Kesäpäiväkirja 170523
17 toukokuun, 2023 18 kommenttia
Ystävä täytti tasavuosia ja järjesti mukavat juhlat meren äärellä. Matka juhlapaikalle oli pitkä ja mutkikas, onneksi on GPS, jonka avulla ajoimme harhaan vain kerran.
On ihanaa, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu ihmisiä juhlistamaan syntymäpäiväänsä. Sellaiset juhlat ovat nykyään harvempia, tuntuu, että näkee tuttuja vain hautajaisissa. Oman ikääntymisensä huomaa siitä.
Meren sileät kalliot hurmasivat yhtä paljon kuin juhlan runsaat antimet. Kaikin puolin hyvää tekevä irtiotto arkeen.
Viime viikolla luin jostain nettilehdestä artikkelin, jossa selitettiin, miksi ihminen alkaa tulla illantorkuksi ja aamuvirkuksi ikääntyessään. Itse juttu ei jättänyt mitään sen kummempia muistijälkiä, mutta aloin miettiä, milloin itse tulen siihen ikään, että nuo edellä mainitut asiat toteutuisivat kohdallani.
Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku, eivätkä lisävuodet ole tuoneet siihen asiaan muutosta. Tänään heräsin jo kello 12. Siis jo, sillä eilen nukuin puoli kahteen. Iltapäivään siis, eivätkä tällaiset heräämisajat ole yhtään poikkeuksellisia. Mikäli joudun lähtemään liikenteeseen ennen puoltapäivää, on laitettava herätys. Muuten en todellakaan herää.
Kroppa ja mieli vaativat mielellään yhdentoista tunnin yöunet. Niin on ollut aina. Työelämässä vielä ollessani, sellainen määrä unta ei tietenkään ollut mahdollista. Nyt on, joten nukun, nukun. Ja nukun niin sikeästi, ettei ole aamuyöheräämisiä, ei vessassa käyntejä. Silkkaa ihanaa unta.
Ystäväni kärsivät aamuyöheräämisistä, heräävät muutenkin aikaisin ja menevät illalla nukkumaan reippaasti ennen puolta yötä. He ovat myös oppineet, ettei minua kannata yrittää tavoittaa ennen aamukahvia eli puolenpäivän jälkeen. Koskaan minusta ei ole tuntunut siltä, että päivä olisi jotenkin piloilla, kun nukun niin pitkään.
Kaikkea ehtii tekemään myöhemminkin. Tai seuraavana päivänä.
SusuPetal 
Voi hyvänen aika … en tiedä karehtisinko vai mitä, siis unenlahjojasi! Viime yö meni taas siihen, että luin, luin, kuuntelin ja taas luin … ja uni ei meinannut tulla ja kello oli jo 1.45 ja kun sitten herään kuitenkin klo 3 jälkeen valvomaan, niin ei oikein mukavaa. Toki aamusta useinkin saisi nukkua mutta se ei taas oikein sovi luonteelleni. Sanoit, ettei päiväsi mene pilalle vaikka nukutkin pitkään! Hyvä niin, itselläni menisi jokunen käsityöalankurssikin jo sivu suun, jos nukkuisin pitkään aamusta. Joudun varmaan hankkimaan unilääkkeet, ei tästä muuten tule mitään, ei pärjää 3-4 h yöunilla. Ole iloinen unenlahjoistasi, se on todellinen lahja!
Kadehdi ihan rauhassa, Vilukissi, aika monet kadehtivat, eivätkä ymmärrä, miten joku voi nukkua niin paljon.
Oletko kokeillut melatoniinia? Pitäisi kuulema auttaa unen saamiseen.
Tuollainen yövalvominen on kyllä niin syvältä. Työssä ollessa iltaisin ei aina saanut unta, stressiä kun oli. Silloin saattoi valvoa kolmeen ja herätys oli kuuden jälkeen. Taidan nukkua niitä univelkoja edelleen!
Melatoniinistä ei mtn apua, vahvennettiinkin jo. Työssäoloaikana oli nukkumislääke (ei luokiteltu unilääkkeeksi) mutta voi jestas, mitä painajaisia. Eli täytynee nyt vain jotenkin opetella tulla toimeen. Välttelen päikkäreitä, ettei päiväunet vaikuttaisi huonontavasti. taidat nukkua rästejä pois, hyvä niin.
No harmi juttu. Aikanaan, kun oli nukahtamisvaikeuksia, kävin akupunktiossa ja se tuntui auttavan.
Toivottavasti unet paranevat, Vilukissi!!
Ah, kuulostaa niin ihanalta, että vetelet yhdentoistatunnin yöunia ❤ Itse heräilen aamuisin aikaisin, mutta se ei häiritse. Ehkä päinvastoin, saan viikonloppuaamuisin tai näin pyhäpäivinä nousta ylös ja lukea blogeja jne. ennen kuin siippa herää 😀
Meilläkin ystävä pitää syntymäpäiväjuhlat. Aikamoista herkkua saada juhlia isommalla ystäväporukalla 🙂
Tuollaiset juhlat ovat kyllä ihania, Birgitta!
Sinulla on siis omaa aikaa aikaisina aamuina!
Tosi kivaa saada syntymäpäiväkutsu ystävältä ja vieläpä noin upeisiin maisemiin.
Minäkin olen tosi kade unenlahjoistasi, kun oma nukkuminen on vain parin tunnin pätkiä pari kolme yössä. Nuorempana en tämmöisistä asioista tiennyt mitään. Uni tuli, kun sänkyyn itsensä heitti. Noin kymmenisen vuotta olen kärsinyt univajeesta. Muuttunut armottoman iltauniseksi, entisen yökukkumisen sijaan.
Mukavaa Helatorstaita!
Maisemat olivat kyllä kohdillaan ja itse juhlatkin samoin!
Huh, parin tunnin pätkät ei kuulosta hyvältä. Oma pääni ei kestäisi tuollaista, Aimarii. Mukavaa helatorstaita sinnekin! Vieläkö teillä on lunta?
Ihanaa ystäväporukan juhlat suolantuoksuisen meren äärellä, tuon parempaa miljöötä on vaikea kuvitella!!
Sanotaan, että unen laatu heikkenee kokemuslisien kertymisen myötä ja että keveämpää on selkeästi unen syvyys, sikeys. Omalla kohdalla koko rytmi on keikahtanut päälaelleen: illanvirkusta ja aamun torkusta on tullut iltanukkuja ja aamukukkuja. Vekkuleitä ilmiöitä kohtaa pieni ihmispolo elonsa taipaleella;)
Oli kyllä kivat juhlat upeissa maisemissa herkkuineen kaikkineen.
Minulla ei taida noita kokemuslisiä olla kertynyt sitten juuri lainkaan, Takkutukka 😀
Kivat juhlat merellisissä tunnelmissa, mikäs sen mukavampaa 🙂 Ykstoista tuntia unta on hyvä määrä, minulla se ajottuu ysin ja kasin väliin. Toki on heräämisiäkin.
Sinullakin on ihan hyvä määrä unia, Maarit. Juhlat ovat aina mukavat!
Mahtavaa, että myös iloisia juhlia järjestetään! Merenrannalla on kiva käyskennellä ja tutkailla, mitä rannoilta löytyy (ei siis mielellään roskia, vaan esim. simpukoita ymv.).
Liittyen tuohon lukemaasi nukkumisartikkeliin. Itse synnyin varmaan vanhana, kun olen aina ollut aamuvirkku. Tai no, teiniaika on poikkeus kun venyi illat aamuun asti, mutta olipahan sitten aamulla valmiiksi hereillä ennen kuin meni nukkumaan. Tai jotain. Aamuvirkku olen edelleen enkä sille mitään voi 😀
Tunnistan kyllä tuon ajattelun, että jos nukkuu pitkään niin päivähän on sitten herätessä jo ohi tai pilalla muuten vain. Itse en noin ajattele, mutta esim. toiset isovanhempani tuppasivat olemaan pedantteja heräämisen suhteen.
Meren rannat ovat kyllä sellainen henkireikä!
Vai olet sinä syntynyt vanhana, Elegia. Meillä kotona ei paheksuttu sitä, jos nukkui pitkään. Äiti nukkui viikonloppuisin aina kahteentoista, olen varmaan häneltä perinyt nämä unenlahjani.
Voi miten piristävää kun pääsee ystävää juhlimaan! Niin harva järjestää enää mitään kunnon juhlia ja tosiaan – sukulaisia ja tuttavia näkee varmimmin hautajaisissa isolla porukalla.
Sinulla on kadehdittavat unenlahjat. Ja mieletön asenne tuo että päivä ei ole mennyt vielä piloille vaikka nukkuisi iltapäivään. Sinullahan se vasta alkaa!
Aurinkoa päivääsi!
Todellakin ihan huippua, että joku järjestää juhlia!
Päivä vasta alkaa, kun herää. Riippumatta siitä, mihin aikaan herää! Tänään minulla oli herätys klo 11, sillä on menoja, Der Seidenspinner.
Mukavaa kun joku järjestää ja ihmiset osallistuu juhliin.
Olen tylsä. Ei nukahtamisongelmia, aamuvirkku, säännöllinen rytmi takaa hyvät 6-7 tunnin, riittävät unet. Myös lomalla ja viikonloppuisin 🙂
Voin kyllä makoilla sängyssä ja katsoa vaikka leffaa sunnuntaiaamuna mutta kun herään en enää nuku ennen iltaa.
Olet varmaan saanut yliannostuksen unihiekkaa kun voit 11 tuntiakin nukkua putkeen 🙂
Juhlat kyllä juhlistavat arkea!
Unihiekkaa on kyllä ripoteltu suuri määrin ylleni, BLOGitse 😀