ARVONTA!

 

Tänään blogini täyttää 12 vuotta ja tämän järjettömän suuren juhlapäivän kunniaksi järjestän ARVONNAN.

Palkintoja on kolmenlaisia: Vanhat poikaystävät-kokoelmani, väri(s)tyskirja Hedda ja Zen ja 10 kpleen nippu korttejani. Jättämällä kommenttisi osallistut jännitykseen, kerro samalla, minkä palkinnon valitse noista kolmesta sikäli mikäli onnetar suosii juuri sinua.
Aikaa kommentin jättämiseen on siihen asti, kunnes seuraava päivitys tulee.

KIPPIS!

Mainokset

Kymmenen vuotta

 

Vuonna 2007 julkaisin ensimmäisen kirjani Taikkarin mäellä. BoD oli juuri rantautunut Suomeen, kyseessä oli siis omakustanne. Tuohon aikaan omakustantamista pidettiin jonkin verran surkuteltavana.
Vuonna 2015 omakustantajista alettiin käyttää nimitystä indie-kirjailija. Niin ne ajat muuttuvat.

Mutta siis, allakan mukaan vietän tänä vuonna kymmenvuotista ite-taiteilijajuhlaa. Ite-taiteilijan minusta tekee se, että a) teen kaiken ite ja b) minulla ei ole minkään taiteenalan koulutusta.

2007 en vielä tiennyt, että tulisin kymmenessä vuodessa julkaisemaan yhdeksän kirjaa, pitämään seitsemän taide- ja valokuvanäyttelyä. En tiennyt, että alkaisin tehdä käsitöitä, koruja. En tiennyt, että alkaisin maalata. En olisi voinut kuvitellakaan, että istuisin myyjäisissä kauppaamassa tekeleitäni.

Yhdeksän kirjaa saattaa kuulostaa paljolta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Olen julkaissut niin erilaisia kirjoja, runoja, novelleja, sarjakuvia, pienoisromaaneja, tekstejä valokuviin. Yhdeksän tiiliskiven kokoisen romaanin kirjoittaminen olisi työlästä.
Tuotteliaisuudessa auttaa myös matala julkaisukynnys.
Julkaiseminen, näyttelyiden pitäminen ja myyjäisissä kauppaaminen ovat tehneet minut vahvemmaksi. En kammoa enää mokaamista niin paljon kuin nuorempana. En tunne häpeää samalla tavalla kuin ennen, joskus jopa osaan olla onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Oli suuri kynnys aikanaan lähteä ensimmäisen kerran myymään käsitöitä ja koruja. En ole ujo, mutta aika ajoin ahdistus- ja paniikkihäiriö estävät minua liikkumasta ihmisten ilmoilla. Siksi myyntipöydän takana istuminen merkitsi minulle todella paljon.

Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi on enempi kuin sopivaa julkaista kymmenes kirja. Se ilmestyy myöhemmin tänä keväänä. Vuoden aikana järjestän myös arvontoja, joissa yritän epätoivoisesti päästä eroon edes osasta siitä, mitä tämä kymmenen vuoden tekeminen on tuottanut.

Ai niin, ettei unohtuisi. Tämä itetaiteilu on näiden kymmenen vuoden aikana tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä, niin elävänä kun virtuaalissa. Kiitos teille!

Haja-ajattelua

itetein

Ei värien valitseminen ole vaikeaa. Vähän kaikkea, mutta tällä kertaa ei sinistä, ei ruskeaa, ei turkoosia, ei valkoista, ei keltaista. Kaikkia muita sitten.
Peitto on valmis, jämälankoja, joitain uusia keriä, puuvillaa. Monta peittoa olen virkannut, nyt tein ekan ihan vaan itselleni, muut ovat menneet lahjoiksi.
Oikeaa kättä särkee, sormien suoristaminen tekee kipeää. Muistan mummin kädet, käppyrässä kaikkien kalastajalangasta virkattujen päiväpeittojen jälkeen.

Tekisi mieli maalata. En vaan tiedä, minne enää lykkään taulut. Niitä on joka paikassa. Sängyn ja sohvan alla, ulkovarastossa, kaapeissa. Seinillä. Tukehdun tähän tavarapaljouteen, siksi digitöiden tekeminen tuntuu niin paljon järkevämmältä. Kone säilöö ja paljon.

nro6

Ystävälle maalasin taulun. Hänen toivomuksestaan. Olemme kuvassa teinejä, pahimmassa murrosiässä. Lintsaamme koulusta, istumme jokirannassa juomassa olutta. Taikkarin mäellä kertoo tuosta ajasta.
Nostalgista, mutta en todellakaan kaipaa teininä oloa. Epävarmuutta, tunteiden vuoristorataa, ihastumisia, pettymyksiä. Humpsahtaminen aikuisuuteen, no ainakin tunnetasaantuminen kohdallani, noiden kipeiden vuosien jälkeen, oli pelastus.

Taikkarin mäestä tuli mieleen, että todennäköisesti sanon tämän vuoden aikana irti omakustanteideni ylläpitosopimuksen BoDilla. Taikkari ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Kirjoja menee niin harvakseltaan kaupaksi, että turha maksaa turhasta. Ainoastaan Sairaalapäiväkirja myy tasaisesti.
Kannattaa siis viimeistään nyt tilata, jos haluaa jonkun kirjani. Itsekin pitäisi ostaa ne, eivät löydy hyllystäni, olen lahjoittanut kaikki omat kappaleeni.
Juri Nummelin kirjoitti Taikkarista ja Toisesta painoksesta Turun Sanomissa ja Kirjavinkeistä löytyy muiden kirjojen arvostelut. Kotisivulta ostopaikat.

Kirjoista edelleen, Mediapinta-palvelukustantamo osallistuu itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlaan tarjoamalla kirjoittajille mahdollisuuden julkaista oman kirjan ilmaiseksi. Blogituttuni Arin, joka nykyään julkaisee enimmäkseen Facbookissa, runokirja ilmestyy tässä sarjassa, onnittelut.

Minulla on luvun alla Sami Liuhdon blogikirja vuodelta 2012. Kirjassa on monta sataa sivua ja se sisältää blogikirjoitusten lisäksi linkit ja kommentit. Mielenkiintoista luettavaa, mutta fonttikoko 9 alkaa olla näille silmille turhan pientä. Päivänvalokirja.
Esimerkiksi BlogBookerissa voi painattaa oman bloginsa ennen kuin se katoaa bittiavaruuteen.

Taivas on valkoinen, ilma täynnä räntää. Ulkoilun aika. Jalassa icebugit, jotka ovat pitäneet minut toistaiseksi pystyssä iljanteisilla kaduilla. Kotona sen sijaan pyörähdin ympäri, villasukat ja laminaattilattia, liukasta. Löysät nivelsiteet itkivät, nilkkatuki auttaa. Pienin askelin kevättä kohti.

 

cold5

 

Uuna Syrjäsuo: Ikkuna joka oli ovi

 

uunan-kansi

kannen kuva Uunan

Nuorena matkaa tulevaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammin huomaa matkustavansa menneessä.

Kuvataiteilija ja kirjailija Uuna Syrjäsuon runokokoelma Ikkuna joka oli ovi (BoD 2016) koostuu kolmesta osasta. Kolmas osio sisältää hai(na)kuja, ”runoja, joissa ensimmäisessä säkeessä on yksi sana, toisessa kaksi ja kolmannessa kolme.” Näistä runoista löytyy osuvia, kirkkaita ajatuksia, aforismin kaltaisia huomioita, mutta myös huumoria, joka kutkuttaa.

Tabletti
karvas suussa
virkistävä punaisena joulupöydässä.

Kokoelman toisen osan runot kertovat minuuden etsinnästä. Kuka minä olen, tämäkö, joka vanhenee, sisältä vielä nuori. Runoissa liikutaan unimaailmassa, etsitään vastauksia luonnosta, tuosta voimanlähteestä, joka on kirjoittajalle hyvin tärkeä. Tuleva on edessä, sinne on tahto, halu, mutta toisinaan unet pitävät kiinni vanhassa. Suunta on kuitenkin selkeä: edessä on toivoa antava tulevaisuus.

Nuorena matkaa tulevaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammin huomaa matkustavansa menneessä. Näin tapahtuu kokoelman ensimmäisessä osiossa, johon minun oli enemmän kuin helppo samaistua. Runojen kertoja istuu junassa, kiskot vievät eteenpäin, ajatukset kulkevat eri suuntaan. Matkatessa on helppoa antaa ajatusten kulkea omia reittejään. Junan ikkunan takana vaihtuvat maisemat antavat ajatuksille suunnan, muistot vyöryvät mieleen.
Tämä ensimmäinen osio iski minuun eniten. Ehkä siksi, että takanani on tuhansia kilometrejä junissa ja busseissa. Ehkä siksi, että matkustaminen on olotila, jossa on helppo olla, lähes olematon tunne, ei ole lähtöpaikkaa, ei ole määränpäätä. Sitä vain on, tarttuu muistikirjaan, kynään, kirjoittaa.

Uuna on julkaissut aikaisemmin viisi kirjaa. Kivet kasvavat hitaasti (Utla 2004), Siltarumpu (BoD 2009), Koipeliini ja Tassu (BoD 2009), Haaveileva heinä (BoD 2012) ja Ulle dulle doff (BoD 2012).

Ikkuna joka oli ovi on mielestäni Uunan tähänastisista ehyin ja koskettavin kokoelma runoja. Suosittelen ja lämpimästi. Saatavilla eri verkkokirjakaupoista, linkit vievät adlibriksen sivuille.

Uuna Syrjäsuo
Ikkuna joka oli ovi
BoD 2016
80 sivua, pehmeäkantinen
ISBN:9789523393394

 

 

 

Kirja vieköön!

 

Riitta K on lukenut kaksi kirjaani ja kirjoittanut niistä Kirja vieköön-blogissaan. On mukavaa, kun vanhat kirjani löytävät uusia lukijoita. 

Kirjat ovat edelleen verkkokirjakaupoissa myynnissä, kotisivujeni kautta löytyy ostopaikkoja. Ja kirjastoista kannattaa kysellä.

Kiitos, Riitta!

 

 

Käsityöläisen verkkokauppaan

 

pollo-koru-1-1

 

Blogistanian oma Holle, tuttu Neulaset Jonossa-blogistaan, myy VERKKOKAUPASSAAN yksilöllisiä tuotteita, puusepän taidoilla tehtyjä, sarjakuvataiteilijan taidoilla piirrettyjä. Valikoimassa on vieraskirjoja, riipuksia, magneetteja ym. ja hinnat ovat hävyttömän edulliset!

Käy katsomassa ja osta itsellesi jotain uniikkia tai ehkä löydät joululahjoja pukinkonttiin!

paju

Onnittelut voittajille!

 

tyynyt

 

Näiden valvovien silmien alla suoritettiin tänä aamuna arvonta blogini 11-vuotiskilpailussa. Onnetar suosi kolmea kommenttinsa jättänyttä, joille on ilmoitettu onnenpotkusta myös henkilökohtaisesti. 

Onnea siis Esther, Satu ja Sirpa321 ja kiitos kaikille juhlissa mukana olleille!

 

 

 

 

11 vuotta

 

siluetti5

 

Melkein huomaamatta meni taas blogin synttärit ohi. Tänään muistin, että 24.10. oli pari päivää sitten eli 11 vuotta sitten ilmestyi eka blogikirjoitus vanhassa vuodatus-alustassa.

Juhlia siis pitäisi, veto on vaan vähän poissa. Neljäs viikko taudinkuvaa, toinen lääkekuuri menossa. Tyydyn siis napsimaan antibiootteja, mutta teille on tarjolla mitä vain haluatte. Virtuaalissa kaikki on mahdollista.

Perinteisesti arvon synttäreihin osallistuneiden kesken jotain omaa tuotantoa. Kotisivuilla on muutama maalaus, joista voi valita, jos onni suosii. Kun klikkaa maalauksia suuremmaksi, näkee samalla, onko taulu edelleen saatavilla tai maailmalla.

Mikäli maalaukset eivät kiinnosta, tarjolla on myös kirjojani. Niitä, joita minulla ylipäänsä on kotosalla. Täältä löytyy Hedda ja Zen, Taikkarin mäellä ja Lassen kanssa yhteistyönä julkaistu Kultainen talja.

Kaikki kommentin marraskuun eka päivään mennessä jättäneet osallistuvat arvontaan. Kippis teille lukijat, ilman teitä ei olisi blogia.

 

 

Kiitos kaikille…

 

joonakalenteri

 

…Joonaa äänestäneille taannoisessa valokuvakilpailussa, juuri 12 vuotta täyttänyt herrasmies pääsi ensi vuoden kalenterin kanteen. Mullan syönti siis kannattaa 😀

 

 

 

Kari Välimäki: Sikafarmari

 

Sikafarmari 200

 

Isopeikkonakin tunnettu Kari Välimäki on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Karin novellikokoelma Todensanat ilmestyi 2014 ja hän on mukana kirjoittajana lukuisissa eri antologioissa.

Sikafarmari-kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan absurdina veijaritarinana. Absurdiuden Kari ammentaa meidän päivästämme, länsimaisesta maailmasta, jossa mikään ei riitä, jossa mikään ei tunnu enää miltään, jossa elämyshakuisuudesta on tullut leipälaji. Kun elämäntapamme rinnalle nostetaan tarkasteltavaksi se osa maapallon väestöstä, jolle ei riitä mitään tästä yltäkylläisyydestä, absurdiuden ainekset ovat valmiina (ovat ne valmiina muulloinkin, aina ei vaan jaksa ajatella…).

Veijareita en tästä kirjasta löytänyt. Kirjan päähenkilö Kalevi, kuten kirjan muutkin miehet, edustavat siirtomaavallan aikaista (hmm, myös nykyisinkin esiintyvää kantaväestöjen ylemmyydentuntoa) herra-asennetta. Miehen kuva tässä kirjassa on olla ahne ja vielä ahneempi. Miehen tehtävä on tulla rikkaaksi ja panna niin paljon naisia kuin on mahdollista.

Kaikiltahan tämä ei onnistu, ei päähenkilö Kaleviltakaan, joka löytää syyn yleensä muista, itsensä ulkopuolelta. Kalevi on mies öisellä nakkikioskilla, valmis räjähtämään hetkellä tai toisella. Maailma murjoo, kohtelee kaltoin, puukottaa selkään, on vittumaista säätilaa ja rupisena riippana ainainen pätemättömyyden tunne. 

Tosi mies on jotain muuta ja sitä unelmaa kohti Kalevi yrittää tarinan edetessä kurottaa.

Välimäen kieli on rikasta, runsasta ja sujuvaa, mutta ollakseen veijaritarina, lukijan (minun) olisi pitänyt tuntea kai sympatiaa Kalevia tai muita kirjan henkilöitä kohtaan (ehkä tämä sympatian tuntemisen puute johtuu omasta inhorealistisesta maailmankuvastani?). Mietin myös, miten Kari itse näkee ja kokee nämä mieshahmonsa, onko tämä (taas) sukupuolikysymys? Enkö vaan voi ymmärtää miehiä ja miehenä olemisen haasteita? Vai onko Kari itse niin veijari, että älyttää Susua?

Täydellisenä vastakohtana miehiselle pisnesuholle, on Välimäen naiskuva. Nainen on mystinen, pehmeä, tuoksuva, maistuva. Naisen vartalon kaaret sinkauttavat maapallon radaltaan, naisella on kaikki valta, nainen kuljettaa miestä kuin sikaa narussa. Nainen on alku ja loppu ja kaikki siltä väliltä. Nainen herättää pelkällä olemassaolollaan miehen halun, himon. Nainen on miehelle vastuuvapaus.

Romaani on totta kai satiiria, äkkijyrkkää kärjistystä, ja se tekee kirjasta viihdyttävän. Kirjan luettuaan lukijalla saattaa olla aavistus, minkälaiset arvot kirjoittajalla on.

Ehkä.

Terävin pilkka osuu kaupallisuuteen, kuluttamiseen, geenimanipulaatioon, luonnonvarojen järjettömään tuhlaukseen jne, vaikka Kari ei todellakaan saarnaa tässä kirjassa. Riippuu varmaan lukijasta, mitkä seikat hän poimii lukemastaan, mitkä moninaiset koukut tekstissä tarttuvat, eivätkä päästä irti.

Ajatuksia herättävän kirjan kirjoitit, Kari. Kiitos.

 

***

Kari Välimäki

Sikafarmari

Osuuskumma 2016

kansikuva Jaana Ojalainen

ISBN 978-952-6642-63-5

Kirjaa saa verkkokirjakaupoista, esim. adlibris.