Kesäpäiväkirja 020523

Rutikuivan huhtikuun jälkeen sateinen toukokuu on saapunut. Purot ja joet täyttyvät, merenpinta nousee. Janoinen luonto kiittää. Itse pysyttelen sisällä, kuuntelen ikkunoiden raoista ujeltavaa tuulta, sadepisaroiden iskeytymistä metallisiin ikkunalautoihin.

Vielä ei ole kesä, silti on jo kesäpäiväkirjan aika. Valkovuokkomättäät levittäytyvät kaikkialle, ensimmäiset voikukat kaivautuvat maan alta. Keltainen toukokuu on tuloillaan. Toukokuu tietää myös krapuhaasteen lähtemistä ansaitulle kesälomalle. Ensi sunnuntaina tulee kevään vihoviimeinen krapuhaaste ja vanhaan tuttuun tapaan, krapu palaa lomilta jonain elokuun päivänä.

Suomen Lasimuseo Riihimäellä on paikka, jossa voisi käydä useamminkin. Edellinen kerta oli joskus ennen koronan rantautumista maailmaan, joten oli korkea aika suunnata auton nokka kohti museota. Suomalaisen lasitaiteilijan Nanny Stillin näyttely oli auki viimeisiä päiviä. Nostalgisia astioita, herkullisia värejä, harvinaisempia teoksia, sitä kaikkea näyttely tarjosi. Museon perusnäyttely on aina yhtä kiehtova. Varmaan jokainen suomalainen löytää vitriineistä tuttuja esineitä vuosien varrelta. Lapsuusmuistoja maitopulloissa.

Mökkikausi tuli aloitettua huhtikuun korkeapaineen vallitessa. Rantaan oli ajautunut kaisloja, joista rakensimme suuren keon. Valitettavasti kaisloja ei voinut polttaa ruohikkopalovaaran takia. Meren pinta oli alempana kuin koskaan aikaisemmin. Uimaan ei tehnyt mieli, ehkä joskus myöhemmin kesällä.

Helsingin kauppatori on näivettynyt turistitoriksi. Viimeinen kalakauppias lopetti toimintansa pääsiäisenä. Torilla oli enemmän lokkeja kuin ihmisiä, kun pysähdyimme juomaan kahvit oranssin teltan suojaan. Auringonpaisteesta huolimatta munkki kannattaa syödä teltassa, mikäli ei halua luovuttaa herkkuaan ahneille ja röyhkeille lokeille.

Sain Nuuskuneidin muutamaksi päiväksi hoitooni, kun emäntänsä teki muuttoa. Nuuskuneiti on niin erilainen kuin Lainakoira. Lainakoira tyytyy katsomaan toimiani sohvalla, Nuuskuneiti seuraa jokaista askeltani. Lainakoiran nivelrikko tekee lenkeistämme hitaita ja lyhyempiä vuosi vuodelta. Nuuskuneiti juoksee ja hyppii, nuuskii ja nappaa suuhunsa jäniksen papanoita. Lainakoiran kanssa lenkeillä ei tule hiki (paitsi kesän helteillä), Nuuskuneidin lenkittämisen jälkeen kainalot kaipaavat pesua.

Tällä hetkellä e- ja äänikirjarintamalla tapahtuu kaiken aikaa. Pokkareita on ilmestynyt tähän mennessä viisitoista kappaletta e-kirjoina, yksi äänikirjakin on ehtinyt ilmestyä. Yhdeksän äänikirjaa on parhaillaan äänitettävänä.

Kirjojen määrä noilla digialustoilla on järjettömän suuri. En voi olla ihmettelemättä, miten mahdolliset lukijat/kuuntelijat edes löytäisivät juuri minun kirjani. Tuntuisi melkein lottovoitolta.

Ja minä en edes lottoa.

Jännitystä, seikkailuja ja romantiikkaa

Ennen kuin SusuPetal aloitti blogiuransa vuonna 2005, oli ajanjakso 1990-luvun loppupuoliskolla, jolloin kirjoitin viihdettä Kolmiokirjan eri julkaisuihin. Olen kirjoittanut näistä ajoista muinaiseen Hömpän helmet blogiin. Siinä kirjoituksessa avaan tutustumistani viihteen kirjoittamiseen sekä siihen, miksi on turvallisempaa kirjoittaa salanimellä kuin omalla nimellään tietynlaisia tarinoita.

Saga Egmont on Pohjoismaiden suurin digitaaliseen kirjallisuuteen keskittyvä kustantamo ja nyt aikanaan kirjoittamani pokkarit ovat ilmestyneet e-kirjoina. Tähän mennessä pokkareita on muutettu digitaaliseen muotoon kymmenen kappaletta, mutta lisää on tulossa. Äänitykset ovat myös käynnissä, joten pikkuhiljaa noita kirjojani voi myös kuunnella.

Kirjailijanimeä mietimme Sagan digitaalisen editoijan Jutta Räsäsen kanssa. Olen kirjoittanut noita pokkareita eri nimillä, mutta halusimme yhtenäistää sarjan saman nimen alle. SusuPetal ei tullut kysymykseen, Susu kirjoittajana on erilainen. Novellikokoelmat Toinen painos ja Kolmas painos ovat koostettu kirjoittajanimen Petra Oinonen alle, se olisi ollut yksi vaihtoehto. Päädyimme kuitenkin usein käytettyyn kirjoittajanimeen eli Pia Oinoseen.

(Ai niin, aika moni bloggaaja tuntee minut myös omalla nimelläni ja toivoisin, ettei siihen viitattaisi kommenteissa, kiitos ❤ )

Itse en ole koskaan lukenut e-kirjaa, enkä kuunnellut äänikirjaa. Pitäisiköhän aloittaa omien kirjojensa kanssa…No tuskin, mutta sinä, joka luet e-kirjoja, tartu koppiin ja avaa ovi jännityksen, seikkailujen ja romantiikan maailmaan! Noita pokkareita löytyy Elisa-kirjasta, BookBeatista, Storytelistä ja muistakin kirjasovelluksista.