Kesäpäiväkirja 070821

Koti on jälleen koiraton. Lainakoira lähti eilen omaan kotiinsa, joten tänä aamuna ei tarvinnut pukea sadevaatteita ylleen ja mennä ulos. Ulos en aio muutenkaan mennä koko viikonloppuna, pyhitän tämän lauantain olympialaisille ja huomenna sunnuntaina ajattelin vaan olla.

Olen huomannut, että tuo pelkkä oleminen on aika vallitseva olotila. Aika vähän jaksaa tehdä mitään, aika vähän viitsii nähdä vaivaa tai edes innostua mistään.
Pitäisi kyllä innostua siivoamisesta. Helteinen kesä on saanut aikaan sen, että kotona ei todellakaan ole viitsinyt tehdä mitään yleisen siisteystason ylläpitämiseksi.

Syksyllä on sitten aikaa. Katsotaan, onko myös halua. Epäilen.

Vielä ei ole onneksi syksy, se on pääasia. Keskiviikkona oli jopa kaunis ilma, kun Elegia lensi briteistä kotisuomeen. Tai itse asiassa hän lensi tänne jo aikaisemmin, mutta me tapasimme keskiviikkona kahden vuoden tauon jälkeen. Viimekesäinen kohtaaminen jäi toteutumatta koronan takia.
Nyt on saatu kahdet rokotukset ja kolmansia odotellaan sitten joskus.

On aina ihanaa tavata ystävä, jonka on tuntenut kauan ja jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Ja mikä parasta, myös Lainakoira ehti tavata Elegian.

***

Tänä aamuna luin suru-uutisen tuottaja-muusikko, säveltäjä ja sanoittaja Mika Sundqvistista, joka on menehtynyt 74-vuoden iässä. Sundqvistin musiikki on nuoruuden musiikkiani. Ensin hän tuli tutuksi Alwari Tuohitorvi-yhtyeestä, sitten soolourallaan ja tuottajana monelle artistille.
Siispä pari kappaletta Sundqvistin muistoksi.

 

Kesäpäiväkirja 300621

Kesäkuu on sulamassa pois. Huomenna jo heinäkuu, eikä helteille näy loppua. Keho on jo alkanut tottua korkeisiin lämpötiloihin. Jos lämpötila putoaa yöllä alle kahdenkymmenen asteen nukkumaan mennessä, tuntuu melkein kylmältä.
Melkein.

Lainakoira palasi parin viikon poissaolonsa jälkeen. Koirat eivät niin innostu helteistä, joten kävelylenkit ovat jääneet lyhyiksi. Teemme viimeisen ulkoilun puolenyön aikaan, silloin on mukavan viileää ja hiljaista. Valvon muutenkin, en vain helteiden takia, yleensä pitkään, joten ihan kätevää käyttää koira iltapisulla ennen omaa nukkumaanmenoa.

Repun kokemusta hyödyntäen tilasin Lainakoiralle viilennyspatjan. Ihme kapistus. Sisältää geeliä, joka alkaa viiletä painosta. Koira lojuu peitolla mielellään ja viime yönä varastin patjan omaan käyttöön. Käsittämätöntä, heti kun asetin ruhoni patjalle, ihana viileys alkoi hiipiä jäseniin.
Luulen, että tuo patja jää tänne Lainakoiran lähdettyä.

Viikko on pitänyt sisällään surullisia ja iloisia tapahtumia. Surullisista en tänne kirjoita. Iloa tuotti ja tuottaa aina, kun joku kirjoittaa blogissaan uusimmasta kirjastani. Olen noista julkaisuista kiitollinen ja onnellinen.
Sitä paitsi olen huomannut, että jokainen julkaistu arvio lisää kirjan myyntiä ja kirjan lainauskertoja kirjastossa. Kirjastokorvaus jokaisesta lainakerrasta on 25 senttiä kirjailijalle, joten eikun lainaamaan kaikkia kirjojani.
Niitähän riittää.

Kohta lähdemme läheiseen puistoon, Lainakoira ja minä. Puistossa on varjoisaa melkein koko päivän ja sinne kerääntyy muitakin koiran ulkoiluttajia.
Varjossa on hyvä olla.

 

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita tarinoita hulluudesta

Viivi Rintasen (s. 1990) toinen sarjakuvakirja Sarjakuvaterapiaa ja muita tarinoita hulluudesta (Suuri Kurpitsa) ilmestyi viime vuoden puolella. Viivin ensimmäinen sarjakuvateos Mielisairaalan kesätyttö (Suuri Kurpitsa) on vuodelta 2015.

Viivin kotisivuilta:

”Kahdentoista sarjakuvanovellin takana ovat todelliset henkilöt, joiden mielenterveystarinat Viivi Rintanen kuvitti Hulluussarjakuvia-blogiinsa vuosina 2015-2020. Osallistavan blogin sarjakuvia julkaistaan ensi kertaa kokoelmana, joka sisältää myös 60 sivua ennen julkaisematonta, tekijän elämästä kertovaa sarjakuvaa.

Kirjan nimitarina Sarjakuvaterapiaa kuvaa aikaa, jolloin Viivi piirsi muiden kokemuksia sarjakuviksi ja kävi läpi omaa elämäänsä psykoterapiassa. Mitä tapahtuu, kun vuosia syömishäiriön ja loppuun palamisen välillä sahannut nainen puhuu terapeutille äidistään, koirastaan, kuntosalinsa anorektisesta juoksijasta ja inhoamastaan lifestyle-bloggaajasta?
Omaelämäkerrallinen psykoterapiakuvaus nivoo kaikki kertomukset yhteen ja näyttää myötätunnon, puhumisen ja kuuntelemisen muutosvoiman.”

Kirjan visuaalinen ilme on vahva ja värikylläinen. Viivin vesiväritöissä ei säästellä vettä, ei värejä ja siksi pinnoista muodostuu eläviä ja runsaita.
Sarjakuvanovellien henkilöt kuvaavat rehellisesti ja koskettavasti elämänsä kipukohtia, taistelujaan eri mielenterveyshäiriöiden kanssa. Paikoitellen tarinat menevät syvälle ihon alle, mutta toivoa on myös mukana sarjakuvassa.

Viivin teos on Sarjakuva-Finlandia-palkintoehdokkaana. Voittaja valitaan maaliskuun lopussa.

Kirjaa on saatavilla eri verkkokirjakaupoista sekä suoraan Viiviltä itseltään signeerauksen kera.

Vahva suositus!

Pertti Hagelberg: Sanoitettuja kuvia, kuvitettuja sanoja

 

Somerolaisen Pertti Hagelbergin tie on vienyt vuosien aikana asumaan ympäri Etelä-Suomea. Kamera on kulkenut vuosikymmeniä mukana ja näiden vuosien satoa on Hagelberg koonnut kirjaansa Sanoitettuja kuvia, kuvitettuja sanoja (BoD 2020) palattuaan jälleen Somerolle viettämään eläkepäiviään.

Olen nähnyt auringon appelsiinipuussa –
vähässä ovat valittamisen aiheet.

Valokuvien lisäksi jokaisella aukeamalla on sanoja: runoja, ajatuksia, huomioita.

Kirja jakaantuu kolmeen osaan: Talvea pakoon, Keväästä kesään ja Syksystä kohti talvea. Valokuvat ovat enimmäkseen maisemakuvia, täyteläisiä, värikylläisiä ja maalauksellisia. Osa on enemmän, toiset vähemmän muokattuja valokuvia.

Markkinatungoksen takaa
ihmispäiden yläpuolelta
tajunnanvirtaan
iski saatanallinen riffi.

Mies ja kitara
ja mikä jumalainen meno.

Hagelbergin kirja on kaunista katsottavaa, mielenkiintoista luettavaa. Kirja, jota voi selailla aina uudestaan.

Outona vieraalla maalla
vieraana oudolla maalla.

Pakenisin
huomaamatta,
piiloutuisin
sivuun katseilta
jos vain saisin tilaisuuden.

Lähtö
antaisi mahdollisuuden palata.

Kirjaa on saatavilla verkkokirjakaupoista, esimerkiksi Adlibris. Myös Somerolla sijaitsevasta Somerkirjasta voi tilata kirjan. Voit tehdä hankintaehdotuksen myös omaan kirjastoosi.

Pertti Hagelberg kirjoittaa myös blogia, käyhän kurkkaamassa.

Talvi sovittelee varovasti jääpeitettä järven harteille.
Rannalla huurtuneet heinät totuttelevat tulevaan,
odottavat lumipeitettä suojakseen.

 

 

 

Rokote

 

 

Neulasta olkaan,
teloittaja viruksen
suoniini virtaa.

 

 

 

***

Runotorstai on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Kyseessähän on vanha haaste, joka sai alkunsa jo toukokuussa 2006. Tuolloin elettiin blogien nousukautta ja näiden eri haasteiden kautta tulivat monet blogit ja bloggaajat tutuiksi. Eri haasteblogit, kuten Valokuvatorstai, Värikollaasit ja MakroTex, keräsivät samanhenkiset ihmiset yhteen. Blogiyhteisöllisyys eli vahvana.
Nykyään eri somealustat ovat vähentäneet bloggaamisen suosiota, mutta me dinosaurukset emme suostu kuolemaan sukupuuttoon.

Runotorstaihaaste jatkoi vuoteen 2017 eri vetäjien toimesta, kunnes lopahti. Nyt Sus’ on puhaltanut haasteen uudelleen henkiin, joten tervetuloa mukaan runoilemaan!

Muita torstairunojaaiheesta ROKOTE löytyy täältä.

 

 

 

 

Onnittelut voittajille!

 

Taannoisessa blogini synttäriarvonnassa voitot menivät seuraaville: Sus’ voitti Vanhat poikaystävät, Lepis Hedda ja Zen-sarjiksen. Kaari ja AilaKaarina voittivat korttipinon.

Kiitos kaikille kommenttinsa jättäneille ja onnittelut voittajille!

 

Juhlapäivä

Ihan kuin lokakuu olisi puuttunut almanakasta. Ainakin juhlapäivä meni ohi huomaamatta, joten korjataan nyt tilanne.

Tämä blogi täytti 15 vuotta 24.10.2020! Ohhoh. Järjettömän pitkä aika bloginpitoa.

Blogini piti majaa ensi vuotensa Vuodatuksen sivuilla, mutta siirtyi sitten aikanaan WordPressiin. Julkaisujen määrä lähentelee kolmeatuhatta, huh.

Menneen juhlapäivän kunniaksi järjestän arvonnan. Arpajaisvoittoina on tarjolla Vanhat poikaystävät-kirjani, Hedda ja Zen-sarjakuva-albumi ja sekalaisia pinoja postikortteja.

Jättämällä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa (ei osallistumispakkoa). Kerro samalla, minkä arpajaisvoitoista mieluiten haluaisit, mikäli Onnetar sattuisi suosimaan sinua.
Aikaa kommentin jättämiseen on seuraavan kravun ilmestymiseen asti. Onnea arvontaan!

Ilman lukijoita ei olisi blogia. Kiitos, Kippis & Kulaus!

***

Viikon 49 blogisanat ovat järjetön, kertoa, blogi.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Aimarii

riitta k

Kirsti Kaija

Aina

Uuna

AilaKaarina

 

Ari Kokkonen 1957-2020

Torstaina, toinen päivä heinäkuuta, suru-uutinen saapui. Blogiystäväni vuosien ajalta, runoilija ja valokuvaaja Ari Kokkonen menehtyi Turun Karina-kodin saattohoito-osastolla.

Tutustuin Ariin aikoinaan blogien kautta 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Blogistania oli silloin suht pieni yhteisö ja monet bloggaajat kirjoittivat runoja ja ottivat valokuvia. Haasteblogit RunoTorstai ja ValokuvaTorstai keräsivät yhteen meidät. Opimme tuntemaan muita bloggaajia, ystävystyimme, pidimme muutenkin yhteyttä.

Olin julkaissut ensimmäisen kirjani BoDin kautta ja Ari otti yhteyttä minuun, hänellä oli unelmana saada runonsa kirjan kansien väliin. Syntyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Runoja (BoD, 2009). Seuraavina vuosina ilmestyi useampikin runokokoelma, samoin kirja Arin valokuvista. Arin runoja ja raapaleita julkaistiin myös eri kokoelmissa.

Viime vuosikymmenen lopussa Ari alkoi julkaista runojaan issuussa, jossa kokoelmat ovat edelleen ilmaiseksi luettavissa. Pimeyden jälkeen-kokoelma kertoo Arin kamppailusta viimesyksyisen syövän kanssa. Hoidot purivat ja kerroskuvauksessa kevään korvalla kaikki näytti hyvältä. Ari jaksoi jo pyöräillä, kiertää Turkua ja valokuvata.

Nyt toukokuussa syöpäpesäkkeitä löytyi Arin aivoista, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ari siirtyi Karina-kotiin. Arin suhtautuminen tulevaan kuolemaansa oli tyyni, hyväksyvä ja rauhallinen. Hän kertoi tehneensä jo tarpeeksi, saavuttaneensa elämässä paljon hyviä asioita. Hänen oli aika lähteä.

Olen ylittänyt ajan railon, poikkeaman jatkumossa,
unohtanut ajan vaatimukset, merkityksen eiliselle.
Täytyy olla tyyntynyt kuin meri, nähdäkseen pinnan alle,
sukeltamatta pohjaan, nähdäkseen enemmän,
kuullakseen selvemmin, päästäkseen pinnalle takaisin.
Minä olen unohtanut kuinka ollaan, ja kuitenkin tunnen
olevani osallisena kaikkeen.

(Kulkea varjojen päällä putoamatta, BoD, 2012)

 

Saturday Classics

Lepiksen luotsaama Sunday Classics-haaste oli aikanaan yksi Blogistanian pitkäaikaisemmista haasteista. Alkusoitto annettiin jo vuonna 2008 ja soittoa jatkettiin tasaiseen tahtiin usean vuoden ajan. Tsekkasin omasta blogistani, näköjään olin osallistunut haasteeseen vielä vuonna 2014!

Viikolla tuli puheeksi tuolla Lepiksen blogissa, että koronan kurimuksessa voisi jälleen sunnuntaiklassikon puhaltaa henkeen. Päiväksi valikoitui lauantai, sunnuntaina kun jo krapuillaan ja tehdään värikollaaseja.

Eli nyt alkaa Saturday Classics! Pääsääntö on, että musiikin suhteen sääntöjä ei ole, kunhan soittamasi kappale on omasta mielestäsi klassikko omalla sarallaan. Linkitys on auki 8:00 – 24:00. Linkkipaikka löytyy Lepiksen blogista.

Tein tuonne taideblogin puolelle muutama päivä sitten kuvan, jossa tanssin klassikoiden tahtiin hiki hatussa ja lihakset krampissa. Kuvassa on mainittu erinäisiä musiikin helmiä, joiden soidessa voi harrastaa esimerkiksi siivousta, jumppaa tai todellakin ihan vaan tanssia. Valitsin noista kappaleista tähän ensimmäiseen Saturday Classicsiin Sparksin This Town Ain’t Big Enough For Both Of Us, klassikko vuodelta 1974.

KAIKKI MUKAAN SELÄTTÄMÄÄN KORONAA MUSIIKILLA, JOKA ON JUURI SINULLE SITÄ KLASSIKKOKAMAA!

 

14.2.2020

Ensiksi: Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Toiseksi: Riitta Koo Kirja Vieköön-blogissaan on lukenut kirjani Goottiemon kauhujen lipas, Keskiäkäisiä hajatelmia ja Valkoiset talot, ja Riitta on kirjoittanut lukemastaan blogiinsa.
Suuri kiitos!

Kaikki noita kirjojaja muitakin kirjojani on aika monessa kirjastossa, joten eikun lainaamaan, jos et ole vielä lukenut. Goottiemo ja Keskiäkäinen ovat myös luettavissa ilmaiseksi diginä Issuussa.