11 vuotta

 

siluetti5

 

Melkein huomaamatta meni taas blogin synttärit ohi. Tänään muistin, että 24.10. oli pari päivää sitten eli 11 vuotta sitten ilmestyi eka blogikirjoitus vanhassa vuodatus-alustassa.

Juhlia siis pitäisi, veto on vaan vähän poissa. Neljäs viikko taudinkuvaa, toinen lääkekuuri menossa. Tyydyn siis napsimaan antibiootteja, mutta teille on tarjolla mitä vain haluatte. Virtuaalissa kaikki on mahdollista.

Perinteisesti arvon synttäreihin osallistuneiden kesken jotain omaa tuotantoa. Kotisivuilla on muutama maalaus, joista voi valita, jos onni suosii. Kun klikkaa maalauksia suuremmaksi, näkee samalla, onko taulu edelleen saatavilla tai maailmalla.

Mikäli maalaukset eivät kiinnosta, tarjolla on myös kirjojani. Niitä, joita minulla ylipäänsä on kotosalla. Täältä löytyy Hedda ja Zen, Taikkarin mäellä ja Lassen kanssa yhteistyönä julkaistu Kultainen talja.

Kaikki kommentin marraskuun eka päivään mennessä jättäneet osallistuvat arvontaan. Kippis teille lukijat, ilman teitä ei olisi blogia.

 

 

Näyttely

 

taulut5

Viisitoista maalausta valkoisilla seinillä. Yksitoista vanhaa, neljä näyttelyä varten tehty.

 

taulut3

Niemikotisäätiö tekee töitä mielenterveyskuntoutujien hyväksi, siis minunkin hyväkseni.

 

taulut2

Taulut ovat tällä hetkellä Niemikotisäätiön Olohuoneessa, asukastilassa, täällä Helsingissä.

 

taulut1

Näyttely on yksityinen, tarkoitettu säätiön asiakkaille.

Väsyttää.

(kaikki työt ovat myynnissä, osta…)

taulut4

 

 

 

 

Helmikuun viimeiset kasvot

 

15-29

 

Iho kiristää kasvoilla. Näytän yhtä kalpealta kuin aina, mutta tiedän, että tänään aurinko on paistanut lämmittääkseen.  Bussien odottelua eri pysäkeillä, kasvot kohti valoa.

Helmikuun 29 faces-kasvohaaste on lopussa. Pysyin hyvin mukana, jopa tahdissa koko kuukauden ajan. Tietyistä rutiineista todellakin voi tykätä. Tässä kollaasi kasvoista 15-29, ensimmäiset 14 julkaisin aikaisemmin täällä.

Iho hilseilee sormista. Jokapäiväinen maalaaminen, käsien jatkuva peseminen laittaa ihon kesimään kuin kesällä.

Lauantaina kirpputorilla näin batiikki- eli solmuvärjätyn paidan. Hintalapussa luki happopaita. Repesin. Nuoruuteni on muuttunut trendikkään hapokkaaksi.

No, sitähän se olikin. Happopaita, juupa juu.

Kuten aina, maalaukseni ovat myös myynnissä. Kotisivuillani näkee maalaukset paremmin, samaten kuvaa klikkaamalla näkyy, onko maalaus vielä vapaana. Sisustustauluja kevään kunniaksi!

 

 

 

 

Helmikuun kasvoja ja omakuvakin

 

hel1-14

 

Helmikuu on puolessavälissä. 29 faces-haaste on käynnissä ja olen tehnyt kasvoja, kasvoja, kasvoja. Tuossa kollaasissa neljätoista ensimmäistä.

Olen myös tapellut silmieni kanssa, käynyt silmälääkärillä, uusintatsekkauksessa optikolla. Näkö heittelee vuodesta vuoteen. Milloin lisätään rutkasti plussaa ja miinusta, milloin taas vähennetään. Edelliset lasit uusittiin puolitoista vuotta sitten, nyt jälleen on tilattu uudet lasit. Pah. Suuren hajataiton ja muiden outouksien takia linsseissä on paljon räätälöimistä, ohentamista ja muuta säätöä, yhden linssin hinnaksi tulee aina 600 €. Pah sillekin.

Nyt tiputtelen kortisonia silmiin kolme kertaa päivässä, odotan uusia laseja ja yritän tarkentaa katsettani maalatessani, katsoessani telkkaria, tehdessäni käsitöitä. Joinain päivinä tietokoneen näyttö saa silmät pullistumaan päästä Muukalainen

Jälleen kerran olen siis huomannut, miten tärkeää näkeminen on, miten hulluksi (hullummaksi) tulee, kun ei pysty näkemään. Harmaa helmikuu on kyllä ollut hyväksi, auringonvalosta silmät eivät pidä.

Teemataiteen puolella nyt helmikuussa on tehty omakuvia. Omani löytyy täältä, jos kestät katsoa…

Kartanossa on luettu ja väritetty Heddaa ja koettu zenimäisiä väristyksiä.

 

 

 

 

Kohti uutta kirjaa 5

 

 

klovni nauraa

 

Tulevan sarjakuvakirjani kannen tekeminen oli ihmeen hankalaa. Mietin, mistä se johtuu ja tajusin lopulta, että kun tekee kuvan, kustantajan on myös hyväksyttävä se. Ei riitä, että itse on tyytyväinen niin kuin omakustanteita tehdessä.

Huh, paineita. Niitä voi todellakin aina ottaa, ihan vapaaehtoisesti näköjään.

No, sain kannen tehtyä. Siitä tuli värimaailmaltaan aika outo, samaa linjaa kuin joissain maalauksissani. Pidän värien yhdistelemisestä ja mielestäni kaikki värit sopivat yhteen.

Sarjiksen kuvat ovat mustavalkoisia ja ensiversio taitossa on tehty. Kuvien asettelussa on ilmennyt haasteita, koska joku on piirtänyt Heddaa erikokoisille papereille, eripaksuisilla tusseilla. Auts. Amatööriolo.
Otan opikseni.

Kirjaa aletaan painaa kuun vaihteessa. Postin lakko hieman närästää, vaikka minut onkin kasvatettu ay-liikkeen hengessä. Ihan puhtaasti henkilökohtaisesta syystä harmittaa, jos kirjani haluavat ihmiset eivät saa sitä niin pian kuin mahdollista. Ensi maanantaina mahdollisesti alkava AKT:n lakko vaikuttanee myös Matkahuollon toimintaan, joten tilatut kirjat eivät kulje sitten sitäkään kautta.
Ei, en pelkää, kuulun liittoon.

Kansista vielä sen verran, että runoilija Helena Nummisen uudessa runokirjassa Klovni nauraa, on kannessa maalaamani kuva, Turbatorin Harri valitsi sen tuolta taidegalleriani puolelta. Runoja en ole vielä ehtinyt lukea, mutta palaan niihin, kunhan löydän ajan, joka tuntuu katoavan aina jonnekin.

Eläimet

 

Raahaan vanhojen myrskyjen irrottamia oksia rantaan. Polttopaikka on tyhjä, siihen on helppo heittää käsivarren paksuiset puut. Vesi on korkealla, rannan viertä kulkeva polku on kadonnut aaltojen alle. Ruoho keinuu pehmeänä vedessä.

eko5

 

Löydän oksien ja risujen seasta puupalasen, naurava suu kiinnittää huomioni. Haen nuotion raunioista hiiltä, piirrän tirkistelevän silmän suun yläpuolelle, aallot hyväilemään valaan vatsapuolta.

Jatkan oksien vetämistä, valas katsoo minua ja näen, että olen erehtynyt. Nostan puupalasen haarukan oksaan. Totta, suu hirnuu, hevonen on laukkaamassa puun takaa.

eko6

 

Oksat eivät lopu, mutta märät jalkani vaativat uutta polkua. Haen leikkurin, etsin mereen kadonneen polun pään, saksin kuivalla maalla olevia kaisloja ja ruohoja uuden, leveämmän polun tieltä. Kauhon haravalla märkää ruohoa pensaan juurelle, tunnen jonkun tuijottavan. Lehtien takaa löydän surullisen norsun. Sen toinen silmä tuijottaa tyhjänä, toisessa kasvaa sammalta. Otan kourallisen vettynyttä ruohoa, muovaan elefantille uuden silmän. Haen hiiltä, piirrän silmien ympärille naururypyt. Kun nostan korvaa, norsu nauraa. Sitä kutittaa, enkä saa puhdistettua toista korvaa enemmän näkyville.

eko3

 

Selkä vaatii taukoa. Pesen hiilestä mustat sormet kylmässä merivedessä, silitän pinnan alla uinuvaa ruohoa. Uskon, että vihreän seassa asuu eläin, jota en vielä ole löytänyt.

 

 

 

 

Avajaiset

 

pystytys5
Ystävä auttoi minua maanantaina näyttelytaulujen ripustamisessa. En ole niin kamalan tarkka siitä, tulevatko taulut millilleen suoraan ja ovatko ne linjassa toisiinsa nähden. Pääasia, että pysyvät seinillä.

pystytys4

Eilen vietettiin avajaisia. Jännitti etukäteen taas kuin pientä possua (hmm, possut ovat kyllä todennäköisesti aika rauhallisia, luulisin). En saanut syötyä, en keskityttyä mihinkään ennen kuin lähdin Mellariin. Hassu juttu, aina sama juttu, en tiedä, mitä jännitän. Suurin osa kutsutuista tuntee minut, tietää pääni, minun ei tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä olen. Hmm, ehkä se on juuri sitten sen pelkoa: en aina tiedä mitä olen. Mieliala kulkee kuin herran hissi, Tepan sanoja lainatakseni.

No, vaikka pompin kuin duracell-pupu (mistä näitä eläimiä oikein tulee tähän tekstiin??) ihmisen luota toisen luo, pysyin aika hyvin nahoissani, en panikoinut, en ahdistunut, en puhjennut laulamaan tai tekemään mitään muutakaan, joka ei ihan olisi kuulunut asiaan.

kadonnut kalasatama

Oli kivaa. Oli ihanaa nähdä ystäviä, oli hauska tavata uusia ihmisiä. Kiitos kaikille, jotka tulitte paikalle! Sirpa oli käynyt näyttelyssä ennen avajaisia, hänen kuviaan tauluista voi katsoa täällä.

Tänään olo on kuin tapetulla madolla (taas eläin, jälleen Tepan lausahdus). Aion huilata nyt muutaman päivän muissa maisemissa, tekee hyvää erakoitua, rauhoittua. Avaan nutturan, annan hiustenkin nauttia vapaudesta. Hiukset ovat nutturan sisällä kasvaneet kuin kirahvin kaula, Tepan sanoja taas lainatakseni: tukka ja järki eivät kasva samassa päässä.
Olemme molemmat tuuheatukkaisia. Asia MOT.

mainosjuliste-001

 

 

 

 

Aikaisin, niin aikaisin

 

pöytiintarjoilu

 

Tämä on niin outoa. Olen jo muutaman viikon ajan aikaistanut heräämistäni, enkä todellakaan tarkoituksella. Herään vain kello kuusi ja nousen ylös. Ihan niin kuin aikanaan työelämässä, muta sillä erotuksella, että töihin nouseminen oli tuskaa, pakollista ja se tapahtui kesken unien.
Nyt herääminen ei tunnu paljon miltään, olen virkeä. Tai siis niin tolkuissani kuin ylipäänsä tällä päällä on mahdollista olla.

Niinpä tänäkin aamuna olen jo ehtinyt paljon. Sain tehtyä kutsukortin näyttelyyn, lähetettyä vastaanottajille. Maantieteellisesti kutsutut asuvat aika lähellä, mutta jos joku haluaa tulla kauempaa avajaisiin, eikä ole saanut kutsua, niin meilillä sellainen onnistuu, susupetal@hotmail.com.

Näyttelyn nimi on KAUPUNKI TARJOTTIMELLA. Nimen keksiminen on vaikeaa, töiden nimeäminen vielä haastavampaa. Mieluiten kattaisin seinät nimettömillä töillä, mutta se olisi tässä tapauksessa kuin ruokalista pelkillä numeroilla. Tilaa siinä sitten ja ylläty.

Rakastan nukkumista. Rakastan valvomista. Aikaisten aamuheräämisten takia yökukkuminen on kadonnut, sammahdan ilta illan jälkeen aikaisemmin ja vielä aikaisemmin.
Tosi aikaisin.

Tällaistako on tulla vanhaksi ja väsyneeksi? Väsynyt olen ollut aina, arki enemmän tai vähemmän elävänä kuolleena on tuttua. Vanha? Niin kai sitten. Onhan sellainen asia ollut odotettavissa. Peilistäkin minua tuijottaa, ei enää äiti vaan mummuni. Hämmentävää. Mielenkiintoista.

Iloistakin.

Vähän vielä vaiheessa

 

vaiheessa1 maalattuja ja lakattuja kehyksiä kuivumassa

 

Näyttelyyn valmistautuminen on siinä vaiheessa, että minulla on, yllättävää kyllä, teema, idea, punainen lanka, joka kokoaa näyttelyn työt. Ajatus muotoutui loppujen lopuksi aika itsestään käydessäni läpi vanhoja maalauksiani ja miettiessäni uusi töitä. Näyttelyyn tulevat vanhimmat maalaukset ovat vuodelta 2010 ja uusimmat ovat kuivumassa pöydällä ja lattialla. Koti ei ole enää ihan niin kaaos kuin kuukausi sitten, jonain päivänä pääsen ehkä jo imuroimaan!

Tein itselleni uuden dead linen, kaiken on oltava melkein valmista pääsiäiseen mennessä, sillä pääsiäisen jälkeen katoan maisemista joksikin aikaa. Näyttelyn pystytän toukokuun alussa ja näyttely tulee olemaan auki 5-28.5.2015. Valitettavasti säästökuurit ovat supistaneet asukastila Mellarin aukioloaikoja, paikka on avoinna vain maanantaista torstaihin klo 12-18.

 

vaiheessa2

jess, valmiita!

 

Päädyin siihen, että pidän avajaiset. Avajaisista minulla on kokemuksia laidasta laitaan. Ensimmäisessä näyttelyssä kutsutut tulivat melkein kaikki, jossain muussa näyttelyssä viidestätoista lupautuneesta paikalle pääsi kolme, auts. Oli hiukan autiota ja tarjoilut sai kantaa takaisin kotiin.
Avajaiset ovat jonain arki-iltapäivänä toukokuun alussa, huono aika työssä käyville, mutta noihin Mellarin aukioloaikoihin en valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat tulla avajaisiin, laita meiliä susupetal@hotmail.com, niin kutsu tulee ennen pitkää. Varmaan vanhaan tapaan tulen myös tapaamaan tuttuja Mellarissa muulloinkin kuin avajaisissa. Muistan yhden näyttelyn, jolloin kävin Mellarissa suunnilleen joka toinen päivä eri ystävien kanssa, se oli hauskaa, mutta tuntui, että muutuin papukaijaksi, kun esittelin jatkuvasti töitä ja tekniikoita!

Maalaukset ovat suht hyvällä mallilla, mutta pitäisi tehdä nimikortit taulujen viereen, jonkinlainen mainosjuliste olisi hyvä saada aikaan, kehystys ei tunnu koskaan loppuvan, ruuvien ja rautalankojen vääntäminen on lyhentänyt kynsiä tehokkaasti. Kutsukorttien suunnittelu on vielä vaiheessa, hmm, jonkinlainen teosluettelo käytettyine tekniikoineen pöydälle pantavaksi, vieraskirjan tuunaaminen. Jep. Eihän tässä ole vielä edes kiire.

 

vaiheessa3

 kirjahyllyn täytettä

 

Minusta maanantaina

 

Kaari on lennellyt ympäri Blogistaniaa ja haastanut bloggaajia seuraavaan haasteeseen. Tavoistani poiketen vastaan mielelläni, mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa uusi viikko puhumalla vain itsestään. Olen sitä paitsi aika nuutunut saatuani tuolla taideblogini puolella helmikuun 29faces-haasteen suoritettua, 29 kasvoa tuli tehtyä kuukaudessa, pakko pitää breikkiä maalaamisesta ja vähän irrotella pään ruuveja kirjoittamalla. Kuvitan tämän haasteen noilla kasvoilla, kuvituksella ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa.
Tai sitten on.

day22 sweet sue

Kaarin saatesanat haasteeseen: Keräsin kymmenen pientä kysymystä hieman muunneltuina sveitsiläisestä aikakauslehdestä. Kuinka vastaisit joko sanoin ja/tai kuvin?

1. Mistä löydät parhaimmat aiheet kuviisi tai kertomuksiisi?

En tiedä noista parhaimmista aiheista, mutta näen tarinoita ihmisissä. Minulla on jatkuvasti tuntosarvet ojossa, poimin ilmeitä, sanoja, vuorovaikutuksia ympäriltäni. Kun olen kunnossa, se on inspiroivaa, mutta kääntöpuolena on se, että huomioiden tekeminen väsyttää ja silloin on pakko erakoitua, suojella itseään, etteivät tarinat mene liian paljon ihon alle.

day26 shark

 

2. Mikä on aikaisin muistikuvasi?

Mahdotonta sanoa, mikä on muisto, mikä on jokin lapsuuden valokuva, josta on kerrottu jotain. Toistuvat unetkin voivat muuttua muistoksi. Lapsuuteni on aika hämärän peitossa.

days 27-28-29

 

3. Minkä esineen olet omistanut kauimmin?

Sain joskus kymmenvuotiaana kummitädiltäni Pariisin tuliaisena metallisen rannekorun, jossa oli muutama Pariisin nähtävyys, Eiffel-torni, Notre Dame jne. Luulen, että se on vanhin säilynyt esine, jota olen kuljettanut mukanani muutosta toiseen.

day23 wind

 

4. Mitä kirjaa sinulle on lapsena luettu?

Äiti luki Barnens bästa– kirjoja, niissä oli loruja, satuja, faktaa eläimistä ja luonnosta yms. Isä luki minulle Aku Ankkaa.

day17 propeller beanie

 

5. Oletko kirjojen lukija?

Olin kirjojen lukija vuosikymmenien ajan, viikossa meni 4-6 kirjaa. Masennuksen takia kadotin kykyni lukea kirjoja, en pystynyt keskittymään, en muistamaan lukemaani. Monta vuotta meni lukematta, samoin katsomatta elokuvia, niidenkin seuraaminen oli liian vaikeaa. Nykyään pystyn lukemaan ollessani matkalla jonnekin junassa, linja-autossa. Kotisohvalla lukeminen ei onnistu vieläkään. Kaipaan lukemista.

day15 paint

 

6. Mistä nykyaika kärsii?

Jessus mikä kysymys! No, vastataan, kun kerran tähän haasteeseen ryhdyin. Yhteisöllisyyden puutteesta kärsitään. Some antaa illuusion yhteisöllisyydestä, on niin helppoa mennä mukaan online, elävässä elämässä teot jäävät puuttumaan, kukaan ei ehdi mitään, koska pitää huolehtia omasta statuksestaan ja olostaan.
Ja juu, syyllistyn tuohon itsekin.

day19 bloodpressure

 

7. Mitä arvostat tänä päivänä?

Rakastan arkea, tasaisia, mitään tapahtumattomia päiviä, tasaista elämää.

day18 brown

 

8. Kenen kanssa haluaisit viettää päivän?

No, tietysti Kaarin kanssa ja Kaarin luona! Olisi hyvä syy matkusta Amerikkaan, jossa en ole koskaan käynyt.

day14 detail

 

9. Kenen kanssa haluaisit viettää yön?

Hoitokoirani on ehdottomasti paras sleeping buddy!

day21 ready

 

10. Tänään sinua kohtaa onni! Mitä pukisit päällesi?

Jess, vihdoin jotain päälle pantavaa! Olen viettänyt melkein viikon lökähousuissa ja virttyneessä maalauspaidassani, parannellut tautia, mutta nyt, kun sain luvan, vedän ylleni mustan minihameen, mustavalkoisen topin, mustan maksivillatakin ja mustat korkeavartiset saappaat, mustat sukkahousut, kirkkaan oranssin huivi kaulaan. Ja jep, alusvaatteet myös. Vähäks olen särmän näköinen, pitäisi melkein lähteä liikenteeseen.
Enpä jaksa.

day24 henna