Helmikuun kasvoja ja omakuvakin

 

hel1-14

 

Helmikuu on puolessavälissä. 29 faces-haaste on käynnissä ja olen tehnyt kasvoja, kasvoja, kasvoja. Tuossa kollaasissa neljätoista ensimmäistä.

Olen myös tapellut silmieni kanssa, käynyt silmälääkärillä, uusintatsekkauksessa optikolla. Näkö heittelee vuodesta vuoteen. Milloin lisätään rutkasti plussaa ja miinusta, milloin taas vähennetään. Edelliset lasit uusittiin puolitoista vuotta sitten, nyt jälleen on tilattu uudet lasit. Pah. Suuren hajataiton ja muiden outouksien takia linsseissä on paljon räätälöimistä, ohentamista ja muuta säätöä, yhden linssin hinnaksi tulee aina 600 €. Pah sillekin.

Nyt tiputtelen kortisonia silmiin kolme kertaa päivässä, odotan uusia laseja ja yritän tarkentaa katsettani maalatessani, katsoessani telkkaria, tehdessäni käsitöitä. Joinain päivinä tietokoneen näyttö saa silmät pullistumaan päästä Muukalainen

Jälleen kerran olen siis huomannut, miten tärkeää näkeminen on, miten hulluksi (hullummaksi) tulee, kun ei pysty näkemään. Harmaa helmikuu on kyllä ollut hyväksi, auringonvalosta silmät eivät pidä.

Teemataiteen puolella nyt helmikuussa on tehty omakuvia. Omani löytyy täältä, jos kestät katsoa…

Kartanossa on luettu ja väritetty Heddaa ja koettu zenimäisiä väristyksiä.

 

 

 

 

Mainokset

Kotoiluun tottunut ylittää kipupisteensä mikäli joutuu kokoustamaan sohvan sijaan

 

collage

 

Tehtyäni kasvot 29 faces haasteeseen (yllä) ja syyskuun kuusi teemataidetyötä (alla), huomasin tänään, että minulla on luppoaikaa, joten ajattelin ajatella jotain ja ensimmäiseksi tuli mieleen kaikenlaisia karseita koo-kirjaimella alkavia sanoja.

KIPUPISTE

KOTOILU

KOKOUSTAA

Tarkoitus oli tehdä top 10 kamalaa koota, mutta noiden kolmen jälkeen takki oli ihan tyhjä, joten päättelin, että koo-kirjaimien ajattelu on liian rankkaa Niinpä osallistuin pitkästä aikaa Valokuvatorstaihin. Yllätyin, kun huomasin, että osallistujamäärä on pudonnut hurjasti verrattuna aikaan vuosi-kaksi sitten. Tai eihän se voinut olla yllätys, koska en itsekään ole ottanut osaa haasteeseen. Blogipäivitysten julkaisutahti on bloggaajilla harventunut tai kokonaan loppunut, somen puolella julkaisu saa hetkessä kymmenen tykkäystä ja muutaman kommentin. Blogeissa kommentointi on vähentynyt, julkaisualustat ovat todellakin muuttuneet vuosien varrella. Toisinaan tunnen olevani dinosaurus, jota ei saa hävitettyä sukupuuttoon, ei sitten millään, josta tuli mieleen, että blogini täyttää 10 vuotta lokakuun lopulla. Sitä pitää kyllä sitten juhlia. Jos muistan.

Tällaiset luppopäivät eivät tee hyvää ihmiselle, sitä huomaa miettivänsä kaikenlaista turhaa. Parempi olisi ulkoilla ja reippailla, mutta hyvä se on sohvallakin maata.

 

monokollaasi

 

 

 

Sanat

 

shanghai lil when i'm 64

 

Syyskuussa tarinat ovat tauluissa, sanat musiikissa.

 

alabama movie star

 

29 faces-haaste on käynnissä eli kuukauden aikana pitäisi syntyä kasvoja, 29 kpl.

 

sakamoto romany violin

 

Kasvojen inspiraationa on musiikki, klikkaa tuonne taideblogini puolelle, jos haluat nähdä/kuulla, mitkä kappaleet ovat näiden kasvojen takana.

 

gloomy sunday

 

 

 

Minusta maanantaina

 

Kaari on lennellyt ympäri Blogistaniaa ja haastanut bloggaajia seuraavaan haasteeseen. Tavoistani poiketen vastaan mielelläni, mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa uusi viikko puhumalla vain itsestään. Olen sitä paitsi aika nuutunut saatuani tuolla taideblogini puolella helmikuun 29faces-haasteen suoritettua, 29 kasvoa tuli tehtyä kuukaudessa, pakko pitää breikkiä maalaamisesta ja vähän irrotella pään ruuveja kirjoittamalla. Kuvitan tämän haasteen noilla kasvoilla, kuvituksella ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa.
Tai sitten on.

day22 sweet sue

Kaarin saatesanat haasteeseen: Keräsin kymmenen pientä kysymystä hieman muunneltuina sveitsiläisestä aikakauslehdestä. Kuinka vastaisit joko sanoin ja/tai kuvin?

1. Mistä löydät parhaimmat aiheet kuviisi tai kertomuksiisi?

En tiedä noista parhaimmista aiheista, mutta näen tarinoita ihmisissä. Minulla on jatkuvasti tuntosarvet ojossa, poimin ilmeitä, sanoja, vuorovaikutuksia ympäriltäni. Kun olen kunnossa, se on inspiroivaa, mutta kääntöpuolena on se, että huomioiden tekeminen väsyttää ja silloin on pakko erakoitua, suojella itseään, etteivät tarinat mene liian paljon ihon alle.

day26 shark

 

2. Mikä on aikaisin muistikuvasi?

Mahdotonta sanoa, mikä on muisto, mikä on jokin lapsuuden valokuva, josta on kerrottu jotain. Toistuvat unetkin voivat muuttua muistoksi. Lapsuuteni on aika hämärän peitossa.

days 27-28-29

 

3. Minkä esineen olet omistanut kauimmin?

Sain joskus kymmenvuotiaana kummitädiltäni Pariisin tuliaisena metallisen rannekorun, jossa oli muutama Pariisin nähtävyys, Eiffel-torni, Notre Dame jne. Luulen, että se on vanhin säilynyt esine, jota olen kuljettanut mukanani muutosta toiseen.

day23 wind

 

4. Mitä kirjaa sinulle on lapsena luettu?

Äiti luki Barnens bästa– kirjoja, niissä oli loruja, satuja, faktaa eläimistä ja luonnosta yms. Isä luki minulle Aku Ankkaa.

day17 propeller beanie

 

5. Oletko kirjojen lukija?

Olin kirjojen lukija vuosikymmenien ajan, viikossa meni 4-6 kirjaa. Masennuksen takia kadotin kykyni lukea kirjoja, en pystynyt keskittymään, en muistamaan lukemaani. Monta vuotta meni lukematta, samoin katsomatta elokuvia, niidenkin seuraaminen oli liian vaikeaa. Nykyään pystyn lukemaan ollessani matkalla jonnekin junassa, linja-autossa. Kotisohvalla lukeminen ei onnistu vieläkään. Kaipaan lukemista.

day15 paint

 

6. Mistä nykyaika kärsii?

Jessus mikä kysymys! No, vastataan, kun kerran tähän haasteeseen ryhdyin. Yhteisöllisyyden puutteesta kärsitään. Some antaa illuusion yhteisöllisyydestä, on niin helppoa mennä mukaan online, elävässä elämässä teot jäävät puuttumaan, kukaan ei ehdi mitään, koska pitää huolehtia omasta statuksestaan ja olostaan.
Ja juu, syyllistyn tuohon itsekin.

day19 bloodpressure

 

7. Mitä arvostat tänä päivänä?

Rakastan arkea, tasaisia, mitään tapahtumattomia päiviä, tasaista elämää.

day18 brown

 

8. Kenen kanssa haluaisit viettää päivän?

No, tietysti Kaarin kanssa ja Kaarin luona! Olisi hyvä syy matkusta Amerikkaan, jossa en ole koskaan käynyt.

day14 detail

 

9. Kenen kanssa haluaisit viettää yön?

Hoitokoirani on ehdottomasti paras sleeping buddy!

day21 ready

 

10. Tänään sinua kohtaa onni! Mitä pukisit päällesi?

Jess, vihdoin jotain päälle pantavaa! Olen viettänyt melkein viikon lökähousuissa ja virttyneessä maalauspaidassani, parannellut tautia, mutta nyt, kun sain luvan, vedän ylleni mustan minihameen, mustavalkoisen topin, mustan maksivillatakin ja mustat korkeavartiset saappaat, mustat sukkahousut, kirkkaan oranssin huivi kaulaan. Ja jep, alusvaatteet myös. Vähäks olen särmän näköinen, pitäisi melkein lähteä liikenteeseen.
Enpä jaksa.

day24 henna

 

 

 

 

 

Kasvot, kasvot…

 

day1 ice day2 scarecrow

Helmikuu menee kasvoja luodessa, on jälleen 29faces-haasteen aika. Millinin luotsaamassa Teemataiteessa aihe on sama eli kasvoja.

day3 less is more day5 girl in the window

Kasvoja riittää tässä huushollissa vaikka kuinka moneen näyttelyyn, mutta on kyllä sellainen olo, että toukokuun näyttelyä en aio koota naamakuvista. Niitä on mukava tehdä, mutta jaksaako niitä katsoa?

day4 girl in b&w day8 curls

Olen töissäni siirtymässä enemmän abstraktiin suuntaan tai ainakin olen pyrkimässä sinne päin. Abstraktit ovat aina olleet minulle kompastuskivi, varmaan siksi, että olen alunperin tarinankertoja. Minun olisi vain opittava luottamaan siihen, että kuvassa on tarina, vaikka se on abstrakti, eikä pysyä esittävän taiteen fakki-idioottina.

day6 city girl day7 white hair

Maalauksissakin voi väsyä sanoihin samalla tavalla kuin kirjoittaessa. Pitäisi uskaltaa antaa vain mennä, vapaammin, luovemmin, ei etsien vaan löytäen.

day10 beanies day9 visionary

 

Tässä on helmikuun kolmetoista ensimmäistä kasvokuvaa. Tehty eri tekniikoilla, eri materiaaleilla, koska jotain vaihtelua on pakko saada tekemisiinsä.

day12 sunny day11 artisan

 

Näin ystävänpäivänä yritän opetella omaksumaan amerikkalaisen dragkuningattaren RuPaulin slogania, jonka istutin Keskiäkäisen kuvaan. Itsensä inhoaminen ja vähättely on niin paljon helpompaa kuin itsensä rakastaminen, mutta kuinka helkkarissa voi rakastaa muita, jos ei rakasta edes itseään.

day 13 middle morbid goes rupaul

 

 

 

Kasvot

 

Aika menee maalatessa kasvoja. Menee aika muutenkin, jonnekin se katoaa. Aika häviää kokonaan, kun miettii, onko aikaa siivota.
Hukattua aikaa.

29faces-haasteessa on takana jo 20 päivää ja risat, tässä kasvot 7-20. Enemmän kuvista ja niiden tekemisestä voi lukea taideblogissani.

 

day7 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

day10 day11 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA day15

 

day16 day17 day18

 

day19

day20

 

 

 

 

Kuudet kasvot

 

day2    day3.ORF

 

Syyskuun alkaessa aloitti myös jälleen 29faces-haaste. Hyvä juttu, tässä pitää ryhdistäytyä ja lopettaa tämä mitään tekemättömyys. Tosin olen purkanut muutaman villapuseron ja nyt minulla on kasa ”uusia” lankoja, joista näyttää syntyvän ponchoja. Hmm, ehkä puran ne sitten taas ensi syksynä.

No, enivei, on tuntunut hyvältä maalata. Työt ovat pieniä, tarkoituksella, helpompi säilöä jonnekin jemmaan. Kuudet kasvot ovat syntyneet, julkaisen uusia päivittäin tuolla ArtGalleryn puolella. Sieltä voi myös lukea, millä tavalla kasvot on tehty.

Kirjoittaminen on jäänyt vähiin. Ja varmaan tulee olemaankin sivuosassa syyskuun aikana. Valokuvaamisessakin mennään vanhojen kuvien merkeissä. Kamera sanoi irti sopimuksensa pari viikkoa sitten. Onneksi saan noita haastekasvoja kuvatakseni lainaksi kameraa.

Ja kuten aina, nämäkin työt ovat myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa.

day4.ORF     day5.ORF

OLYMPUS DIGITAL CAMERA     day1

Viimeiset, kiitokset

 

Sielunkumppanini asettuivat taloksi viikkoja sitten. En mitenkään kutsunut heitä paikalle, mutta masennus, ahdistus ja paniikki osaavat tulla tänne pyytämättä. Tammikuusta en onneksi muista paljon mitään, helmikuun sain hengitettyä osallistumalla 29faces-haasteeseen, aika ajoin pakonomaisestikin, mutta tein sen. Maalaamisen lisäksi haluan kiittää ystäviä, jotka ovat jaksaneet kysyä vointiani, ystäviä, jotka ovat auttaneet ihan käytännön asioissa, jopa taloudellisesti. Ystäviä, jotka tavalla tai toisella ovat läsnä. Kiitos.

 

rose cheek

Helmikuun viidentenätoista päivänä oli valokuvamanipulaation vuoro. Kuvien muokkaamista olen tehnyt kauemmin kuin maalannut, kuvat ovat käteviä, säilyvät koneella, eivät täytä sängyn ja sohvan alusia niin kuin maalaukset. 

 

baby blankets

Peiton alla-työ on kiireessä tehty myymään virkkaamiani vauvan peittoja. Ei järin tehokas mainos…

 

girl of rosevalley

Mustaa gessoa ja öljyväriliitua kokeilin taas tehdessäni Ruusulaakson tytön. Hänessä on jotain samaa henkeä kuin ekan näyttelyni Ruusulaakson naisissa.

songbirds

Tämä kasvohaaste on inspiroinut kokeilemaan uusia tekniikoita, erityisesti pidin huopakynien ja veden kanssa läträämisestä. Väri valui mukavasti, helposti. 

sotchi girl

Olympialaiset tulivat sopivaan saumaan, niitä katsoessa maalasin. Tai niitä kuunnellessa. Maalasin akryylillä kisatytön sateenkaarihiuksissaan.

hänshe

Taideblogissani olen näiden haastekuvien yhteydessä kertonut työskentelytavoistani, niin myös tämän kuvan kohdalla.

bird woman

Pidän tästä Lintunaisesta, hänessä on asennetta.

fair hair

Vaaleat hiukset-maalauksen valmistuminen oli tuskaisaa, jos kiinnostaa, täällä voi lukea lisää.

show must go on

Jälleen huopakyniä ja vettä.

jazz girl

Tässä kuvassa on yhdistetty käsin piirretty hahmo ja digitaalinen muokkaus.

at the window

Viimeinen kuva. Haikeus. Väsymys. Tyytyväisyys. Tuntuu samalta tavalta tyhjältä kuin näyttelyn ripustamisen tai käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen. 

Nami, namia

 

sotchi girl

Sotshi-tyttö nousee tuhkasta, 20 x 30, akryyli

 

Urheilu on siitä mukavaa, että sitä katsoessa voi tehdä kaikkea muutakin. Sohvalla kun löhöää ja selostajien ääni on väännetty telkkarista minimille, syntyy virkkaamalla kisapipoja, kisahuiveja ja kisapitsilinoja. Kun kättä alkaa krampata, siirryn kynään ja piirrän kisaluonnoksia. Ja kun selkä itkee liikaa löhöämistä, heittäydyn lattialle piikkimaton päälle ja keskityn teeveeruutuun tovin ajan hyvinkin tiukkaan ennen kuin nukahdan.

Minulle on ihan sama kuka voittaa. Kunhan se on ruotsalainen. Ruotsalaiset ovat jotenkin niin söpöjä ja heillä näyttää olevan aina kivaa. Fanitan myös Kanadaa, koska olen ollut ihastunut kanadalaisiin metsureihin ja ratsupoliiseihin aina siitä lähtien, kun näin heidät Monty Python-sketsissä. Olen siis saamassa varman olympiakullan lätkässä ja se tuntuu ihanalta. Muuten en niin perusta jääkiekon päälle, ihme laji, jossa tulee ja palaa päreitä koko ajan. Jalkapallo on aina ollut enemmän minun lajini. Aikanaan, kun maksuttomilta kanavilta vielä näkyi Englannin ensimmäisen divisioonan otteluita lauantaisin kello 16.55 tuijotin silmä tarkkana etenkin Queen’s Park Rangersin pelejä, siinä samalla syntyi meikki tulevaa discoiltaa varten. Pidin ihan valtavasti Queen’s Park Rangers-nimestä. Se kuulosti niin miehekkäältä ja viritti minut sopivasti lauantai-illan huumaan. Pidin myös Aston Villan peliasusta, viininpunainen ja vaaleansininen on aina ollut ihastuttava väriyhdistelmä. Sen aikaiset kiharat takatukat ja minimaalisen kokoiset pelihousut eivät enää hivele silmää, mutta nuorena sitä on alttiimpi kaikenlaiselle.

Keihäänheitosta nautin myös, sillä siinä lajissa silmääni on jo vuosien ajan ilahduttanut Norjan Andreas Thorkildsen, joka on tuonut silmänruuan lisäksi monta kultaista mitalia kotikatsomooni. Andreas on vaan niin söpö viikinki. Niin kuin ovat norjalaiset hiihtäjätkin, Marit ja muut.

Mutta takaisin talvilajeihin ja fanittamiseen. Hauska nimi saa minusta myös fanin. Miesten ampumahiihdossa pyssyttelee Venäjän Shipulin. Sssshipulin, se on vaan niin makea nimi. Hänen siskonsa oli omaa sukua Shipulina, mutta harmi kyllä sisko otti naimisiin mennessä miehensä nimen ja on nykyään Anastasija Kuzmina. Tylsää. Slovenialainen ampumahiihtäjä Jakov Fak kuuluu myös suosikkeihini. Fak liukuu! Fak keskittyy, Fak tähtää ja Fak laukoo! Namia.

Uusia koitoksia kohti, on tulossa kerrassaan erinomainen urheiluvuosi. Kesällä fudiksen MM-kisat, syksyllä sekä koripallon- että lentopallon MM-kisat. Huikeaa. Suomessa on Huuhkajia, Susijengiä ja eukon kantoa, Venäjällä on karhu, Ruotsissa kruunuja kolmin kappalein, mutta kuka on nähnyt Suomessa leijonia? Ruokolahti-kortti…hei, ihan oikeesti, et oo tosissasi…

 

 

 

Kuudet kasvot

 

Lola

Helmikuu ja lisää kasvoja haasteeseen 29faces.

Halusin tehdä kasvot, joita en yleensä tee, melkein fotorealistiset tai ainakin sinne päin. Luonnostelin Lolan vesiliukoisella tussilla, läträsin vähän vettä saadakseni mustan värin liikkeelle. Kasvot maalasin guassilla yrittäen saada aikaan varjoja ja valoa. Taustalle läiskäsin vaaleanpunaa, otin viivottimen ja vedin linjoja siksak.

 

glass house

Lasitaloon halusin saada läpikuultavuutta. Piirsin tussilla tytön, vedin tussin päälle valkoista väriliitua, maalasin taustan ja tytön peiteväreillä. Luonnossa kuva toimii paremmin, näin kuvassa se on vähän tukkoisen näköinen. 

 

cat

29faces-haasteessa tehdään siis kasvoja. Piti ottaa käsittelyyn myös eläimen kasvot. Kuva syntyi digitaalisesti. Tein pohjan suht koht valmiiksi pixialla, picmonkeylla ja pixrillä. Kissan piirsin pixiaa apua käyttäen, alunperin se oli musta kissa, jonka väritin noita em. ohjelmia käyttäen. Samoilla välineillä koristin kissan kasvot. Eläimiä en osaa käsin piirtää, piirto-ohjelmat ovat suuri helpotus. Kissa vieköön!

 

blossom time

Kaksi naista Kukoistus-taulussa on piirretty jälleen vesiliukoisella tussilla. Minähän en malta luonnostella, piirrän aina suoraan aiheen paperille. Vetisellä siveltimellä liu’utin tussia pehmeämmäksi, käytin vesiväriä lisätäkseni naisille hieman punaa ja muuta väriä, samoin tausta on vesiväriä. Taustassa käytin lempimateriaaliani eli kuplamuovia, siihen väriä ja painallus, pyöreät pallot syntyvät helposti. Lopuksi viimeistelin työn ohuemmalla tussikynällä.

 

busy, busy

Öljyväriliituja en ole juurikaan käyttänyt, sain inspiksen niistä Sirkan blogista. Levitin mustaa gessoa paperille, raavin hammastikulla pintaan kuvioita. Gesson kuivuttua maalasin noilla öljyväriliiduilla hahmon, samoin annoin vähän väriä taustalle. Taulu sai nimekseen Kiire, kiire.

 

oh baby

Mixed mediaa kollaaseja olen tehnyt aikaisemmin, mutta en pitkään aikaan. Revin erilaisia lautasliinoja riekaleiksi, liimasin ne paperille, tuputtelin mustaa gessoa sinne tänne, annoin kuivua. Peitevärillä väritin kuvan, siitähän löytyi ystävänpäivähahmot!

Ollut jälleen mielenkiintoinen maalausviikko. Tullut kokeiltua uutta, tullut nähtyä uutta muiden osallistujien blogeissa. Inspiroivaa. Taideblogissanihan päivän kasvot näkyvät tuoreeltaan.

Niin, ystävänpäivä. Ei vain tänään vaan etenkin kaikkina muina päivinä, eikö niin.