Lähdön hetki
25 syyskuun, 2022 37 kommenttia
Sinä syyskesän päivänä merenneito pyysi minua mukaansa. Hän viittoili minulle tyrskyjen keskellä, kertoi lähtevänsä lämpimämpiin aaltoihin.
Enhän minä voinut lähteä. Oli työ, oli lapsenlapset, joita piti hoitaa sillä aikaa, kun vanhempansa rakensivat taloa. Oli mies, joka oli alkanut unohdella asioita. Oli äiti, joka ei suostunut muuttamaan palvelutaloon, pärjäsi kuulema ihan hyvin kotona, kunhan kävin siellä joka päivä.
On kulunut vuosia, istun jälleen tällä samalla rantakalliolla odottaen näkeväni merenneidon. Kukaan ei tarvitse minua enää, kukaan ei koskaan tule käymään, kaikilla kiire. Olen vapaa lähtemään heti, kun hän nousee tuolta tyynen pinnan alta. Olen niin väsynyt, mutta hän kannattelee minua.
***
Viikolla 39 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Pasanen
Äijä
HPöllö
Murphy
BLOGitse
anli itse
Aimarii
AilaKaarina
Maarit
SusuPetal 
Vaikea tietää milloin merenneidon kutsuun on vastattava ja mentävä mukaan. Ei liian varhain, on elettävä elämää. Jos odottaa liian kauan, jää helposti yksin. Toivotaan merenneidon ilmestyvän.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2022/09/viikon-39-kuvakrapu-vedenalainen-luola.html
Mietin, julkaisisinko tätä krapua juuri tänä sunnuntaina, Cara. Kirjoitin sen ennen Riitan kuolemaa.
Kaunistunnelmainen ja koskettava. Caran sanat allekirjoitan toistamatta ja toivon hartaasti, että kutsu lämpimämpiin aaltoihin kun käy, se osuu kohdalleen…
Samaa toivon minä, Takkutukka.
Päivitysilmoitus: Valmiiksi hiottu houkutus | sanapasanen
Kuvasta tuli minulle mielleyhtymiä kahden unen välille, joiden aikaero n. 70 vuotta.
Kuvasta tuli itselle mieleen toisenlainen tarina, sen minkä kirjoitin.
Moneen ja monen tarpeeseen tarinan henkilö on joustanutkin ja sitten äkkiä kaikki on toisin…
Moni putoaa tyhjän päälle, Pasanen.
Teinpä omani. Tässä: https://juttelija.wordpress.com/2022/09/25/veden-viehatys/
Lisätty listalle.
Oma tarinani toisenlainen tunnelmaltaan.
Niin kaunis tarina, kiitos Susu.
Omani ei oikein tunnu sopivan tähän hetkeen, mutta kallioita ja vettä rakastavana tämäkin vanha hassu muisto vuosikymmenten takaa tuli mieleen ja tarina kirjoittautui itsestään.
https://hpollonkrapula.blogspot.com/2022/09/varret-ja-killuttimet-krapu-392022.html
Kiitos, HPöllö.
Kaunis tarina, ja tuollainen merenneidon kutsuma lähtö olisi hyvä kun aika tulee.
Kaunista uutta viikkoa SusuPetal❤️
Mukavaa uutta viikkoa sinullekin, Jael.
Paljon olen ajatellut kuolemaa, varsinkin kuluneen viikon aikana.
Krapusi on kaunis ja koskettava. Ehkä vastaavassa tilanteessa, kuin tarinasi henkilö, toivookin oman ”hakijansa” tulevan noutamaan.
Kuolema on ollut ajatuksissa täälläkin, Aimarii. Lähdön hetken toivoisi olevan sopivan.
Heti alko päässä soimaan T.Kansan Lorelei 🙂
Pitääkin kuunnella, ihan vieras minulle, Maarit.
Melankolinen ja monitulkintainen. Merenneidon kutsun voi nähdä eri aikana eri tavoin tai sitten ehkä samoin. Jäänee tulkitsijan päätettäväksi, miten näkee…
Avoin tarina, Elegia, jokainen näkee omansa.
Kaunis ja hieno Krapu <3.
Kiitos, AilaKaarina.
Kirjoittamisinnossani huomannut edes kommentoida. Kuinkahan monta on niitä, jotka jakavat tuon tunteen, mikä niin monella myöhäisen keski-iän ihmisellä on. Syksy on monella tapaa kaunis, mutta myös apea vuodenaika, ja koin tuon juttusi apeana, samaa apeutta tunnen toki itsekin, tosin omista syistäni.
Apea tämä juttu minunkin mielestäni on, mutta myös jollain tavalla lohdullinen, Äijä. Ei ole pakko jaksaa.
Niin äkkiä voi lähdön hetki tulla, kaunis, lempeä viimeinen toivotus.
Äkkiä todellakin, ei lähtö aina varoita, Uggla.
Kaunis tarina. Lähipiirissä merenneito odottaa millä hetkellä tahansa.
Kirjoitin oman krapuni tuosta kuvasta täysin eri näkökulmasta.
https://blogitse.com/2022/09/27/krapu-39-pojat/
Merenneitoja liikkuu kaikkialla, BLOGitse.
Todella kaunis ja koskettava tarina.
Jotenkin samankaltaisissa tunnelmissa olen ollut myös…..
https://omaverstas.blogspot.com/2022/09/krapu-39.html
Kiitos, anli!
Krapuni tuli tehdyksi.
Lisätty listalle.
Tässä Krapuni, nyt runona: https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2022/09/jos-osaisin.html
Lisätty!
Mullaki hätäsesti pykätty blogissani 🙂
Lisätty!