Kesäpäiväkirja 100523

Keltainen toukokuu on vähitellen värittämässä maisemaa. Katuhiekat on enimmäkseen harjattu pois. Päivät lämpenevät ja tässä vaiheessa usko uuteen takatalveen alkaa horjua. Tosin sen verran mieli kannattaa pitää avoimena, että mitä tahansa voi vielä pudota alas taivaalta. Avoin mieli säästää pettymyksiltä.

Euroviisuviikko ja euroviisuhuuma alkaa nousta huippuunsa. Emil Wikströmin veistämät Lyhdynkantajat eli tuttavallisemmin Kivimiehet on puettu vihreisiin boleroihin. Ja mitä Kivimiehet edellä sitä pienemmät vihreät alapuolella.

Jos on jaksanut lukea nettilehtien kommenttipalstoja, niin löytyyhän sieltä ihmisiä, jotka ovat pahastuneet Käärijän boleroon pukeutuneiden Kivimiesten takia. Mielensä pahoittajia löytyy kyllä asialle kuin asialle. Suuret ovat murheet joillakin. Some raivostuu, tuohtuu ja itkee!

Kivimiehiä on puettu aikaisemminkin. Muutama vuosi sitten Kiss-yhtye oli tulossa keikalle ja Kivimiehet saivat hulppeat naamiot. Varmaan siitäkin joku silloin sai haavan sydämeensä. Itse kuvasin marraskuussa 2020 maskikuvan. Koronan kulta-aikaa elettiin silloin. Vuonna 2021 Kivimiehet pukivat ylleen Suomen futisjoukkueen paidat, osallistuihan Suomi ensimmäistä kertaa jalkapallon arvoturnaukseen eli EM-kisoihin silloin. Muuten nuo kisat voi unohtaa Suomen osalta.

Euroviisuista sen verran, että ihan sama minulle mikä maa voittaa. Manta on viety Espalta, joten torille ei ole asiaa. Ei vaikka Suomi voittaisi perjantaina alkavat lätkän MM-kisatkin. No, ehkä Helsingistä ja muista kaupungeista löytyy muita patsaita, joihin kiivetä riekkumaan. Ilo on niin harvinaista tässä hallitusneuvotteluiden riivaamassa maassa, että minun puolestani riemu raikukoon ja torvet soikoon.

Petos, viha

Ilona muisti päivän, jolloin mies oli katsonut häntä suoraan silmiin. Hetki oli lyhyt, mutta merkityksellinen. Mies jatkoi kirjahyllyjen täyttämistä, Ilona siirtyi lainaamaan kädessä hiestyneet kirjat.

Miehen vapaapäivinä Ilona turhautui, palasi kotiin pahantuulisena. Niinä päivinä, jolloin hän näki miehen, askeleet muuttuivat kevyiksi, elämä oli ihanaa.

Kun miestä ei näkynyt kirjastossa moneen viikkoon, Ilona ahdistui. Oliko mies sairastunut? Hän olisi halunnut kysyä muilta työntekijöiltä, missä mies oli, mutta ei uskaltanut.

Ilona kuuli naurun ennen kuin avasi kirjaston oven. Hän näki miehen, miehen vieressä naisen, jolla oli vauva sylissä, muut työntekijät heidän ympärillään. ”Onnea uudelle perheenjäsenelle”, kaikuivat toivotukset.

Ilona tunsi vihaa.

***

Lähden parin-kolmen päivän reissulle tulevan viikon puolivälissä. Sinä aikana en päivitä osallistujalistaa, joten katsokaa siis kommenteista osallistujien linkit.

***

Viikon 16 krapusanat ovat viikko, vauva, kirja.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

AilaKaarina

BLOGitse

anli

Aimarii

Äly

Muinoin oli aika, jolloin puhelimessa ei ollut älyä. Noihin aikoihin äly oli puhelimen käyttäjässä.

Puhelimen kehittyessä äly valui käyttäjästä kännykkään. Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Mitä viisaammiksi kännykät muuttuivat, sitä nopeammin järki pakeni ihmisestä. Järjenjuoksun hiipuessa ihminen tuli harhaiseksi. Mielipiteistä tuli totuuksia ja noita totuuksia ihminen intomielin viljeli eri digitaalisilla foorumeilla. Harhassa eläviä alkoi olla paljon, eivätkä kaikki todellakaan olleet yhteneväisiä mielipiteissään eli totuuksia olikin enemmän kuin yksi. Syntyi vihapuhe ja ihminen huomasi tämän kaltaisen viestinnän luonnistuvan kuin itsestään.

Joku muisteli entisaikaista visiota, että Internet luotiin yhdistämään ihmisiä. Se joku nauroi paskaista naurua, eikä laittanut viestinsä perään hymiötä.

***

Viikon 12 krapusanat ovat harha, hymiö, äly.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Matilda Varjo

Maarit

BLOGitse

AilaKaarina

Aimarii

Armollista

Kun ei ole kauneutta mitä menettää, ei ikääntyminen ole niin katastrofaalista. On tottunut siihen, että on sen näköinen kuin on. Ei nyt ruma, ihan sellainen tavallinen vaan. Ja tavallistahan se on, että naama kurtistuu, iho vetelöityy ja luomet lupsahtavat, kun ikää tulee lisää.

Vaan jos olisi ollut kaunis, niin hiipuva hehkeys ottaisi lujille. Huomaisi, ettei ole enää ripsiä, joihin levittää väriä. Ei ole poskipäitä, joille tupsuttaa punaa. Huuletkin ovat kaventuneet niin, että huulipuna värjää vain hampaat. Kaikki neljä kulmakarvaakin sojottavat kuin huonopiikkisessä haarukassa.

Ei olisi nuorena uskonut, että tavallisen näköisenä maailma on paljon armollisempi. Ainakin, kun kohti loppua kuljetaan.

***

kuva: SusuPetal

Viikolla 11 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Matilda Varjo

Beate

Elegia

Aimarii

anli

Sus’

BLOGitse

AilaKaarina

Kolmas nainen

Lauri haki Mian ravintolasta. Muut naiset jäivät vielä tyhjentämään lasejaan.

– Vaikea uskoa, että Jani vaivautuisi koskaan hakemaan minua kotiin, ensimmäinen nainen arveli. – Mia on onnentyttö.

– Niinpä. Lenniä jos pyytäisin hakemaan, katsoisi kuin idioottia ja kysyisi, enkö osaa liikkua bussilla, toinen nainen nauroi. – Lauri on huomaavainen.

Kolmas nainen ei sanonut mitään ennen kuin lasi oli tyhjä.

– Ei Lauri ole huomaavainen. Lauri on mustasukkainen. Se istui autossaan viimeisen tunnin ajan. Näin sen ikkunasta. Halusi varmaan tsekata, ettei pöytään eksy miehiä. Ettekö te huomanneet mustelmia Mian ranteissa?

Ensimmäinen ja toinen nainen katsoivat toisiinsa. Kolmas nainen oli usein oikeassa.

***

Viikon 10 krapusanat ovat idiootti, mustelma, ravintola.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

BLOGitse

Aimarii

AilaKaarina

Maarit

Sus’

Hölmöä touhua

Tiedättehän sellaiset rikos-, kauhu- ja jännityssarjat ja -elokuvat, joissa päähenkilö on pahaenteisessä vaarassa? On pakkomielteinen stalkkeri. On väkivaltaista parisuhdetta paennut nainen. On syyttäjän todistaja, jolle on luvattu uusi henkilöllisyys ja syytesuoja, kunhan todistaa oikeudenkäynnissä. Ja niin edelleen.

No, kaikki nämä henkensä puolesta pelkäävät asuvat katutasossa, kämppä on valaistu täysillä pimeänä iltana ja ihan kaikki verhot ovat auki! Ja jos jokin verho on hiukan kiinni, niin eikö se pelosta kankea uhri kurkkaa sieltä kaiken aikaa, että näkyisiköhän vainoajaa nyt ulkona.

Ei ihme, että kaikki nuo ihmiset ammutaan.

Minulla on aina kaikki verhot vedetty tiukasti kiinni ja olen vielä elossa.

***

Viikon 9 krapusanat ovat katutaso, pakkomielteinen, verho.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

Aimarii

Mayo

AilaKaarina

Anli

BLOGitse

Beate

Sus’

Ansassa

Lähestymiskielto on vain paperinpala. Se ei estä häntä. Mikään ei estä häntä.

Sinä et koskaan jätä minua. Jos minä en saa sinua, ei kukaan muukaan saa.

Uskoin häntä, jäin moneksi vuodeksi. Viimeisen murtuneen kylkiluun jälkeen pakenin. Muutin toiseen kaupunkiin, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostiosoitteen. Jätin sosiaalisen median.

Aina hän löysi minut. Sai selville yhteystietoni. Tekstareita, satoja päivässä. Sinä et jätä minua. Yöllisiä puheluita.

Anoin lähestymiskieltoa. Se vain kiihdytti hänen raivoaan. Hän ilmestyi kaikkialle, työpaikan edustalle, kotiportin viereen. Ja yhtä nopeasti kuin hän ilmestyi, hän katosi ennen kuin poliisit tulivat paikalle.

Elämäni on edelleen vankila. Samanlainen helvetti kuin vielä ollessani hänen kanssaan.

***

Viikolla 18 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

BLOGitse

AilaKaarina

Aimarii

Anli

HPöllö

Päätös

Äiti päätti kaikesta Heidin puolesta. Äiti päätti, kenen kanssa Heidi sai ystävystyä koulussa. Äiti valitsi lukion, johon Heidin pyrki. Lakkiaisissa Heidi puki ylleen äidin valitseman mekon.

Opiskelualan äiti myös päätti, eikä Heidi vastustellut. Äitihän oli aina oikeassa. Äidin mieltä ei saanut pahoittaa. Sen Heidi oli oppinut jo varhain.

Opiskeluaikana Heidi tapasi mukavan pojan, mutta Lasse ei ollut äidin mieleen, joten suhde päättyi lyhyeen. Heidi suri ja ensimmäisen kerran hän mietti, oliko äiti todellakin aina oikeassa.

Viisikymppisenä Heidi asui edelleen äidin kanssa. Heidiä ahdisti, mutta hän ei tiennyt, miten repiä itsensä äidin luota. Kunnes teki ensimmäisen oman päätöksensä, päättäen elämänsä.

***

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Maarit

Matilda Varjo

AilaKaarina

anli

HPöllö

BLOGitse

Aimarii

Majassa

Tuossa jokin aika sitten vikisin ja valitin koronasta. No, siitä selvisin, mutta eihän tässä talossa tervettä päivää näe. Kurkku kipeytyi niin, että jopa syljen nieleminen oli tuskaa. Ei muuten uskoisi, miten paljon ihminen erittää sylkeä!

Paljon.

Kurkkasin taskulampulla kurkkuun. Jestas. Sammutin lampun äkkiä.

Ennen lääkärille pääsyä piti ottaa nielunäyte. Ei ollut angiinaa. Sitten lääkäri katsoi lampulla kurkkuun ja sanoi, että jestas. Täällähän on kurkkupaise.

Kahta lajia antibiootteja. Ateriat koostuivat haaleasta vellistä ja kylmästä vedestä, mitään muuta ei kurkusta mennyt alas.

Kuumehoureissani unelmoin kylmästä juomasta huvilan terassilla Välimeren rannalla. Houretta vain. Huvilaunelmat haihtuivat, kun pidin majaa peiton alla sohvalla.

Kaikenlaista.

***

Viikon 48 krapusanat ovat maja, talo, huvila.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Aimarii

Äijä

Murphy

Maarit

Ehkä

He olivat istuneet jo kauan kallioilla. Molemmat halusivat venyttää kotiin menemistä. Alkusyksyn auringon lämmittämä kivi jäähtyi, usva oli aloittamassa leikkinsä heidän alapuolellaan. Tyttöä vilutti ja hän kiersi kaulaliinansa tiukemmalle.

Näiltä kallioilta näkyi kauas. Jos seisoi, näki merelle asti, kirkkaalla kelillä kauemmaksikin. He olivat monta kertaa puhuneet siitä, miltä tuntuisi lähteä jonnekin niin kauas, ettei näkisi enää tätä kaupunkia. Molemmat halusivat muualle, jonnekin mistä kukaan ei voisi löytää heitä. Paikkaan, jossa olisi turvallista ja hiljaista.

Kylmyyden alkaessa hiipiä liian syvälle ihoon sisarukset nousivat. Ehkä nyt voisi mennä kotiin, ehkä nyt vanhemmat olisivat jo sammuneet. ehkä tänä yönä saisi nukkua rauhassa.

***

Hans Op de Beeckin veistos The Cliff – Jyrkänne

Viikolla 47 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Murphy

AilaKaarina

anli

BLOGitse