauniisti liukuu väritys virkkaamassasi kesäponchossa. Käsitöitä arvostavat useimmat. Kiva koristus koirapuiston aidalla. Jep, tropiikissa ollaan, meidänkin kissat rötköttävät kaiket päivät ja ulkoillaan aamuisin ja iltaisin. Minä kuuntelen dekkareita iltaisin sängyssä. Viime yönäkin havahduin jossain vaiheessa siihen, että kuulokkeista ei kuulu mitään 😀 Leppoisia kesäpäiviä teille.

  3. Takkutukka says:

    Mukavalta ja leppoiselta kuulostavaa hellepäiväin rattoa Sinulla, sopivasti kaikenlaista. Kotieläinpuistot ovat viehkoja kohteita ja keitaita, niissä pääsevät kaupunkilaislapsetkin tutustumaan erilaisiin eläimiin.

    Hattu heilahtaa virkkutaituruudellesi omien käsityötaitojeni rajoittuessa napin kiinniompeluun!

    Sanapelit ja ristikot sen sijaan ovat mainiota ja kehittävääkin ajakulua sarjasta korvienväli: use it or lose it… Ilman kahvikupillisia ei ole elämää.
    Lainakoiralla on muikea ilme kuin hiukka pahanteosta yllätettynä, mutta taisi olla oma lelu pureskelun alla;)

    • susupetal says:

      Ristikoita en ole tehnyt aikoihin, mutta tuon sanulin parissa, hellepäiväkin hurahtaa hetkessä. Tosin joskus on ihan tuskanhiki, kun ei keksi sanaa, Takkutukka!
      Ihan omia lelujaan Lainakoira onneksi puree 🙂

  4. Jael says:

    Haltialan kotieläintila on kyllä tosi kiva retkipaikka, mutta viime kerrasta on jo aikaa, silloin kun poikani oli pieni,ja hän ensimmäisellä kerralla kysyi mistä lehmästä tulee rasvatonta maitoa;D
    Koirapuistot ovat kivoja kun koirat saavat siellä temmeltää.
    Hieno poncho! Pitäisköhän munkin ottaa langat ja virkkuukoukku esille …Iso pussi lankaa, ja virkkuukoukkuja, mutta osaan virktata vain ihan perusjuttuja.
    Rapsutuksia suloiselle lainakoiralle.

  5. Cara says:

    Sinun virkkaamasi huivit, peitot ym ovat käytössä ihania. Kauniita värejäkin osaat valita. Lainakoirakin näyttää tykkäävän.

    Eilen illalla ei meinannut täällä tulla se viileä hetki lainkaan, pidin parvekkeen ovea auki yli puolen yön.

    Sanuliin olen jäänyt koukkuun välittömästi. Se on mukavaa aivovoimistelua kun mikään muu ei huvita.

  6. Elegia says:

    Tuolla Haltialan kotieläintilalla pitää minunkin joskus käydä! Virkkaaminen sarjamurhaajatovereiden tekosia katsellen kuulostaa kotoisalta 😀 Siellä onkin kunnon kesäsäät, mikä ei tietenkään kaikkia miellytä. Minua miellyttäisi!

    • susupetal says:

      On kyllä kunnon kesäsäät! Koiran kanssa se on hankalaa, päivällä pystyy vaan pistäytymään ulkona, yöksi jäävät pidemmät lenkit, Elegia.

  7. Maarit says:

    Iiihana poncho, niin kauniit väritkin!
    Hitsi, nyt alko sanuli koukuttaan 🙂

  8. timokytta says:

    Noi lehmät on kyllä mainioita, pari kertaa oon nähnyt niitä ja tuovat heti mieleen tädin luona olleen tuollaisen päätään heiluttavan lehmäkoristeen. Päivän Sanuli ja Wordle tulee tehtyä joka päivä ja vertaillaan aina Katarinan ja tyttären kans. Lisäksi se Worldre on kiva vastaava peli eri maailman maista ääriviivojen perusteella.

    • susupetal says:

      Wordlea olen kokeillut pari kertaa, mutta ei näillä helteen pehmittämillä aivoilla oikein englanti taivu. Tuota maapeliä en olekaan kokeillut, Timo.

  9. Ninnu says:

    Oi länsiylämaankarja on hurmaavaa.
    Koskettavia muistokukat koirapuiston aidassa. Hienosti ajateltu.

    Sanuli on kiva! 55 on mun enkka :-D. Ei siis kovin ihmeellinen. Kuten totesit. Koukuttava on.

    Kauniin ja tyylikkään kesäponchon olet tehnyt naapurillesi.
    Virkkuut ja kädentyöt ovat hyviä olemassa. Itselläni on kesken patenttineule ja viime syksyltä adventtipeitto… Isoäidinneliöitä virkkaan silloin tällöin, jos en keksi muuta ja haluan jotain tehdä.
    Olipa kiva käydä tässä blogissa, kun useinmiten vierailen sinun Photo Galleryssa.

  10. anli says:

    Kivoja paikoja tuollaiset kierrellä. Nyt jaksaisi vaikka mitä kun mittari näyttää kohtuullisia lukemia. Eilen oli nautinto katsella tulevaa saderintamaa vettä pitkin kohti mökin rantaa.
    Täytyi heti kokeilla Sanulia ja sehän koukuttaa…. Virkkausta täälläkin harrastettu, verkkokasseja isoja ja pieniä.

    • susupetal says:

      On onneksi hieman viileämpää, anli. Palasin pari päivää sitten kotiin saaristosta ja nurmikot täällä ovat aika keltaisia, ei ole paljon sadetta ollut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: