Näyttely: kaupunkivalokuvat

 

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Näyttelyssä on 33 työtä, kolme erilaista osiota: kaupunkivalokuvat, kaupunkiabstraktit ja kaupunkilaisia. Valokuvat olen ottanut vuosien varrella, vanhimmat taitavat olla vuodelta 2007, uusin tältä vuodelta.

 

töölönlahtiaseman kello

 Töölönlahti                                                                     Aseman kello lyö kolme kertaa

 

kadonnut kalasatamapöytiintarjoilu

Kadonnut kalasatama                                                Pöytiintarjoilu

 

Tarjottimia on neljä. Olen hionut kirpparilta hankitut tarjottimet, liimannut valokuvat paikoilleen, maalannut akryylilla kuvaa ja tarjotinta. Lopuksi tarjottimet on käsitelty huonekalulakalla, joten ne kestävät myös käyttöä.

 

sunnuntaina-001 onoff-001 kesäkatu-001

Sunnuntaina                                                   Kotona                                                         Kesäkatu

 

katot-001 citykarhu-001 ensi-ilta-001

Katot                                                               Citykarhu                                                     Ensi-ilta

 

pystytys1

 

Kuudessa pienemmässä kaupunkinäkymässä olen muokannut valokuvia, kuvat ovat kooltaan 20 x 30 cm, ne on kehystetty kahdesta kulmasta pyöristettyihin kehyksiin.

Näyttelytöiden valmistumisen, ripustusten ja avajaisten jälkeen pää on tyhjä, inspiraatio käytetty loppuun tällä erää, väsymys megaluokkaa. Alla oleva kuva viimeviikkoisesta sumusta Saimaalta voisi hyvin olla kuvattu pääni sisäpuolelta.

Odotetaan kirkastuvaa.

Näyttely on avoinna vielä kahden viikon ajan 28.5. saakka, ma-to 12-18.

 

s1

 

 

 

 

Avajaiset

 

pystytys5
Ystävä auttoi minua maanantaina näyttelytaulujen ripustamisessa. En ole niin kamalan tarkka siitä, tulevatko taulut millilleen suoraan ja ovatko ne linjassa toisiinsa nähden. Pääasia, että pysyvät seinillä.

pystytys4

Eilen vietettiin avajaisia. Jännitti etukäteen taas kuin pientä possua (hmm, possut ovat kyllä todennäköisesti aika rauhallisia, luulisin). En saanut syötyä, en keskityttyä mihinkään ennen kuin lähdin Mellariin. Hassu juttu, aina sama juttu, en tiedä, mitä jännitän. Suurin osa kutsutuista tuntee minut, tietää pääni, minun ei tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä olen. Hmm, ehkä se on juuri sitten sen pelkoa: en aina tiedä mitä olen. Mieliala kulkee kuin herran hissi, Tepan sanoja lainatakseni.

No, vaikka pompin kuin duracell-pupu (mistä näitä eläimiä oikein tulee tähän tekstiin??) ihmisen luota toisen luo, pysyin aika hyvin nahoissani, en panikoinut, en ahdistunut, en puhjennut laulamaan tai tekemään mitään muutakaan, joka ei ihan olisi kuulunut asiaan.

kadonnut kalasatama

Oli kivaa. Oli ihanaa nähdä ystäviä, oli hauska tavata uusia ihmisiä. Kiitos kaikille, jotka tulitte paikalle! Sirpa oli käynyt näyttelyssä ennen avajaisia, hänen kuviaan tauluista voi katsoa täällä.

Tänään olo on kuin tapetulla madolla (taas eläin, jälleen Tepan lausahdus). Aion huilata nyt muutaman päivän muissa maisemissa, tekee hyvää erakoitua, rauhoittua. Avaan nutturan, annan hiustenkin nauttia vapaudesta. Hiukset ovat nutturan sisällä kasvaneet kuin kirahvin kaula, Tepan sanoja taas lainatakseni: tukka ja järki eivät kasva samassa päässä.
Olemme molemmat tuuheatukkaisia. Asia MOT.

mainosjuliste-001

 

 

 

 

Yön yli

 

mainosjuliste-001

 

Ylihuomenna on taulujen ripustus näyttelyä varten. Koska aikaa on enää vähän, olen tehnyt kaikkea muuta kuin näyttelyyn liittyvää. Siivosin vaatekaapin perinteiseen tapaan: jokainen rätti, jota en ole käyttänyt vuoteen, lähtee kiertoon. Sellaisia vaatteita kertyi taas paljon, niin kuin joka vuosi. Ostan vaatteeni kirpputoreilta, myyn vaatteeni kirpputoreilla, jos sellaisia osuu sopivasti kohdalle. Ellei, pussitan turhat rytkyt ja vien ne johonkin laatikkoon tien varrella. Täältä löytyy Hesyn, Fidan ja UFF:n keräyspömpeleitä.

Siivosin myös parvekkeen, vaikka lämpimästä keväästä ei ole vielä tietoakaan. Pieni kynnysmatto oli täynnä hoitokoiran karvoja, koivun viimevuotisia kukintoja, roskia. Pudistin mattoa, imuroin sen, kaikki roska pysyi tiukasti kiinni. Päätin nukkua yön yli, koska siivoaminen alkoi kyllästyttää.

Keittäessäni aamukahvia näin parvekkeella talitinttipariskunnan. Toinen istui kaiteella pitäen vahtia, toinen keräsi nokallaan hoitokoiran karvoja. Näytti kuin tintillä olisi ollut valkoiset viikset, parta kuin joulupukilla. Lintujen lopetettua työnsä menin parvekkeelle. Matto oli täysin puhdas, kuin uusi. Kannatti nukkua yön yli.

Nyt sataa, sopiva päivä jatkaa siivoamista. Tekisi mieli räjäyttää kirjahylly ja koota se uudelleen. Se on monta metriä leveä, kirjoja kahdessa rivissä joka hyllyllä, hyllyjen väliin tungettu maalauksia, piirustuksia, pieniä tauluja, materiaaleja, lisää kirjoja, kaaos. Viime muutossa poistin nelisensataa kirjaa, se oli vain kosmeettinen siistiminen. Miksi täytyy olla kiintynyt kirjoihin? Tavara ahdistaa minua tällä hetkellä, jopa kirjat, elokuvat, levyt.

Taidan nukkua vielä muutaman yön yli, miettiä asiaa.

Näyttelyä varten kaikki on tehty, uskon niin.

 

 

 

Huhtikuu

 

 metsä1   metsä3

 

Eivät sanat ole olleet kadoksissa, vaikka en olekaan kirjoittanut pitkään aikaan. Sanoja on liikaa. Pääni käy ylikierroksilla, ärsykkeitä on jälleen tungokseen asti, tukehdun näkemääni, kuulemaani, kokemaani. Ahdistus lisääntyy ihon käydessä ohuemmaksi, ahdistuksen voittamiseksi teen kaikkea, ihan liian paljon, täysin vailla ajatusta, kaaos.

Hypomaniaa esiintyy toisinaan vakavan masennuksen yhteydessä, jossain vaiheessa tätä pään raivostuttavaa kiertokulkua. Hypo on keino peittää ahdistus, kun tekee koko ajan jotain, ei pysähdy ajattelemaan, ei tuntemaan. Hypo antaa hetkeksi euforian tunteen. Jaksan, osaan, haluan. Teen sen kaiken. Toteutan kaikki ideani ja enemmän.

metsä2

 

 

Lääkäri kertoo tämän minulle, kertoo, ettei minulla ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tiedän sen itsekin, ystäväpiirissäni on bipolaarisia ihmisiä, eikä minun elämäni ole koskaan ollut samanlaista helvettiä kuin joillakin heillä toisinaan.

metsä4

 

 

On vain tämä oma elämäni, joka nousukiidon jälkeen väistämättä menettää korkeutta pudotakseen jälleen. Yritän välttää tällä(kin) kertaa liian rajun maahan törmäämisen. Hidastan vauhtia, yritän nukkua enemmän, yritän muistaa syödä, yritän olla aiheuttamatta liikaa huolta niille läheisilleni, jotka ottivat asian puheeksi ja lähettivät minut lääkärille. Olen taakka ja se ajatus on merkki siitä, että laskeutuminen on hyvässä vauhdissa. Kaikkivoivan hypon jälkeen saapuvat vanhat tutut, itseinho, itseviha, itsetuho, mukanaan pettymys itseensä. Miksi jälleen? Viime vuosi oli ihanan tasainen, tuttua, turvallista arkea, juuri sellaista elämää, jota kaipaan. Mitään tapahtumattomia päiviä, rutiineja, rauhaa.

metsä6

 

Huhtikuu on ollut rauhoittumisen aikaa. Näyttelytyöt valmistuivat jo maaliskuun loppuun mennessä (…tietenkin…), taulujen pystytysapu on tiedossa, avajaiset pidetään suunnitellusti, sillä kaikki tulijat tietävät minut, eivät ihmettele mitään, voin olla turvassa.

metsä7

 

Jatkan arkea, muistan, että en ole osa tätä masennusta, masennus on vain osa minua. Joskus suurempi, joskus pienempi osa. Mutta vain osa.

Kiitos kaikille, jotka olette kyselleet vointiani. Olen olemassa edelleen.

Tämän kirjoituksen kuvitus on Teemataiteen huhtikuun metsä-aiheesta.

metsä5

 

 

 

Maaliskuussa…

 

pöytiintarjoilu mixed media2

   tarjotin, valokuva, akryyli, lakka                                öljyväriliitu, väriliitu, värilakka, 36 x 48 cm

 

…Teemataiteen aiheena on ollut mixed media eli sekatekniikalla piti tehdä yhdeksän työtä. Sekaisin olevalle juuri passeli haaste.

 

mixed media1 mixed media5 mixed media 4

 

akryyli, sanomalehti, gesso, 30x 40 cm               digityö                                      digityö

 

Näyttelyyn valmistautuminen on jämähtänyt kuraan, työt ovat periaatteessa valmiita, mutta kehystäminen ja ripustussysteemien kiinnittäminen takkuaa ja lujasti.

 

mixed media6  mixedmedia7 mixed media8

valokuva, akryyli, gesso, guassi                         digityö                   akryyli, gesso, lautasliina, tussi

 

Onneksi tässä on aikaa ja toivon mukaan saan jostain puhtia. Nyt ei sitä ole.

 

mixed media9

 

 valokuva pohjalla, digityö

 

 

Aikaisin, niin aikaisin

 

pöytiintarjoilu

 

Tämä on niin outoa. Olen jo muutaman viikon ajan aikaistanut heräämistäni, enkä todellakaan tarkoituksella. Herään vain kello kuusi ja nousen ylös. Ihan niin kuin aikanaan työelämässä, muta sillä erotuksella, että töihin nouseminen oli tuskaa, pakollista ja se tapahtui kesken unien.
Nyt herääminen ei tunnu paljon miltään, olen virkeä. Tai siis niin tolkuissani kuin ylipäänsä tällä päällä on mahdollista olla.

Niinpä tänäkin aamuna olen jo ehtinyt paljon. Sain tehtyä kutsukortin näyttelyyn, lähetettyä vastaanottajille. Maantieteellisesti kutsutut asuvat aika lähellä, mutta jos joku haluaa tulla kauempaa avajaisiin, eikä ole saanut kutsua, niin meilillä sellainen onnistuu, susupetal@hotmail.com.

Näyttelyn nimi on KAUPUNKI TARJOTTIMELLA. Nimen keksiminen on vaikeaa, töiden nimeäminen vielä haastavampaa. Mieluiten kattaisin seinät nimettömillä töillä, mutta se olisi tässä tapauksessa kuin ruokalista pelkillä numeroilla. Tilaa siinä sitten ja ylläty.

Rakastan nukkumista. Rakastan valvomista. Aikaisten aamuheräämisten takia yökukkuminen on kadonnut, sammahdan ilta illan jälkeen aikaisemmin ja vielä aikaisemmin.
Tosi aikaisin.

Tällaistako on tulla vanhaksi ja väsyneeksi? Väsynyt olen ollut aina, arki enemmän tai vähemmän elävänä kuolleena on tuttua. Vanha? Niin kai sitten. Onhan sellainen asia ollut odotettavissa. Peilistäkin minua tuijottaa, ei enää äiti vaan mummuni. Hämmentävää. Mielenkiintoista.

Iloistakin.

Vähän vielä vaiheessa

 

vaiheessa1 maalattuja ja lakattuja kehyksiä kuivumassa

 

Näyttelyyn valmistautuminen on siinä vaiheessa, että minulla on, yllättävää kyllä, teema, idea, punainen lanka, joka kokoaa näyttelyn työt. Ajatus muotoutui loppujen lopuksi aika itsestään käydessäni läpi vanhoja maalauksiani ja miettiessäni uusi töitä. Näyttelyyn tulevat vanhimmat maalaukset ovat vuodelta 2010 ja uusimmat ovat kuivumassa pöydällä ja lattialla. Koti ei ole enää ihan niin kaaos kuin kuukausi sitten, jonain päivänä pääsen ehkä jo imuroimaan!

Tein itselleni uuden dead linen, kaiken on oltava melkein valmista pääsiäiseen mennessä, sillä pääsiäisen jälkeen katoan maisemista joksikin aikaa. Näyttelyn pystytän toukokuun alussa ja näyttely tulee olemaan auki 5-28.5.2015. Valitettavasti säästökuurit ovat supistaneet asukastila Mellarin aukioloaikoja, paikka on avoinna vain maanantaista torstaihin klo 12-18.

 

vaiheessa2

jess, valmiita!

 

Päädyin siihen, että pidän avajaiset. Avajaisista minulla on kokemuksia laidasta laitaan. Ensimmäisessä näyttelyssä kutsutut tulivat melkein kaikki, jossain muussa näyttelyssä viidestätoista lupautuneesta paikalle pääsi kolme, auts. Oli hiukan autiota ja tarjoilut sai kantaa takaisin kotiin.
Avajaiset ovat jonain arki-iltapäivänä toukokuun alussa, huono aika työssä käyville, mutta noihin Mellarin aukioloaikoihin en valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat tulla avajaisiin, laita meiliä susupetal@hotmail.com, niin kutsu tulee ennen pitkää. Varmaan vanhaan tapaan tulen myös tapaamaan tuttuja Mellarissa muulloinkin kuin avajaisissa. Muistan yhden näyttelyn, jolloin kävin Mellarissa suunnilleen joka toinen päivä eri ystävien kanssa, se oli hauskaa, mutta tuntui, että muutuin papukaijaksi, kun esittelin jatkuvasti töitä ja tekniikoita!

Maalaukset ovat suht hyvällä mallilla, mutta pitäisi tehdä nimikortit taulujen viereen, jonkinlainen mainosjuliste olisi hyvä saada aikaan, kehystys ei tunnu koskaan loppuvan, ruuvien ja rautalankojen vääntäminen on lyhentänyt kynsiä tehokkaasti. Kutsukorttien suunnittelu on vielä vaiheessa, hmm, jonkinlainen teosluettelo käytettyine tekniikoineen pöydälle pantavaksi, vieraskirjan tuunaaminen. Jep. Eihän tässä ole vielä edes kiire.

 

vaiheessa3

 kirjahyllyn täytettä

 

Kasvot, kasvot…

 

day1 ice day2 scarecrow

Helmikuu menee kasvoja luodessa, on jälleen 29faces-haasteen aika. Millinin luotsaamassa Teemataiteessa aihe on sama eli kasvoja.

day3 less is more day5 girl in the window

Kasvoja riittää tässä huushollissa vaikka kuinka moneen näyttelyyn, mutta on kyllä sellainen olo, että toukokuun näyttelyä en aio koota naamakuvista. Niitä on mukava tehdä, mutta jaksaako niitä katsoa?

day4 girl in b&w day8 curls

Olen töissäni siirtymässä enemmän abstraktiin suuntaan tai ainakin olen pyrkimässä sinne päin. Abstraktit ovat aina olleet minulle kompastuskivi, varmaan siksi, että olen alunperin tarinankertoja. Minun olisi vain opittava luottamaan siihen, että kuvassa on tarina, vaikka se on abstrakti, eikä pysyä esittävän taiteen fakki-idioottina.

day6 city girl day7 white hair

Maalauksissakin voi väsyä sanoihin samalla tavalla kuin kirjoittaessa. Pitäisi uskaltaa antaa vain mennä, vapaammin, luovemmin, ei etsien vaan löytäen.

day10 beanies day9 visionary

 

Tässä on helmikuun kolmetoista ensimmäistä kasvokuvaa. Tehty eri tekniikoilla, eri materiaaleilla, koska jotain vaihtelua on pakko saada tekemisiinsä.

day12 sunny day11 artisan

 

Näin ystävänpäivänä yritän opetella omaksumaan amerikkalaisen dragkuningattaren RuPaulin slogania, jonka istutin Keskiäkäisen kuvaan. Itsensä inhoaminen ja vähättely on niin paljon helpompaa kuin itsensä rakastaminen, mutta kuinka helkkarissa voi rakastaa muita, jos ei rakasta edes itseään.

day 13 middle morbid goes rupaul

 

 

 

Lue sinäkin ja siivoa kanssani

 

kt-kansi

 

Leena Lumi on lukenut Kultaisen taljan ja kirjoittaa lukemastaan kauniisti ja kattavasti. Kirjastomäärärahojen niukkuudesta huolimatta kannattaa tehdä hankintapyyntö omaan kirjastoon. Joskus voi onni potkia ilman mustelmia. On muuten ihan käsittämättömän ihanaa, palkitsevaa ja kannustavaa, kun kirjasta kirjoitetaan. Turha yrittää väittää, ettei kissa kiitoksilla elä.

Elää hän.

Näyttelyn kokoamisessa on menossa se vaihe, että koti on kaaos, kirpputori, varasto, kaatopaikka. Sotku ei minua haittaa, viikkosiivous hoituu, kun vetää villasukat jalkaan ja liukuu lattioita pitkin, mutta maalaamiseen liittyvien materiaalien varastointi alkaa olla ongelma. Joku naapuri oli hankkinut ison tauluteeveen, hain sen pahvilaatikon roskiksesta. Mahtavaa pohjaa maalauksiin, mutta niin tilaa vievää. Turha ehdottaa, että kamat sängyn ja sohvan alle. Ei sinne enää mitään mahdu.

No, eilen lajittelin pahveja, papereita ja muuta tilpehööriä ja sainkin aikaan kauniita kasoja. Ongelmana vaan oli, mihin ne pinot työnnän. Onneksi on iso kirjahylly ja kirjojen yläppuolella kapea, mutta silti riittävä kaistale. Sinne siis säilöin materiaaleja. Lattialla odottaa vielä siistimätön keko kirpparilta ostettuja kehyksiä, niillekin pitäisi löytää paikka. Järkyttävää järjestelyä ennen kuin pääsee maalaamaan. 

Toukokuu

 

day2 scarecrow

Variksenpelatin pukeutuu Marimekkoon (kuva ei liity mitenkään kirjotukseen)

Näyttelyrintamalla on ollut kuiva kausi. No, ei mikään ihme. Suuruudenhulluna ääliönä minulla oli vuoden sisällä neljä näyttelyä 2012-2013. Kolme niistä oli yhteisnäyttelyitä Johannan (kannattaa katsoa linkistä, mitä Johannan elämään kuuluu nyt!) kanssa, mutta silti.
Jotenkin, jos menee lujaa, niin sitten menee överiksi. Ja sitten väsähtää totaalisesti, tasoittuu, kaipaa rauhaa, erakoituu ja toivoo pysyvänsä pinnan yläpuolella.

Tässä eräänä päivänä havahduin koomasta ja tajusin, että haluan tehdä jotain muutakin kuin sinnitellä päivästä päivään. Viimeiset pari vuotta olen jakanut aikani oman kodin ja lapsuudenkodin välillä, tuhansia kilometrejä kiskoja, ees taas, eestaas.  Kuoleminen on surun ja kaipauksen lisäksi byrokraattinen ja monivaiheinen asia. Isän kuoltua syyskuussa, tuntuu, että päivät ja hetket ovat kadonneet jonnekin pakollisten asioiden hoitamisen kitoihin. Surutyötä myös tietenkin nuo pakolliset hoidettavat. Silti.

Nyt kaipaan perspektiiviä, mieluiten kohti tulevaa ja se on oleva näyttely Mellarissa toukokuun ajan. Vielä ei ole aavistustakaan, minkälaisia töitä tulen ripustamaan seinille, mutta onhan tässä aikaa hyvin ennen kuin tulee kiire. Kiire tulee varmasti, mutta toivon mukaan se on hurmoksellista hoppua, ei raskasta pakollisten asioiden läpi runttaamista.

Oi, ihana toukokuu.