Kesäpäiväkirja 170523
17 toukokuun, 2023 18 kommenttia
Ystävä täytti tasavuosia ja järjesti mukavat juhlat meren äärellä. Matka juhlapaikalle oli pitkä ja mutkikas, onneksi on GPS, jonka avulla ajoimme harhaan vain kerran.
On ihanaa, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu ihmisiä juhlistamaan syntymäpäiväänsä. Sellaiset juhlat ovat nykyään harvempia, tuntuu, että näkee tuttuja vain hautajaisissa. Oman ikääntymisensä huomaa siitä.
Meren sileät kalliot hurmasivat yhtä paljon kuin juhlan runsaat antimet. Kaikin puolin hyvää tekevä irtiotto arkeen.
Viime viikolla luin jostain nettilehdestä artikkelin, jossa selitettiin, miksi ihminen alkaa tulla illantorkuksi ja aamuvirkuksi ikääntyessään. Itse juttu ei jättänyt mitään sen kummempia muistijälkiä, mutta aloin miettiä, milloin itse tulen siihen ikään, että nuo edellä mainitut asiat toteutuisivat kohdallani.
Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku, eivätkä lisävuodet ole tuoneet siihen asiaan muutosta. Tänään heräsin jo kello 12. Siis jo, sillä eilen nukuin puoli kahteen. Iltapäivään siis, eivätkä tällaiset heräämisajat ole yhtään poikkeuksellisia. Mikäli joudun lähtemään liikenteeseen ennen puoltapäivää, on laitettava herätys. Muuten en todellakaan herää.
Kroppa ja mieli vaativat mielellään yhdentoista tunnin yöunet. Niin on ollut aina. Työelämässä vielä ollessani, sellainen määrä unta ei tietenkään ollut mahdollista. Nyt on, joten nukun, nukun. Ja nukun niin sikeästi, ettei ole aamuyöheräämisiä, ei vessassa käyntejä. Silkkaa ihanaa unta.
Ystäväni kärsivät aamuyöheräämisistä, heräävät muutenkin aikaisin ja menevät illalla nukkumaan reippaasti ennen puolta yötä. He ovat myös oppineet, ettei minua kannata yrittää tavoittaa ennen aamukahvia eli puolenpäivän jälkeen. Koskaan minusta ei ole tuntunut siltä, että päivä olisi jotenkin piloilla, kun nukun niin pitkään.
Kaikkea ehtii tekemään myöhemminkin. Tai seuraavana päivänä.