Kesäpäiväkirja 020523
2 toukokuun, 2023 12 kommenttia
Rutikuivan huhtikuun jälkeen sateinen toukokuu on saapunut. Purot ja joet täyttyvät, merenpinta nousee. Janoinen luonto kiittää. Itse pysyttelen sisällä, kuuntelen ikkunoiden raoista ujeltavaa tuulta, sadepisaroiden iskeytymistä metallisiin ikkunalautoihin.
Vielä ei ole kesä, silti on jo kesäpäiväkirjan aika. Valkovuokkomättäät levittäytyvät kaikkialle, ensimmäiset voikukat kaivautuvat maan alta. Keltainen toukokuu on tuloillaan. Toukokuu tietää myös krapuhaasteen lähtemistä ansaitulle kesälomalle. Ensi sunnuntaina tulee kevään vihoviimeinen krapuhaaste ja vanhaan tuttuun tapaan, krapu palaa lomilta jonain elokuun päivänä.
Suomen Lasimuseo Riihimäellä on paikka, jossa voisi käydä useamminkin. Edellinen kerta oli joskus ennen koronan rantautumista maailmaan, joten oli korkea aika suunnata auton nokka kohti museota. Suomalaisen lasitaiteilijan Nanny Stillin näyttely oli auki viimeisiä päiviä. Nostalgisia astioita, herkullisia värejä, harvinaisempia teoksia, sitä kaikkea näyttely tarjosi. Museon perusnäyttely on aina yhtä kiehtova. Varmaan jokainen suomalainen löytää vitriineistä tuttuja esineitä vuosien varrelta. Lapsuusmuistoja maitopulloissa.
Mökkikausi tuli aloitettua huhtikuun korkeapaineen vallitessa. Rantaan oli ajautunut kaisloja, joista rakensimme suuren keon. Valitettavasti kaisloja ei voinut polttaa ruohikkopalovaaran takia. Meren pinta oli alempana kuin koskaan aikaisemmin. Uimaan ei tehnyt mieli, ehkä joskus myöhemmin kesällä.
Helsingin kauppatori on näivettynyt turistitoriksi. Viimeinen kalakauppias lopetti toimintansa pääsiäisenä. Torilla oli enemmän lokkeja kuin ihmisiä, kun pysähdyimme juomaan kahvit oranssin teltan suojaan. Auringonpaisteesta huolimatta munkki kannattaa syödä teltassa, mikäli ei halua luovuttaa herkkuaan ahneille ja röyhkeille lokeille.
Sain Nuuskuneidin muutamaksi päiväksi hoitooni, kun emäntänsä teki muuttoa. Nuuskuneiti on niin erilainen kuin Lainakoira. Lainakoira tyytyy katsomaan toimiani sohvalla, Nuuskuneiti seuraa jokaista askeltani. Lainakoiran nivelrikko tekee lenkeistämme hitaita ja lyhyempiä vuosi vuodelta. Nuuskuneiti juoksee ja hyppii, nuuskii ja nappaa suuhunsa jäniksen papanoita. Lainakoiran kanssa lenkeillä ei tule hiki (paitsi kesän helteillä), Nuuskuneidin lenkittämisen jälkeen kainalot kaipaavat pesua.
Tällä hetkellä e- ja äänikirjarintamalla tapahtuu kaiken aikaa. Pokkareita on ilmestynyt tähän mennessä viisitoista kappaletta e-kirjoina, yksi äänikirjakin on ehtinyt ilmestyä. Yhdeksän äänikirjaa on parhaillaan äänitettävänä.
Kirjojen määrä noilla digialustoilla on järjettömän suuri. En voi olla ihmettelemättä, miten mahdolliset lukijat/kuuntelijat edes löytäisivät juuri minun kirjani. Tuntuisi melkein lottovoitolta.
Ja minä en edes lottoa.
SusuPetal 
Melkoinen vilperi tuo Nuuskuneiti, sen kanssa lenkit ovat varmaan rivakampia.
Harmillinen tilanne tuo Helsingin kauppatorin lokkisota.
Krapu on lomansa ansainnut!
Nuuskuneiti on todellakin vauhtimimmi! Kyllä krapu mielellään lomailee, Cara!
Katsotaan, josko syksyllä krapuilu innostaisi minuakin.
Nyt jotenkin kaikki vain takkuaa. Riihimäellä voisin kesällä piipahtaa, kun junalla ehtii päiväseltään. Ja matkan aikana ehtisi nauloa paljon. Lasimuseo on näkemättä.
Kauppatorin muutos on kyllä ankea kuten koko keskustan näivettyminen. Pitäisi jotenkin saada elävä keskusta, jossa olisi kiva piipahtaa.
Koirapojalle on myös alkanut papanat maistua. Ennen ei niin välittänyt. Nyt suorastaan ahmii.
Krapu kaipaisi kyllä lisää kirjoittajia, toivottavasti syksyllä inspiroi!
Harvoin tulee Kauppatorilla käytyä, jotenkin masentava paikka. Hakiksen tori on toista.
Se lasimuseo on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Aika siinä lähellä on myös halpahalli, josta mukaan tarttui paljon lankoja….!
Ihme juttu nuo papanat. Lainakoiralle eivät maistu. Onneksi!
Söpönen Nuuskuneiti : ) Täällä ei voi vielä kesästä puhuakkaan. Lumi vähenee kuitenki pikku hiljaa ja jäät on lähtemässä kaupungin kohaltakin.
Teillä on siellä piiiiitkä kevät, Maarit!
Luonto kiittää sateista ja kevään eteneminen huokaisi helpotuksesta.
Totta: Kauppatori ei enää ole entisensä aggressiivisesti makupaloja kärkkyvine lokkeineen ja hilirimpsuksineen.
Nuuskuneiti on suloinen tarkkaavaisine katseineen ja papanoiden bongailemisineen. Jälkimmäisestä on kokemusta Kuopuksen koirien osalta.
E- ja äänikirjarintamalle toivotan myötäistä matkaan, Krapulle rentoa ja aurinkoista lomaa, kiitos kuluneesta ja iloisiin tapaamisiin elokuun kuutamoiden loistaessa taivaalla:)
Kyllä luonto on kiitollinen sateista.
Kauppatori on tylsä, muutaman vuoden kuluttua se on varmaan parkkipaikka.
Vai on sielläkin kokemusta papanoiden syömisestä, heh.
Krapu lomailee ja nauttii, Takkutukka!
Ehkä luonto on janoinen ja kaipaa huhtikuun jälkeen vettä elpyäkseen kunnolla. Minä odottelen sateiden ahmivan lumet, mikäli aurinko ei jaksa niitä sulattaa.
Sateista viis, olet aloittanut kesäkauden tutustumalla taiteeseen ja tehnyt eka mökkireissun. Sinussa on virtaa. Niiskuneiti on ilmeisesti loistava akkujesi lataaja, kun ihan hikireissuja teette ja palauttavia sitten aikanaan Lainakoiran kanssa.
Krapukin lähtee lomailemaan. Toki ansaitulle lomalleen. Selailin oman krapuhistoriani ja yllätyin, että 136 krapu olen saanut aiakiseksi. sinä toki paljon enemmän.
Kiitos sinulle krapukirjoittelun vetourakoinnista.
Kyllä tuota sadetta odotettiinkin, Aimarii, koko huhtikuu! Tänään paistaa aurinko, mutta on viileää.
Ohhoh, vai on niitä krapuja noin paljon! En ole koskaan laskenutkaan. Mutta ei ihme, onhan haaste pyörinyt jo useamman vuoden.
Virtaa riittää laiskan talven jälkeen!
Elämä. Hän kysyy. Mitä se on?
Onko se jatkuvaa taistelua tulla toimeen pienillä tuloilla? Siitäkin huolimatta,että on aina pyrkinyt auttamaan muita?
Rock,rauha ja rakkaus ovat kaikki elämisen arvoisia. Samoin Usko,Toivo ja Rakkaus.
Yhtäkään noista kolmesta en halua menettää. Mutta koetuksella joskus ovat.
Ylä-ja alamäkeä, sitä kait se elämä on.