Talvipäiväkirja 121222
12 joulukuun, 2022 17 kommenttia
Helsingissä on täysi talvi. Lunta on tuprutellut enemmän kuin tarpeeksi ja maisema on ollut perinteistä postikorttityyliä.
Nyt näkymät ovat muuttumassa. Rapsakka tuuli repii puista lumet ja oksat, talojen katoille kertyneet lumimassat lentävät niskaan. Pakkasta on kymmenen astetta, Forecan mukaan tuntuu kuin -20.
Uskon.
Lainakoira kävi luonani pikavisiitillä kolmen yön ajan. Jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolista, edellisestä vierailusta ehti kulua yli kaksi kuukautta. Kuusikymmentä päivää ilma vieressä kuorsaavaa karvakerää on liian pitkä aika.
Ehdimme nauttia talvisista kävelyistä. Minä tähyilin taivaille, Lainakoira nuuski lumikasoja. Perusteellista ympäristön seurantaa.
Koronan ja kurkkupaiseen jälkeen en ole tuntenut oloani puolikuntoiseksi. Tämä olo on korkeintaan neljänneskuntoista. Ylämäet saavat hapen loppumaan, sydämen rummuttamaan ja minut uuvuksiin. Ärsyttävää. Niinpä suosimme lenkeillä tasaisia maastoja.
Harmi, että koti on mäen päällä.
Tänään Lainakoira lähti omaan kotiinsa. Olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse enää ulkoilla tänään. Huomenna ehkä.
Kuulema joulukin on tulossa. Oli ihan unohtua, mutta eiköhän se tule, vaikka ei niin sitä muistaisikaan.
SusuPetal 
Niin paljon lunta… Hyrskynmyrsky sitä parhaillaan repii alas puista, jotka ovat olleet ennätyksellisen valkeassa kuorrutuksessa, – hrhh…
Johan on inha ihailija tarrautunut Sinuun, jos soisi sen suosiolla hellittävän kyntensä(; Vaikka kuinka maltti olisi valttia, niin yritetään karkoittaa se madonluvuilla ja manaamisilla huitsin Nevadaan eli toipumisia kohti! Mutta lainakoiran läheisyys varmaan on lämmittänyt: suloinen turilas, jonka läsnäolo suo iloa, valoa ja lämpöä olemiseen ja elämiseen. Ihmisen paras ja luotettavin ystävä.
Antaa joulun tulla touhottamatta ja nautitaan sen parhaista anneista ilman stressiä ja hääräämistä, sovittu?
Olipa kyllä myrsky eilen, Takkutukka, ja lunta tuli melkein tupaan asti!
Malttia tarvitaan kuntoutumiseen, olisipa sitä!!
Leppoisaa joulun odotusta sinne!
Joo, tulee se sieltä, omia aikojaan. Ja meneekin, samalla tavalla….
Ja kun on mennyt, voidaan alkaa odottaa kevättä, Äijä 😉
Komppaan Äijää, tulee se ja onneksi meneekin. Joulu siis.
Siellä on kyllä lunta, huh, täälläkin on, mutta vähemmän. Nuo puut kuvissasi ovat kauniita, harmi, että tuuli pudottelee lumia. Mutta parasta on tuo Lainakoiran autuas ilme keskellä valkoisuutta.
Rauhallisesti vain liikkeelle, sellainen tautirypäs mikä sinulla oli, vaatii kunnon toipumisen.
Oli varsinainen myrsky eilen, Cara, en muista vastaavaa. Lunta tuli vaakatasossa ja näkyvyys oli nolla.
Joo, rauhallisesti pitäisi odottaa kunnon palautumista. Olen vaan niin kärsimätön 😦
Tämä oli sitten mun kohdalla sitä todellista nuoruutta.
Ei muuta kuin tukka heilumaan ja bailaamaan.
Pois oli maailman kataluus 🙂 https://www.youtube.com/watch?v=fIQMktyP90s
Seinälläni oli aikoinaan Led Zeppelinin, Deep Purplen ja muiden julisteita, Don Quijote 🙂
Ihan samaa sarjaa me kait sitten oomme. Minä ujona pitkätukkaisena nuorena miehenä,joka ei uskonut itseensä. Juuri hiljakkoin totesinkin,että mut on kasvatettu ylikiltiksi lapseksi joka ei sitten osannut olla kiltti itselleen:)
Ehkä vielä on aikaa oppia kiltiksi itselleen?
Ei näy paljon maisemia lumelta 😀 Miten lainis tarkenee tuollaisessa säässä? Onhan hällä tietty komea karvashaali päällänsä ❤
Koronan jälkioireet oli kyllä perseestä. Minullakin hengästymistä kesti aikansa, vaikka muuten oli parantunut. Täällä on ollut epätavallisen kylmää – siis peräti pakkasta ihan päiväsaikaankin noin aste ja öisin enemmän. Onneksi pian lauhtuu, kyllästyttää jo tämä sää ja siis eniten siksi, että koska ei ole lunta niin joka paikka on ihan jäässä ja on superliukasta.
Ei hätää..niin se on Porissakin.
Ehkä sitte taas joskus tuo
aurinko nousee. Oli sitten
Juicen mukaan musta tai mitä hyvänsä
mutta nousee:
On kyllä hanget, korkeat nietokset, Elegia!
Lainis pärjää turkkinsa puolesta hyvin lumessa, pakkasella täytyy tietysti varoa tassujen paleltumista. Ennen Lainis hyppi ja kahlasi lumessa innoissaan, mutta nyt kun on ikää ja nivelrikkoa, pysyttelee mielummin auratuilla teillä.
Niin kuin minäkin 😀
Jukka, kyllä se aurinko aina nousee. Joskus.
Lainakoira on aina vaan niin söpö ja kiva kaveri.
Kiva katsella lumikuviasi, talvi näyttää niin hyvältä. Se puolestaan ei ole mukavaa, että hetkessä taas lumet sulaa ja on loskakeli tai liukkaat kun jäätyy uudelleen.
Joulu tulee ja on vain yksi yö enää, kun se asia on tosi.
Hyvää joulua.
Totta, huomenna on joulu, tänään vesisadetta 😀
Hyvää joulua sinullekin, Aimarii.
Onpa ikävä koiran kanssa ulkoilua. Kiireetöntä kävelyä, koira pysähtelee ja haistelee jotain kiinnostavaa pitkän aikaa ja eri kulmista, sitten taas mennään. Keskittymistä vain siihen hetkeen, puhelimella korkeintaan kuvien ottamista mutta muuten koiran kulkemisen seuraamista.
Siinä hetkessä on todellakin läsnä, kiireetöntä ja meditatiivista, Pia.