Ansassa
5 helmikuun, 2023 27 kommenttia
Lähestymiskielto on vain paperinpala. Se ei estä häntä. Mikään ei estä häntä.
Sinä et koskaan jätä minua. Jos minä en saa sinua, ei kukaan muukaan saa.
Uskoin häntä, jäin moneksi vuodeksi. Viimeisen murtuneen kylkiluun jälkeen pakenin. Muutin toiseen kaupunkiin, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostiosoitteen. Jätin sosiaalisen median.
Aina hän löysi minut. Sai selville yhteystietoni. Tekstareita, satoja päivässä. Sinä et jätä minua. Yöllisiä puheluita.
Anoin lähestymiskieltoa. Se vain kiihdytti hänen raivoaan. Hän ilmestyi kaikkialle, työpaikan edustalle, kotiportin viereen. Ja yhtä nopeasti kuin hän ilmestyi, hän katosi ennen kuin poliisit tulivat paikalle.
Elämäni on edelleen vankila. Samanlainen helvetti kuin vielä ollessani hänen kanssaan.
***
Viikolla 18 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Matilda Varjo
Pasanen
BLOGitse
AilaKaarina
Aimarii
Anli
HPöllö
SusuPetal 
Taitaa usein olla niin, että lähestymiskielto toimii juuri päinvastoin kuin sen tarkoitus on. Se viimeinen raivo nousee siitä. Surullisia loppuja noille tilanteille saa usein lukea. Jos haluaa vainota, niin aina on olemassa keinoja selvittää toisen henkilön asuinpaikka, puhelinnumero yms. Valitettavasti.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2023/02/viikon-6-kuvakrapu-portti-hymyyn.html
Lähestymiskielto on toisinaan kuin punainen vaate, valitettavasti se viimeinen niitti, jonka jälkeen tapahtuu jotain pahaa. Viimeinen raivo todellakin, Cara.
Ahdistava tarina, joka valitettavasti on monella tänäkin päivänä totta.
Oma krapuni: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/02/merkitty-krapuhaaste-vko-62023.html
Jep, Matilda, valitettavasti ei fiktiota.
Karmiva tarina, olispa fiktiota. 😶
Niinpä, Timo, valitettavasti monelle faktinen tilanne.
Järkyttävää, mutta yhä useammin liian totta ja kuten Cara toteaa, lähestymiskielto on usein se viimeinen niitti…
Surullinen ansa, pelottava myöskin, Takkutukka.
Päivitysilmoitus: Kypsäksi podettu tyhjyys | sanapasanen
Mielen kiemurat voivat olla sellaisia tuhon lähteitä, että niile on pakko pistää esteet ulkoa päin, jos siihen ei itse pysty.
Joskus on niin vaikeaa ymmärtää mielen kiemuroita, Pasanen.
Se on totta; jokaiselle haaste.
Niinpä.
Elämänmakuinen, rankka tarina. Ei osata olla aikuisia.
https://blogitse.com/2023/02/05/krapu-6-ihmissuojelulaki/
Niin kuin pienet lapset: tää on mun, mun, mun!
Jotakin jäänyt pahasti vaille tämä vainoja varhaisvuosinaan. Kuinka paljon näitä todellisuudessakin on! Riipaiseva tarina.
Kun uutisia lukee, niin se on vain jäävuoren huippu, AilaKaarina.
Minun Krapuni: https://pienettarinat.blogspot.com/2023/02/mielen-kalterit.html
Lisätty listalle.
Rankkaa eroa kunnes kuolema erottaa!
Niinpä, Maarit, kirjaimellisesti 😦
Ihminen on pahasti sairas jahdatakseen toista noin hirveästi. Rakkautta se ei ole. Yhtä rankkaa molemmille osapuolille.
Sait kirjoitettua krapuusi hyvin ahdistavan tunnelman.
Minun krapuni kahlaa jossain muualla.
Ei todellakaan rakkautta, Aimarii.
Karmeeta. Elinikäinen kahle, Ei auta poliisit ei lääkärit , loppu on yleensä surullista kerrottavaa.
Tässä Krapuni
https://omaverstas.blogspot.com/2023/02/krapu-6.html
Todellakin elämänikäinen kahle, joka valitettavan usein päättyy toisen kuolemaan, anli.
Työelämästä pitkään poissaolleena ei hajuakaan millaista siellä nykyään on, mutta sen mukaan mitä olen kuullut, niin paljon hehkutetut ”hengennostatus -päivät” 😉 muuttuvatkin monen mielessä pitkältikin tällaisiksi 😀
https://hpollonkrapula.blogspot.com/2023/02/tyky-paiva-krapu-62023.html
Jep, tutulta kuulostaa, HPöllö.