ARVONTA!

 

Tänään blogini täyttää 12 vuotta ja tämän järjettömän suuren juhlapäivän kunniaksi järjestän ARVONNAN.

Palkintoja on kolmenlaisia: Vanhat poikaystävät-kokoelmani, väri(s)tyskirja Hedda ja Zen ja 10 kpleen nippu korttejani. Jättämällä kommenttisi osallistut jännitykseen, kerro samalla, minkä palkinnon valitse noista kolmesta sikäli mikäli onnetar suosii juuri sinua.
Aikaa kommentin jättämiseen on siihen asti, kunnes seuraava päivitys tulee.

KIPPIS!

Mainokset

Kymmenen vuotta

 

Vuonna 2007 julkaisin ensimmäisen kirjani Taikkarin mäellä. BoD oli juuri rantautunut Suomeen, kyseessä oli siis omakustanne. Tuohon aikaan omakustantamista pidettiin jonkin verran surkuteltavana.
Vuonna 2015 omakustantajista alettiin käyttää nimitystä indie-kirjailija. Niin ne ajat muuttuvat.

Mutta siis, allakan mukaan vietän tänä vuonna kymmenvuotista ite-taiteilijajuhlaa. Ite-taiteilijan minusta tekee se, että a) teen kaiken ite ja b) minulla ei ole minkään taiteenalan koulutusta.

2007 en vielä tiennyt, että tulisin kymmenessä vuodessa julkaisemaan yhdeksän kirjaa, pitämään seitsemän taide- ja valokuvanäyttelyä. En tiennyt, että alkaisin tehdä käsitöitä, koruja. En tiennyt, että alkaisin maalata. En olisi voinut kuvitellakaan, että istuisin myyjäisissä kauppaamassa tekeleitäni.

Yhdeksän kirjaa saattaa kuulostaa paljolta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Olen julkaissut niin erilaisia kirjoja, runoja, novelleja, sarjakuvia, pienoisromaaneja, tekstejä valokuviin. Yhdeksän tiiliskiven kokoisen romaanin kirjoittaminen olisi työlästä.
Tuotteliaisuudessa auttaa myös matala julkaisukynnys.
Julkaiseminen, näyttelyiden pitäminen ja myyjäisissä kauppaaminen ovat tehneet minut vahvemmaksi. En kammoa enää mokaamista niin paljon kuin nuorempana. En tunne häpeää samalla tavalla kuin ennen, joskus jopa osaan olla onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Oli suuri kynnys aikanaan lähteä ensimmäisen kerran myymään käsitöitä ja koruja. En ole ujo, mutta aika ajoin ahdistus- ja paniikkihäiriö estävät minua liikkumasta ihmisten ilmoilla. Siksi myyntipöydän takana istuminen merkitsi minulle todella paljon.

Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi on enempi kuin sopivaa julkaista kymmenes kirja. Se ilmestyy myöhemmin tänä keväänä. Vuoden aikana järjestän myös arvontoja, joissa yritän epätoivoisesti päästä eroon edes osasta siitä, mitä tämä kymmenen vuoden tekeminen on tuottanut.

Ai niin, ettei unohtuisi. Tämä itetaiteilu on näiden kymmenen vuoden aikana tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä, niin elävänä kun virtuaalissa. Kiitos teille!

11 vuotta

 

siluetti5

 

Melkein huomaamatta meni taas blogin synttärit ohi. Tänään muistin, että 24.10. oli pari päivää sitten eli 11 vuotta sitten ilmestyi eka blogikirjoitus vanhassa vuodatus-alustassa.

Juhlia siis pitäisi, veto on vaan vähän poissa. Neljäs viikko taudinkuvaa, toinen lääkekuuri menossa. Tyydyn siis napsimaan antibiootteja, mutta teille on tarjolla mitä vain haluatte. Virtuaalissa kaikki on mahdollista.

Perinteisesti arvon synttäreihin osallistuneiden kesken jotain omaa tuotantoa. Kotisivuilla on muutama maalaus, joista voi valita, jos onni suosii. Kun klikkaa maalauksia suuremmaksi, näkee samalla, onko taulu edelleen saatavilla tai maailmalla.

Mikäli maalaukset eivät kiinnosta, tarjolla on myös kirjojani. Niitä, joita minulla ylipäänsä on kotosalla. Täältä löytyy Hedda ja Zen, Taikkarin mäellä ja Lassen kanssa yhteistyönä julkaistu Kultainen talja.

Kaikki kommentin marraskuun eka päivään mennessä jättäneet osallistuvat arvontaan. Kippis teille lukijat, ilman teitä ei olisi blogia.

 

 

Älykkäästi hauska

 

heddazenkansi-001

 

Kirjavinkeissä on arvostelu Heddasta ja zenistä. Tämän jutun otsikko on sieltä, enhän minä nyt itse…

Mikäli olisi niin pahasti asiat, että et vielä omista tätä älykästä ja hauskaa kirjaa, korjaa epäkohta, osta Hedda ja saavuta zen. Kirja on myynnissä eri verkkokirjakaupoissa, esim, adlibris, ja kirjan voi tilata myös suoraan kustantajalta, puhelinnumeroista 040 556 2766 tai (02) 2501 738.

Kiitos.

 

 

 

Erotu joukosta omaperäisellä lahjalla!

 

Mainostoimittajani viettää näköjään ikuista kahvitaukoa, joten pitää ryhtyä itse hommiin. Kevään ja kesän suuret juhlat lähestyvät. Mitä antaa päivänsankareille lahjaksi, jotta erottuisi joukosta? Mitä sadan euron setelin tilalle?
Hanki SusuPetalia. Pääset halvemmallakin.
Linkit johtavat Kirjavinkkien arvosteluun (mikäli sellainen löytyy) ja eri ostopaikkoihin.

 

taikkarikansi

 

Taikkarin mäellä-proosarunokirja sopii peruskoulunsa päättävälle. Kirja sopii myös peruskoulunsa päättävän vanhemmille. Aina välillä on hyvä muistaa, että on itsekin ollut nuori.

Ostoksille —–>

 

 

toinenpainoskansi

 

Toinen painos-novellikokoelma on unelmakirja ylioppilaalle. Elämän kevät on edessä, kuuma kesä 2016 voi tuoda mukanaan kesäkissan jos toisenkin.

Ostoksille —–>

valkoiset talotkansi

Valkoiset talot-romaani on sopiva lahja hänelle, joka rakastaa ihmissuhdetarinoita, mutta ei halua pelkästään hopeareunuksia pilviinsä eikä ruusuja tietänsä koristamaan.

Ostoksille —–>

keskis

Keskiäkäisiä hajatelmia sopii häälahjaksi sopivan huumorintajuiselle pariskunnalle. Kirja on myös oiva syntymäpäivälahja jokaiselle, joka on henkiseltä iältään yli 18.

Ostoksille —–>

m_sairaalakansi3

Sairaalapäiväkirja on ehkä kirja juuri sinulle? Jos masennusta pidetään kansantautinamme, niin jokaisen tuttavapiirissä voi olla ihminen, josta tämäkin kirja kertoo.

Ostoksille —–>

isogoottikansi

Goottiemon kauhujen lipas (pienoisromaani) on oiva henkinen opas kaikille, jotka haaveilevat oman kirjan kirjoittamisesta/julkaisemisesta (mainostamisen opetteluun tästä kirjasta ei ole mitään hyötyä).

Ostoksille —–>

pellen muotokuvakansi-001

Pellen muotokuva-novellikokoelma on ennakkoluulottomalle lukijalle, joka ei kavahda elämän nurinkurisuuksia.

Ostoksille —–>

kt-kansi

Yhdessä Lasse Ansaharjun kanssa julkaistu valokuvakirja Kultainen talja on napostelukirja, siitä voi nauttia vain katselemalla Lassen valokuvia tai lukemalla vain tekstejä tai sekä että. Texts also in English, joten sopiva lahja ulkomaillekin lähetettäväksi.

Ostoksille —–>

heddazenkansi-001

Kesä ja aurinko ja mielenrauha. Hedda ja Zen-sarjakuvakirjaa voi myös värittää, vaikka laiturilla maatessa, junassa matkustaessa. Ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Ei taatusti tätä!

Ostoksille —–>

Näiden kirjojen lisäksi kotisivuiltani löytyy kymmenittäin maalauksia, jotka kaikki sopivat lahjaksi hänelle, heille, sinulle, jokaiselle. Hinnat ovat edulliset, (enimmäkseen 20-40 €) koosta ja materiaaleista riippuen. Kuvia klikkaamalla selviää, onko taulu vielä myynnissä. Helsinki kankaalla-näyttelyn kuvamanipulaatiot ovat myös kaupan.

Eiköhän tässä nyt ollut tarpeeksi. Ainakin tämä mainostaminen on kamalan rankkaa. Nyt kahvitauko.

 

 

Kirjaimet elämässäni: H

 

hoitokoira, hyperventilaatio, Dennis Hopper, hulluus, Hedda, Hanami, Patricia Highsmith, Hassisen kone, helmipuuro, helle, Hulluussarjakuvat, hermosärky

 

Jos miettisin asiaa, voisin ihmetellä, miksi piirrän sarjakuvia. No, pohdin asiaa vähän, kunnes siirryn seuraavaan aiheeseen.

Päässäni on tuhoton määrä ideoita, muutama hyvä, toiset heikompia ja vaikka en osaa piirtää kuin vapisevia viivoja, piirrän silti. Sen takia aikanaan Keskiäkäinen ilmiintyi blogiin ja Keskiksen jälkeen Hedda. Oli vaan pakko piirtää, saada ajatukset kuviksi, sillä siinä vaiheessa olin väsynyt sanoihin, kyllästynyt tarinoihin. Kirjoittaminen oksetti, ahdisti ja piirtäminen piti hyperventilaation aisoissa.
Ainakin ajoittain.

Hedda ei hyperventiloi, häntä kyllä ahdistaa, mutta hän pitää itsensä kuosissa sulkeutumalla maailmalta, olemalla erakko. Itsekin yritän tehdä samoin, mutta yleensä ulkopuoliset ärsykkeet tunkeutuvat silti ihon alle, stressitaso kohoaa, samoin verenpaine ja sydämensyke, kunnes tulee tauko, eikä mikään enää tykytä, sydän on aivan hiljaa. Silloin tulee se hetki, jolloin on varma siitä, että nyt minä kuolen.

Kadehdin Heddaa ja Keskiäkäistä, ehkä minä siksi piirrän heitä. He ovat idoleitani, osaavat suhtautua elämään niin paljon rauhallisemmin kuin minä. Vaikka he ovat saaneet ulkoasunsa vapisevasta, epätasaisesta viivasta, he ovat silti mielessäni täydellisiä.
Tai ainakin tulevat toimeen paremmin päänuppinsa kanssa kuin piirtäjänsä.

(ja koska jokainen tilaisuus on myös markkinointitapahtuma, osta Hedda ja Zen-kirjani, pelasta kustantajani vararikolta. Hän uskoi minuun…)

(sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen, jonka viiva ei vapise, on piirtämässä Hulluussarjakuvia, käy ihmeessä tutustumassa tarinoihin ja Viivin kuviin)

 

 

 

”…jokaisella sivulla on enemmän sanottavaa kuin ensilukemisella tajuaakaan…”

 

Näin toteaa Malmin Welhotar, tuo kaikkien noitien äitee luettuaan Heddan.

Tsekkaa täältä kirjan arvostelu ja lukemisesi päätteeksi osta oma Hedda ja Zen sopivasta katsomastasi ostopaikasta.

 

pääsiäishedda

kuva tehty photofunialla

 

 

 

 

Helmikuun kasvoja ja omakuvakin

 

hel1-14

 

Helmikuu on puolessavälissä. 29 faces-haaste on käynnissä ja olen tehnyt kasvoja, kasvoja, kasvoja. Tuossa kollaasissa neljätoista ensimmäistä.

Olen myös tapellut silmieni kanssa, käynyt silmälääkärillä, uusintatsekkauksessa optikolla. Näkö heittelee vuodesta vuoteen. Milloin lisätään rutkasti plussaa ja miinusta, milloin taas vähennetään. Edelliset lasit uusittiin puolitoista vuotta sitten, nyt jälleen on tilattu uudet lasit. Pah. Suuren hajataiton ja muiden outouksien takia linsseissä on paljon räätälöimistä, ohentamista ja muuta säätöä, yhden linssin hinnaksi tulee aina 600 €. Pah sillekin.

Nyt tiputtelen kortisonia silmiin kolme kertaa päivässä, odotan uusia laseja ja yritän tarkentaa katsettani maalatessani, katsoessani telkkaria, tehdessäni käsitöitä. Joinain päivinä tietokoneen näyttö saa silmät pullistumaan päästä Muukalainen

Jälleen kerran olen siis huomannut, miten tärkeää näkeminen on, miten hulluksi (hullummaksi) tulee, kun ei pysty näkemään. Harmaa helmikuu on kyllä ollut hyväksi, auringonvalosta silmät eivät pidä.

Teemataiteen puolella nyt helmikuussa on tehty omakuvia. Omani löytyy täältä, jos kestät katsoa…

Kartanossa on luettu ja väritetty Heddaa ja koettu zenimäisiä väristyksiä.

 

 

 

 

Lukijoiden mietteitä ja väri(s)tyksiä

 

photofunhedda

mainos tehty photofunialla

 

Eihän kirja myy, jos ei sitä mainosta. Tässä siis mainos ja lukijoiden kokemuksia Heddasta ja Zenistä sekä myös heidän värittämiään kuviaan! Mikäli sinulla ei ole vielä uusinta kirjaani, kurkista tänne ja valitse sinulle sopivin hankintapaikka (suoraan kustantajalta on kaikkein edullisinta, vink, vink). Ai niin, mikäli sinulla on jo kirja ja sinulla on myös ystäviä, niin miksi et hankkisi kirjaa ystävällesi! Ystävänpäivä on kohta ja jokainen ystävä on Heddan arvoinen!

 

Rantakasvi

Vilukissi

Millin

Tuulento

 

 

 

Palautteen saamisen tärkeydestä

 

Pakkasesta huolimatta aivotoiminta ei ole täysin hyytynyt. Tai ehkä muiden asioiden kuin pakkasen ajatteleminen on keino olla huomaamatta miinusasteita. Joka tapauksessa, seistessäni tänään odottamassa julkista liikennevälinettä, tajusin, että olen kehittynyt ihmisenä. Osaan ja haluankin saada rakentavaa kritiikkiä töistäni.

Olen yleensä ollut haluton opiskelemaan enemmän kuin mitä pakko vaatii. Johtunee varmaan siitä, että minulla on aina ollut auktoriteettiongelmia. Niinpä olen monessa asiassa itseoppinut. Turha tulla minua neuvomaan. Osaan itse.
Hankala luonne siis.

Lähetin Hedda ja Zen-sarjikseni ihailemalleni sarjakuvataiteilijalle, jonka blogia olen seurannut vuosia ja jonka kanssa olemme vaihtaneet sähköpostia silloin tällöin. Olisin tietysti voinut lähettää kirjan Hollelle jo käsikirjoitusvaiheessa, mutta sitä en uskaltanut tehdä. Olin varma, että hän olisi käskenyt minun piirtää kaiken uudestaan. Sen pelon lisäksi toiselta pyytäminen esilukemista on aina kaksipiippuinen juttu. Sellaisesta pitäisi mielestäni maksaa, vaikka tuskin maksoin Polgallekaan mitään, kun hän esiluki kirjani Pellen muotokuva.

Hollelta tuli rakentavaa kritiikkiä, huomioita ja neuvoja, jos joskus tekisin toisen sarjakuvakirjan. Olin ihan täpinöissäni, koska tajusin, että voisin jopa toteuttaa niitä neuvoja, voisin edelleen oppia jotain uutta. Ihan vapaaehtoisesti, ilman vastaansanomista ja närkästyneesti nikotellen.

Palaute on tärkeää, niin hyvässä kuin pahassa. Tuota jälkimmäistä voisin tänään tarjota postille. Tuli joulukortti kaukaa Turusta, postileima 15.12.2015.

Tuolla ulkona kävellessäni olin valmis antamaan palautetta edessä kulkeville ihmisille. Kapea, aurattu kävelytie, kolme ihmistä rinnakkain, rallattivat mielessään ”ei väistytä, jos ei tunneta”.
No, enpä halunnutkaan jäädä tekemään tuttavuutta.

Junassa olisin halunnut antaa hyvää palautetta villaan, toppaan ja turkiksiin kääriytyneille kanssamatkustajille. Tuskin kellään oli kännykkää tai tablettia kädessään, oli liian kylmää riisua rukkasia.
Onnistuin saamaan monta katsekontaktia.

Tuosta Hollesta vielä. Hän on avannut nettikaupan, jossa myy tekemiään kuviaan ja puutöitään. Käykäähän katsomassa.