Kesäpäiväkirja 100523

Keltainen toukokuu on vähitellen värittämässä maisemaa. Katuhiekat on enimmäkseen harjattu pois. Päivät lämpenevät ja tässä vaiheessa usko uuteen takatalveen alkaa horjua. Tosin sen verran mieli kannattaa pitää avoimena, että mitä tahansa voi vielä pudota alas taivaalta. Avoin mieli säästää pettymyksiltä.

Euroviisuviikko ja euroviisuhuuma alkaa nousta huippuunsa. Emil Wikströmin veistämät Lyhdynkantajat eli tuttavallisemmin Kivimiehet on puettu vihreisiin boleroihin. Ja mitä Kivimiehet edellä sitä pienemmät vihreät alapuolella.

Jos on jaksanut lukea nettilehtien kommenttipalstoja, niin löytyyhän sieltä ihmisiä, jotka ovat pahastuneet Käärijän boleroon pukeutuneiden Kivimiesten takia. Mielensä pahoittajia löytyy kyllä asialle kuin asialle. Suuret ovat murheet joillakin. Some raivostuu, tuohtuu ja itkee!

Kivimiehiä on puettu aikaisemminkin. Muutama vuosi sitten Kiss-yhtye oli tulossa keikalle ja Kivimiehet saivat hulppeat naamiot. Varmaan siitäkin joku silloin sai haavan sydämeensä. Itse kuvasin marraskuussa 2020 maskikuvan. Koronan kulta-aikaa elettiin silloin. Vuonna 2021 Kivimiehet pukivat ylleen Suomen futisjoukkueen paidat, osallistuihan Suomi ensimmäistä kertaa jalkapallon arvoturnaukseen eli EM-kisoihin silloin. Muuten nuo kisat voi unohtaa Suomen osalta.

Euroviisuista sen verran, että ihan sama minulle mikä maa voittaa. Manta on viety Espalta, joten torille ei ole asiaa. Ei vaikka Suomi voittaisi perjantaina alkavat lätkän MM-kisatkin. No, ehkä Helsingistä ja muista kaupungeista löytyy muita patsaita, joihin kiivetä riekkumaan. Ilo on niin harvinaista tässä hallitusneuvotteluiden riivaamassa maassa, että minun puolestani riemu raikukoon ja torvet soikoon.

Äly

Muinoin oli aika, jolloin puhelimessa ei ollut älyä. Noihin aikoihin äly oli puhelimen käyttäjässä.

Puhelimen kehittyessä äly valui käyttäjästä kännykkään. Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Mitä viisaammiksi kännykät muuttuivat, sitä nopeammin järki pakeni ihmisestä. Järjenjuoksun hiipuessa ihminen tuli harhaiseksi. Mielipiteistä tuli totuuksia ja noita totuuksia ihminen intomielin viljeli eri digitaalisilla foorumeilla. Harhassa eläviä alkoi olla paljon, eivätkä kaikki todellakaan olleet yhteneväisiä mielipiteissään eli totuuksia olikin enemmän kuin yksi. Syntyi vihapuhe ja ihminen huomasi tämän kaltaisen viestinnän luonnistuvan kuin itsestään.

Joku muisteli entisaikaista visiota, että Internet luotiin yhdistämään ihmisiä. Se joku nauroi paskaista naurua, eikä laittanut viestinsä perään hymiötä.

***

Viikon 12 krapusanat ovat harha, hymiö, äly.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Matilda Varjo

Maarit

BLOGitse

AilaKaarina

Aimarii

Armollista

Kun ei ole kauneutta mitä menettää, ei ikääntyminen ole niin katastrofaalista. On tottunut siihen, että on sen näköinen kuin on. Ei nyt ruma, ihan sellainen tavallinen vaan. Ja tavallistahan se on, että naama kurtistuu, iho vetelöityy ja luomet lupsahtavat, kun ikää tulee lisää.

Vaan jos olisi ollut kaunis, niin hiipuva hehkeys ottaisi lujille. Huomaisi, ettei ole enää ripsiä, joihin levittää väriä. Ei ole poskipäitä, joille tupsuttaa punaa. Huuletkin ovat kaventuneet niin, että huulipuna värjää vain hampaat. Kaikki neljä kulmakarvaakin sojottavat kuin huonopiikkisessä haarukassa.

Ei olisi nuorena uskonut, että tavallisen näköisenä maailma on paljon armollisempi. Ainakin, kun kohti loppua kuljetaan.

***

kuva: SusuPetal

Viikolla 11 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Matilda Varjo

Beate

Elegia

Aimarii

anli

Sus’

BLOGitse

AilaKaarina

Hölmöä touhua

Tiedättehän sellaiset rikos-, kauhu- ja jännityssarjat ja -elokuvat, joissa päähenkilö on pahaenteisessä vaarassa? On pakkomielteinen stalkkeri. On väkivaltaista parisuhdetta paennut nainen. On syyttäjän todistaja, jolle on luvattu uusi henkilöllisyys ja syytesuoja, kunhan todistaa oikeudenkäynnissä. Ja niin edelleen.

No, kaikki nämä henkensä puolesta pelkäävät asuvat katutasossa, kämppä on valaistu täysillä pimeänä iltana ja ihan kaikki verhot ovat auki! Ja jos jokin verho on hiukan kiinni, niin eikö se pelosta kankea uhri kurkkaa sieltä kaiken aikaa, että näkyisiköhän vainoajaa nyt ulkona.

Ei ihme, että kaikki nuo ihmiset ammutaan.

Minulla on aina kaikki verhot vedetty tiukasti kiinni ja olen vielä elossa.

***

Viikon 9 krapusanat ovat katutaso, pakkomielteinen, verho.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

Aimarii

Mayo

AilaKaarina

Anli

BLOGitse

Beate

Sus’

Päätös

Äiti päätti kaikesta Heidin puolesta. Äiti päätti, kenen kanssa Heidi sai ystävystyä koulussa. Äiti valitsi lukion, johon Heidin pyrki. Lakkiaisissa Heidi puki ylleen äidin valitseman mekon.

Opiskelualan äiti myös päätti, eikä Heidi vastustellut. Äitihän oli aina oikeassa. Äidin mieltä ei saanut pahoittaa. Sen Heidi oli oppinut jo varhain.

Opiskeluaikana Heidi tapasi mukavan pojan, mutta Lasse ei ollut äidin mieleen, joten suhde päättyi lyhyeen. Heidi suri ja ensimmäisen kerran hän mietti, oliko äiti todellakin aina oikeassa.

Viisikymppisenä Heidi asui edelleen äidin kanssa. Heidiä ahdisti, mutta hän ei tiennyt, miten repiä itsensä äidin luota. Kunnes teki ensimmäisen oman päätöksensä, päättäen elämänsä.

***

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Maarit

Matilda Varjo

AilaKaarina

anli

HPöllö

BLOGitse

Aimarii

Nukahtamisvaikeuksia

– Nukutsä?
– En.

– En mäkään saa unta. Kaamee meteli.
– Taitaa olla paska ilta.

– Äsken siel lens varmaan tuoli.
– Ja patteri kolahti.

– Mut niiden lapset ei varmaan heränneet.
– Ei ne ainakaan paru taas.

– Huusiks se apua?
– En mä tiedä.

– Lopettais jo, niin sais nukkuu.
– Ei toi kuulosta silt, et loppuis. Mä meen tupakalle.

—–

– Mitä nyt?
– Mis mun kännykkä on? Mä soitan poliisit.

– Miks?
– Parkkiksel on jotain saatanan jengii, joka vääntää autoista sivupeilejä paskaks.

– Sä jätit kännykän olkkariin. Onks siel paljon jengii? Tosi törkeet.

***

Viikon 44 krapusanat ovat apu, jengi, tuoli. Oma krapuni on vanhaa tuotantoa, julkaistu blogissa tammikuussa 2008.

Korona vetelee toivon mukaan viimeisiään kehossani, mutta väsymyksen takia osallistujalistan päivittämisessä saattaa esiintyä viivettä. Kannattaa katsoa siis kommenteista, kuka on jättänyt linkkinsä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Pasanen

Elegia

AilaKaarina

Aimarii

Kennelimäistä tunnelmaa

Huomioita, kun hoidossa on kaksi koiraa viikon ajan, Lainakoira ja Nuuskuneiti:

Sohvani vallataan. Okei, voin istua nojatuolissa.

Sänkyyni sentään mahdun, kunhan hyväksyn sen, että Nuuskuneiti nukkuu mahani päällä, Lainakoira kuorsaa jaloillani ketarat ojossa. Ehei. Ei käy!

Ulkona kaikille on tilaa. Lainakoira tulee hihnan perässä omia aikojaan, Nuuskuneiti hyppii etunenässä sinne ja tänne, enimmäkseen sinne. Minä siinä keskellä, kädet levällään kuin lentoon lähdössä.

Yhteisiä leikkejä koirilla löytyy, kiivetään toisen selkään, mistä seuraa ärinää ja murinaa.

Toisen ruokakupissa on aina paljon parempaa ruokaa, vaihtavat sujuvasti paikkaa kuppien ääressä, kun en huomaa.

Ihan mielenkiintoinen viikko, mutta olen minä kyllä aika räätynyt.

***

Kiitos kaikille viime viikon krapuilijoille ja kommentoijille! Kiva huomata, että porukka on innostunut kirjoittamaan!

Viikon 38 krapusanat ovat ärinä, sohva. vaihtaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Aimarii

Maarit

Äijä

Murphy

AilaKaarina

BLOGitse

Uggla

HPöllö

Mökkiviikonloppu

Ajatus tyttöjen mökkiviikonlopusta kuulosti hyvältä, joten lupauduin mukaan. Ajoimme tietöntä tietä kilometrikaupalla, mutta vihdoin mökki näkyi lumikasojen ympäröimänä. Ajastettu lämmitys oli tehnyt mökistä elinkelpoisen.

Porukka lähti lämmittämään saunaa. En ole koskaan ollut saunaihminen, joten annoin muiden puuhata. Syötiin ja sitten alkoi saunominen. Että sitä jatkuikin! Tytöt viihtyivät saunassa, minä katsoin tabletilta sarjamurhaajasarjaa. Kuului kirkumista, katsoin ulos. Tytöt sipsuttivat laiturille, pulahtivat avantoon.

– Ihanaa! Tuu Susu mukaan!!

En ole koskaan ollut avantoihminen, joten annoin heidän huutaa rauhassa. Löysin mökin eteisestä pilkkihaalarin, vedin sen ylleni, otin viskipullon käteeni ja siirryin terassille katsomaan tyttöjä.

Viski lämmitti mukavasti, en kaivannut saunaa, avannosta puhumattakaan.

kuva P.  Niemi

***

Viikolla 37 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

AilaKaarina

HPöllö

Äijä

Sus’

BLOGitse

anli itse

Mauri

Riitta

Aimarii

Pasanen

Uggla

Krapu tulee, oletko valmis!

Kuuman kesän korventama krapu kömpii kärventyneenä ja hiukan käreänä syksyä kohti. Kesän monet tapahtumat ovat ottaneet kravun voimille. Vedet ovat kuivuneet joissa ja järvissä, merivedet ovat lämmenneet ja saaneet mursut ja valaat eksymään vieraille rannoille. Myrkkylietteitä on valutettu vesistöihin ja satoja tuhansia kaloja on kuollut.

Krapu haluaisi työntää päänsä piiloon, unohtaa ympäristökatastrofit ja unelmoida puhtaista, happirikkaista vesistä, mutta tämä aika on armoton. Kavereita ei jätetä.

Niinpä kaverit, näin se on. Sanoissa on voimaa. Sanoista syntyy kannanottoja, sanoista kutoutuu tarinoita, joiden avulla kannattelemme toisiamme. Sanoista sukeutuu säkeitä, jotka antavat toivoa ja lohtua. Sanoilla voi purkaa pahaa oloaan, unelmoida ja haaveilla. Sanoista on moneksi ja siksi syksyn krapuilut alkavat ensi sunnuntaina. Periksi ei anneta, jatketaan kirjoittamista annettujen sanojen ja kuvien inspiroimina.

Pysykää kanavalla!

Kesäpäiväkirja 300522

Lainakoiran kulku on hidastunut. Röntgenkuvista löytyi nivelrikkoa oikeasta etutassusta. Kipulääkkeitä ja lyhyempiä lenkkejä. Tämä oli odotettavissa, Lainakoira on pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen. Äitinsä on mäyräkoira, isästä ei ole tietoa, mutta jokin hieman kookkaampi yksilö näköjään, sillä Lainakoira ei ole sylikoirakokoa.

Hitaat lenkit ovat sopineet minulle. Vuoden alussa lonkan bursiitti vaivasi kuusi viikkoa, ärsyttävä riesa, joka ei antanut kävellä kuin sata metriä kerrallaan. Onneksi ystävät käyttivät autolla kaupassa.
Kylkiasentonukkumisesta oli totuteltava nukkumaan selällä.
Bursiitti hellitti ja pääsin auttamaan ystävää pakkaamisessa ja muutossa. Pari viikkoa oli ihan mukavaa ja melkein kepeää, sitten iski iskias ja kävely stoppasi jälleen.

Nyt, kolmen ja puolen kuukauden kiusojen jälkeen, olen kulkenut kuin vanha minä sen reilu viiden viikon aikana, jonka Lainakoira on ollut jälleen luonani.

Olemme seuranneet hitaan kevään puhkeamista kukkaan, nähneet vihreyden valloittavan kuraiset ja harmaat kadut ja polut. Nyt joka puolella kukkii ja kuten joka vuosi, kevät on aina yhtä suuri ihme. Että se saapuikin jälleen!

Olemme seuranneet lätkän MM-kisoja ja NATO-hakemuksen etenemistä ja miettineet, miten nopeasti kokonainen kansa kääntää kelkkansa.

Pelloilla on jäniksen papanoita ja muinaisia niittylohikäärmeitä. Lohikäärme kiinnostaa minua, Lainakoira on innoissaan papanoista. Hupinsa kullakin.

Toukokuu on paria päivää vaille valmis.