Kesäpäiväkirja 240523
24 toukokuun, 2023 14 kommenttia
On syreenien aika. Valkovuokot ovat kuihtuneet, kirsikankukkien terälehdet ovat lentäneet tuulen mukana, voikukat jatkavat eloaan, muuttuvat pumpulipalloiksi. Haapojen höytyvät tanssivat ilmassa, kerääntyvät paksuiksi matoiksi tien varsille.
Kauneinta ovat syreenit, joiden tuoksu hivelee aisteja joka kevätkesä yhtä voimakkaasti, yhtä yllättäen.
Tänä vuodenaikana ei tarvitse muuta kuin kävelyitä luonnossa. Museot ja näyttelyt eivät tarjoa mitään yhtä lumoavaa kuin luonnon seuraaminen. Ei ole vielä liian kuuma, pakahduttavat helteet ovat kaukana, enkä suoraan sanoen kaipaakaan tämän lämpimämpää säätä. Viime kesien hellejaksot ovat liikaa. Auringon tukahduttava paahde on liikaa. Kesät alkavat olla liikaa, jopa minulle, jolle kesä on aina ollut se paras vuodenaika. Nyt haluan pysyä keväässä, tässä vehreydessä.
Ilmastonmuutos etenee, kuivuudet lisääntyvät, sadot menetetään, ihmiset menettävät toimentulonsa. Karrelle kuivunut maa ei jaksa imeä vettä, kaatosateet tuovat mukanaan tulvia. Ilmastopakolaisuutta tuskin näen elinaikanani, mutta olen varma siitä, että tulevat vuosikymmenet saavat miljoonittain ihmisiä muuttamaan pohjoista kohti. Kohti seutuja, joissa vielä on mahdollisuus elää.
Ellei sitten pystytetä raja-aitoja, jotka estävät ihmisten pyrkimisen kohti parempaa elämää.
Luonnossa kävellessä ajatukset vellovat vapaasti. Aina en muista, mitä ajattelen. Toisinaan en pääse eroon joistain ajatuksista. Mieli on outo kapistus.
Kaiken päivää ei voi kävellä, on syytä myös levätä. Iltaisin istun sohvalla, käsissäni virkkuu, niin kuin aina. Ystävä tekee vapaaehtoistyötä asunnottomien kanssa ja olen viime kuukausien aikana virkannut pipoja ja kaulahuiveja, jotka ystävä toimittaa perille syksyn kääntyessä talvea kohti. Käsitöihin olen saanut käytettyä lankojen loppuja ja vähitellen lankakaaos on alkanut näyttää paremmalta. Virkkaaminen pitää ajatukset kurissa, sitä miettii vain seuraavaa silmukkaa, seuraa värien muodostumista käsityön pinnassa.
Avonaisesta ikkunasta kuulen mustarastaan laulun.
SusuPetal 
Upeita syreenejä. Täällä ne eivät vielä ole oikein avanneet nuppujaan, paitsi lämpöisellä seinustalla terveysasemalla, jossa tänään kävin. Käännyin oikein katsomaan taakseni, että mikä tuoksuu.
Voikukat ovat vielä keltaisina ja täyttävät nurmikot, joita katselen tästä ranskalaisen parvekkeen ovesta.
Sinun virkkaamisesi tulokset ovat ilahduttaneet monia.
Niin ihana tuoksu todellakin, Cara!
Ystävät huokaisevat helpotuksesta, kun olen virkannut noita pipoja. En ole ehtinyt ystäviä lahjoja pehmeillä paketeilla 😀
Nuuuhhh, ihana sireenien tuoksu, omenankukkia en ole nähnyt vuosikausiin. Niin kauniita ja tarpeellisia pipoja ja kaulahuiveja 🙂
Haluaisin siirtää nämä tuuliset päivät kesäkuulle, kun ensimäiset verenimijät syöksyy kimppuun 😀
Tuuliset päivät ovat verenimijöiden surma, toivottavasti saatte niitä sinne, Maarit!
Minäkin diggailen syreenien tuoksua ja nimenomaan sen voimakkuuden takia. Täällä tuoksahtaa tosin nyt Common gorselta (vissiin joku piikkiherne), jota olen ihan impannut suoraan kukistakin, kun on niin ihana tuoksu (jotekin makea kokosmainen). 😀
Katsoinkin sikäläisiä säitä ja sielläkin tarkenee. Ei todellakaan tee mieli missään museoissa hautua tällaisilla säillä, kun luonto panee parastaan!
Kyllä täällä todellakin tarkenee, Elegia, tänään tuli vähän vettä ja nyt paistaa jälleen aurinko.
Kevät on todella hienoa aikaa vaikka tuntuu välillä että energia loppuu. Pitää ehtiä niin monenlaista. Kuitenkin täytyy pysähtyä katselemaan ja nauttimaan siitä mitä on juuri tänä päivänä, se kaikki on ihan liian pian ohi.
Ihana kokoelma pipoja sinulle ja hyvään tarkoitukseen.
Yritetään pidätellä kevättä vaikka ei se taida onnistua 🙂
Olen ottanut iisisti tänä keväänä, joten energiaa riittää. Toisinaan tulee ahmittua liian paljon tekemistä ihan kevään ilosta, nyt ei.
Pidätellään kevättä voimiemme mukaan, anli.
Kyllä, alkukesän värit, äänet ja tunnelma on ihanaa aikaa. Ja lämpötilakin on mukavan raikas aamulla ja sopivan lämmin iltapäivällä. Tällä viikolla kuulin ensimmäisen kerran tervapääskyjen huudot ja oikein sydän sykähti. Nytkin katselen kun ne kiertävät pihamaan yläpuolella. Voisin oikein hyvin jäädä tähän tilaan olemaan koko kesäksi 😀
Totta, tuollaiseen tilaan voisi jäädä koko kesäksi, Birgitta. Taianomaisia hetkiä.
Upeita kuvia, sireenintuoksu ylti tänne saakka. Kevät on opeaa aikaa, liki joka päivä kokee ja näkee luonnossa jotain uutta ja ihastuttavaa sekä kiinnostavaa. Luontoäidin syli on koskaan pettämätön on mottoni.
Reipas hatunnosto virkkaamistaidoillesi ja lopputolosten käyttötarkoitukselle, on lahja olla käsistään kätevä ja helppo kuvitella sen rentouttavan:) Minulla päättyy tuo taito napin ompeluun ja lopusta tulee hikisiä nysveröitä…
Aurinkoista alkukesän viikonloppua Sinulle!
Ihan mukavaa noita on virkata, Takkutukka. Minulla meni vuosikymmeniä, etten tehnyt käsitöitä. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttui ja nyt en tulisi toimeen ilman virkkuutani. Lankojen sävyt tekevät hyvää mielelle.
Ulkoilu on mukavaa. Kiva seurata kasvun muutosta. Nyt kukkii jo lempipuuni, pihlaja.
Pihajan kukat ovat kyllä kauniita, Olifantti.