Armollista
12 maaliskuun, 2023 34 kommenttia
Kun ei ole kauneutta mitä menettää, ei ikääntyminen ole niin katastrofaalista. On tottunut siihen, että on sen näköinen kuin on. Ei nyt ruma, ihan sellainen tavallinen vaan. Ja tavallistahan se on, että naama kurtistuu, iho vetelöityy ja luomet lupsahtavat, kun ikää tulee lisää.
Vaan jos olisi ollut kaunis, niin hiipuva hehkeys ottaisi lujille. Huomaisi, ettei ole enää ripsiä, joihin levittää väriä. Ei ole poskipäitä, joille tupsuttaa punaa. Huuletkin ovat kaventuneet niin, että huulipuna värjää vain hampaat. Kaikki neljä kulmakarvaakin sojottavat kuin huonopiikkisessä haarukassa.
Ei olisi nuorena uskonut, että tavallisen näköisenä maailma on paljon armollisempi. Ainakin, kun kohti loppua kuljetaan.
***
kuva: SusuPetal
Viikolla 11 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Pasanen
Matilda Varjo
Beate
Elegia
Aimarii
anli
Sus’
BLOGitse
AilaKaarina
Hupsis, onko Sinullakin vikaa peilissä? Jotain outoja elämänviivoja nimittäin on ilmaantunut täälläkin kuvastimeen, mutta nehän kertovat vain siitä, että on eletty, eikä meinattu, eikös?
”Kaunista on kaikki, mikä nähdään rakkauden silmin” on todennut viisaasti Christian Morgenstern ja siitä pidämme kiinni:)
Peilini on rehellinen, pakko todeta. Onneksi on eletty, Takkutukka!
Jotenkin sitä on oppinut hyväksymään ne uurteet ja poimut mitä elämän varrella on tullut. Hyvin kuvasit elettyä elämää. Lisään vielä harmaat hiukset, nyt niitä osaa pitää kauniina, nuorempana oli kiire värjätä.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2023/03/viikon-11-kuvakrapu-pihakoristeiden.html
Jep, eipä minua haittaa eletty elämä ja sen näkyminen. Harmaita en ole koskaan värjännyt piiloon, olen aina unelmoinut harmaista hiuksista, Cara. Nyt olen ne saanut!
Ihon ikääntyminen tapahtuu niin vaivihkaa ja salaa, että muutoksiin ehtii tottua. Sitten kun ei käytä rillejä, niin muutoksia ei huomaa ollenkaan vaan iho pysyy tasaisena pidempään! 😀
Komeat kivikasvot, kovin vakavat kyllä. Mutta hymyilemisestähän tulee ryppyjä, niin ei kannata hymyillä! Hyvin keksitty krapu. Keksisiköhän sitä itsekin jotain, hmm… Mietintämyssy päähän!
Joo, eipä sitä rupsahda yhtäkkiä, vaan vähitellen, jolloin siihen ehtii tottua. Onneksi ei ole koskaan ollut kamalan kiinnostunut siitä, miltä naama näyttää, kunhan on puhdas ja karvat sudittu pois naamalta, Elegia.
Toisaalta ikääntymiseen voi suhtautua ihan luonnisestikin, koska niinhän meille kaikille käy. Ei täällä kukaan ikääntymättä elä. Iän tuomia muutoksia voi tutkailla mielenkiinnolla sen sijaan, että kauhistelee niitä.
Minua ikääntymisessä pelottaa eniten fyysisen kunnon rapistuminen, koska liikkuminen on niin tärkeää minulle. Minusta on aina mahtavaa ja toivoa antavaa nähdä iäkkäämpiä ihmisiä tuolla patikoimassa: jos luoja suo ja kroppa pysyy terveenä, niin liikkua voi melko vanhaksi asti – vauhti hiljenee ja sama matka kestää kauemmin, mutta mitäpä siitä. Naapurimme on 73-vuotias leidi, joka haikkaa edelleen! ❤
Minusta onkin outoa juuri se, ettei ikkäntymiseen voi suhtautua luonnollisesti. Media tietenkin huutaa, että kaikkensa olisi tehtävä, ettei näyttäisi ikäiseltään, mutta on jotenkin surullista, jos siihen haksahtaa.
Fyysisen kunnon rapistuminen on myös luonnollista, mikä ei onneksi tarkoita, ettei voisi liikkua. Sitä vain liikkuu ehkä hitaammin ja vähemmän.
Joskus viidenkympin jälkeen aloin itse huomata, ettei jaksa niin kuin ennen ja palautuminen rasituksesta alkoi kestää kauemmin.
Näinhän se on, kun nätti/komea ulkonäkö ei ole itselle tärkeää, niin sen hidas katoaminen ei vaikuta omaan menoon. Tuosta näkyy joillain julkkiksilla surullisiakin esimerkkejä, esim Madonnalla näkyi hiljan aika oudot kasvot, kun on epätoivoissaan operoituttanut.
Raskas taakka on olla kaunis, silloin siitä yrittänee pitää kynsin hampain kiinni. Julkisuus on taakka, onneksi ei ole sellaista riesaa, Timo.
Päivitysilmoitus: Fossiili | sanapasanen
Vallitseva kauneuskäsite on kovin suppea; sisältää mm. huikean määrän ikärasismia :-).
Ikärasismi jaksaa aina yllättää, Pasanen. Lähipiirissä on pitkä- ja pätkätyöttömyyden kanssa painivia 50+ ihmisiä, joiden on vaikeaa työllistyä.
Täysin samaa mieltä. On siunaus olla aivan tavallisen kaunis.
Oma krapuni: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/03/erehdys-krapuhaaste-vko-11.html
Näin on, Matilda!
Ihana Krapu <3. Mä muistan, kun joku vuosi sitten leikattiin lähes sokeasta silmästäni harmaakaihi. Aamulla menin peilin ääreen ja ensimmäinen reaktioni oli, että kuka hemmetti on yöllä käynyt vaihtamassa vessan valon kirkkaammaksi! Yhtäkkiä oli ryppyjä enemmän kuin tiesin :D. Mutta eipä tuo kauaa surettanut, jos suretti ollenkaan. Oli ihanaa nähdä paremmin – ja näinhän myös ikätoverini rypyt paremmin kuin ennen ;). Itse asiassa rakastan ryppyjäni. Niissähän näkyy koko mun elämä ❤
Oma harmaakaihini ei ole vielä niin paha, ettenkö näkisi ryppyjäni, mutta ehkä sitten, kun pääsen siihen leikkaukseen, huomaan ryppyjä olevan entistä enemmän, AilaKaarina 😀
Kauneus on katoavaa. Uurteet ja rypyt kertovat eletystä elämästä, toivottavasti myös siitä, että elämä on ollut vaiherikasta.
Täällä oma ensimmäinen kuvahaastejuttuni.
http://varjoistavaloon.blogspot.com/2023/03/kuvahaaste-vko-11.html
Täysin rypytön vanhus on kyllä oudon näköinen, Beate!
Mukana pitkästä aikaa!
https://elegiassilence.blogspot.com/2023/03/mitas-tanaan-syotaisiin.html
Kivaa. että ehdit mukaan!
Hyvä krapu. Kaikki vanhenevat, kukin tavallaan. Tärkeintä vanhetessa on kuitenkin terveyden pysyminen edes kohtuullisena.
Armollisuus itseä kohtaan on hyvä lahja.
Olipa minulle taas haastetta keksiä kuvasta mitään, mutta jotain tekaisin.
Suht hyvä terveys on A ja O, Aimarii. Sen huomaa etenkin silloin, kun sitä terveyttä ei ole 😦
Eipä haittaa harmaantuvat hiukset eikä uurteet kasvoilla kunhan mieli pysyy virkeänä ja avoimena.
Nämäkin patsaat keskustelevat.
https://omaverstas.blogspot.com/2023/03/krapu-11.html
Totta, avoin ja ennakkoluuloton mieli loppuun asti, anli!
Oikea kauneus ei katoa mihinkään, sisäinen rumuus saattaa tosin päästä valloilleen vanhetessa, paljastua… .
meitsin kraapaisu:
https://susulvoo.blogspot.com/2023/03/krapu-1123.html
Sisäinen rumuus onkin häijyä rumuutta, Sus’, eikä aina päällepäin arvaisi, että ihmisellä on sellainen.
Päivitysilmoitus: krapu 11 - patsastelua • BLOGitse
Ei ne rypyt naamassa mutta jos on sisältä pelkkää ryppyä ja valitusta, en jaksa.
Nyt paistaa aurinko, jeee!
https://blogitse.com/2023/03/13/krapu-11-patsastelua/
Ryppyinen sielu on pahasta, BLOGitse 😦
Nyt sain minäkin Krapuni tehtyä. Muiden kuin sinun krapua en taida ehtiä lukea ennen torstaita, mutta onpahan ihania lukuhetkiä sitten edessä. Tässä on kraapustukseni: https://pienettarinat.blogspot.com/2023/03/oi-vanhuus.html
Lisätty listalle.
Tänään löysin opiskelutehtävää tehtäessä nettikaupan, joka oli tarkoitettu kaikille ihmisille, jotka tarvitsivat lukulaseja tai moniteholaseja. Kaikki ne asiakkaiden kuvat, joissa eletty elämä näyttäytyi valtavan arvokkaana uudet silmälasit silmillä olivat riemastuttavia. Mikä ihana arvo kaupalla onkaan se, että nuoruuden ihannoinnin sijaan arvostetaan kaikkea sitä minkä elämä on luonut kasvoille.
Minulla ikänäkö on jo siinä vaiheessa, että peilistä näkyy aika siloposkinen tyyppi. Tiedä sitten kuinka käy, jos joskus pääsen kaihileikkaukseen ja näkymät muuttuu radikaalisti, hehee
Vau, olipa hyvä nettikauppa, harvemmin tuollaisiin törmää.
Aika sileää täälläkin näkyy, kaihileikkausta odotellessa, Birgitta 😀