Näyttelyistä, ystävyydestä, leimaamisesta, kirjoittamisesta

 

th1 th2

Pari näyttelyä viime viikolla. Taidehallissa on menossa Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen retrospektiivinen näyttely Grey Area. Mielenkiintoisia installaatioita, käytännön ihmisenä olisin toivonut, että työt olisivat tehneet jotain hyödyllistä tai toimineet interaktiivisesti.
Helsingin kaupunginmuseossa Aleksanterinkadulla on Haju-näyttely. Pääroolissa on Helsingistä kertova haju, joka vaihtuu viikoittain syksyn ja talven aikana, hajun on kehittänyt Max Perttula. Käyntini aikana neljännessä kerroksessa tuoksui märkä villasukka.

th3 th4

Teemataiteessa on helmikuun aiheena töiden tekeminen omatekemillä leimasimilla. Se on ollut hauskaa ja sotkuista. Enemmän näiden töiden tekoprosessista taideblogissani.

leim1 leim3

Huomenna on ystävänpäivä. En lähettele ystävänpäiväkortteja. He, jotka ovat ystäviäni, tietävät sen ilman korttejakin. Tietenkin tuo huominen päivä nostaa mieleen ajatuksia ystävyydestä. Minkälainen ystävä itse olen? Minkälaisia ystäviä minulla on? Mitä tarvitaan, että tunnen jonkun ystäväkseni?
Tärkein ominaisuus ystävässä on luotettavuus. Silloin toisinaan, kun ystävä on pettänyt, se on ollut kuin turpiin veto henkisesti. Kadonneen luottamuksen palauttaminen on melkein mahdotonta. Voi antaa anteeksi, mutta mieli ei unohda. Niin se vaan menee.

Olen miettinyt myös ystävyyttä yhteisölliseltä kannalta. Toisen huomioimista, sitä se on mielestäni. Odotin bussia viime viikolla, satoi jotain räntää, ja bussipysäkin alla oli ahtautuneena toistakymmentä ihmistä. Itse pysyttelin kauempana. Tuli bussi, jonne en ollut menossa. Bussi jäi pysäkille ja huomasin katoksen alla olevien ihmisten tuijottavan samaan suuntaan. Utelias kun olen, niin pakkohan minun oli kiertää katos takakautta ja mennä katsomaan. Mummo oli jo päässyt pois bussista, mutta papalla oli vaikeuksia rollaattorin kanssa. Mummo tarjosi kättään, yritti auttaa.
Katoksen alla ihmiset tuijottivat kännyköihinsä, vilkaisivat aina välillä, miten pariskunnan käy. Kaksi ikäistäni naista tuijottivat vanhuksia silmissään katse, joka kertoi, että minä olen hoitanut lapset isoiksi, passannut miestä, tehnyt töitä, hoitanut vanhempiani ja nyt on totta vie minun oma aikani, enkä enää suostu tallattavaksi.
Huomioida, auttaa. Se tuntuu olevan vaikeaa. Eihän kukaan enää edes osaa tunnistaa avuntarvetta. Jokainen liikkuu kuplassaan, on yhteydessä jonnekin muualle, ei ole läsnä.

leim2

 

Käsikirjoitus seuraavaan kirjaan alkaa olla valmis. Romaania ei tästäkään tule, en vaan osaa kertoa laveasti sitä, minkä omasta mielestäni voin tiivistää muutamaan lauseeseen. Tai oikeasti en jaksa istua koneella niin paljon.
Kirjassa tulee olemaan esipuhe, jota en ole itse kirjoittanut. Takakansitekstikin on toisen kirjoittama. Tällä kertaa myös kirjan taitto ja kansikuva hoituvat muilla.
Kirjan julkaisuajankohta on tulevaisuudessa, sen tarkemmin en osaa sanoa. Ei ole kiire, ei millään, ei minnekään.

 

 

 

Vielä ehdit, anna itsellesi uusi upea vuosi uuden kirjan kanssa!

 

Ensi viikolla suuntaan Turkuun Turbatorin toimistolle signeeraamaan ennakkotilaajien HEDDA JA ZEN-kirjaa.

Kirja tulee painosta ensi viikon alussa ja sen hintahan on kustantajalta tilattuna 15 € postituskuluineen ja todellakin, jos tilaat kirjan ennakkoon, lupaan kirjoittaa nimmarin etuliepeelle omin hellin kätösin.

Myöhemmin kirjaa on tietenkin myös tilattavissa kustantajalta, mutta nimmarin saanti on epävarmempaa. Kirja tulee myyntiin verkkokirjakauppoihin, mutta hintaa sille siunaantuu silloin tietenkin enemmän, joten tilaa nyt ja säästä!

Ja miten tilata?

Mene nettipankkiin ja maksa:

laskun saaja: Pelipeitto OY
tilinumero: FI80 5710 7020 0074 51 (Osuuspankki)
viestikenttään: tunnus HZ, oma nimesi ja osoitteesi

Kustantaja on luvannut samalla hinnalla toimittaa kirjan joka puolelle Eurooppaan.

Jännää, ensi viikolla pääsen näkemään kirjan livenä!

UPEAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

 

(joskus loppaisen jälkeen luvassa on virtuaaliset kirjanjulkkarit, pysy taajuudella)

 

hedda ja zen kansi

 

 

 

 

Kohti uutta kirjaa 7 eli tilaa nyt!

 

hedda ja zen kansi

 

Aloita uusi vuosi uudella kirjalla! Minun kirjallani eli HEDDA JA ZEN on ennakkotilattavissa NYT! Painokone alkaa laulaa joulun jälkeen ja tammikuun alussa kirja on postitusvalmiina juuri sinulle!

Kuka on Hedda ja miten hän saavuttaa zeninsä?
– Hedda kammoaa sosiaalisuutta, ei kirjoittele seinälle kuin rappukäytävissä, ei visertele, ei ota itsestään kuvia, ei jaa julkisesti, jos yhtään
–  Hedda ei kumartele ketään
– Hedda vihaa kaikkia tasapuolisesti, niin lapsia kuin aikuisiakin, mutta niitä harvoja, joita Hedda rakastaa, hän sietää

HEDDAA JA ZENIÄ voisi luulla ainoastaan sarjakuvakirjaksi, mutta kuvien katsomisen lisäksi VOIT VÄRITTÄÄ joka stripin ihan itse juuri niillä väreillä, jotka sopivat kulloiseenkiin mielentilaasi. Kirjan värittäminen ei takaa mindfulnessiä. Kokeile itse tätä väri(s)tyskirjaa ja huomaa ero.

Kirja maksaa vain 15 € (sisältää alvin ja postituskulut!!!) ja kun tilaat ja maksat kirjan nyt, saat etuliepeelle tekijän (minun) signeerauksen sekä kenties jotain muuta kivaa ja yllättävää postin mukana.
laskun saaja:     Pelipeitto OY
tilinumero:        FI80 5710 7020 0074 51 (Osuuspankki)
viestikenttään: tunnus HZ, oma nimesi ja osoitteesi

Kirjassa on 76 sivua ja kannet, paksuutta 6 milliä, lähetetään vastaanottajalle pehmustetussa kirjekuoressa. Kirja tulee myös myyntiin verkkokirjakauppoihin, mutta tuskin näin halvalla ja takuulla ilman signeerausta.

(värikynät eivät sisälly pakettiin…)

Kohti uutta kirjaa 6

 

Digipainon joulukiireiden takia Hedda ja Zen ei ehdi myyntiin joulumarkkinoille. No, ei se haittaa. Jouluksi ostetaan niin paljon turhaa, eikä tuleva kirjani tietenkään ole mikään turhake.

Kirjaan tulee reilut 70 sivua, ihan passeli määrä sarjakuvakirjalle. Vielä pitäisi piirtää kirjan päättävä kuva, loppuhuipennus. Minulla on tosi paljon ideoita, mutta mikään niistä ei ole järin hohdokas. No, tämän päivän aikana jotain on kuitenkin synnyttävä.

Uuden vuoden voi siis aloittaa ostamalla aivan uuden kirjan. Loistava tapa startata vuosi 2016. Palaan asiaan myöhemmin, kun kirjan hinta (suoraan kustantajalta, verkkokirjakaupathan päättävät omat ovh:nsa) täsmentyy ja minulla on kansi esiteltävänä.

Kohti uutta kirjaa 5

 

 

klovni nauraa

 

Tulevan sarjakuvakirjani kannen tekeminen oli ihmeen hankalaa. Mietin, mistä se johtuu ja tajusin lopulta, että kun tekee kuvan, kustantajan on myös hyväksyttävä se. Ei riitä, että itse on tyytyväinen niin kuin omakustanteita tehdessä.

Huh, paineita. Niitä voi todellakin aina ottaa, ihan vapaaehtoisesti näköjään.

No, sain kannen tehtyä. Siitä tuli värimaailmaltaan aika outo, samaa linjaa kuin joissain maalauksissani. Pidän värien yhdistelemisestä ja mielestäni kaikki värit sopivat yhteen.

Sarjiksen kuvat ovat mustavalkoisia ja ensiversio taitossa on tehty. Kuvien asettelussa on ilmennyt haasteita, koska joku on piirtänyt Heddaa erikokoisille papereille, eripaksuisilla tusseilla. Auts. Amatööriolo.
Otan opikseni.

Kirjaa aletaan painaa kuun vaihteessa. Postin lakko hieman närästää, vaikka minut onkin kasvatettu ay-liikkeen hengessä. Ihan puhtaasti henkilökohtaisesta syystä harmittaa, jos kirjani haluavat ihmiset eivät saa sitä niin pian kuin mahdollista. Ensi maanantaina mahdollisesti alkava AKT:n lakko vaikuttanee myös Matkahuollon toimintaan, joten tilatut kirjat eivät kulje sitten sitäkään kautta.
Ei, en pelkää, kuulun liittoon.

Kansista vielä sen verran, että runoilija Helena Nummisen uudessa runokirjassa Klovni nauraa, on kannessa maalaamani kuva, Turbatorin Harri valitsi sen tuolta taidegalleriani puolelta. Runoja en ole vielä ehtinyt lukea, mutta palaan niihin, kunhan löydän ajan, joka tuntuu katoavan aina jonnekin.

Kohti uutta kirjaa 4

 

Olen miettinyt, syntyykö luovuus ahdistuksesta vai aiheuttaako luovuus ahdistusta. Siis omalla kohdallani. Olen näkevinäni jonkinlaisen kaavan elämässäni. Niin kuin nyt. Kirjaan liittyvät ajatukset ja tekemiset ovat vyöryneet päässäni katkeamattomana putouksena, olen täynnä uusia, muita ideoita, keskittymiskykyni alkaa herpaantua.

Tänään puhuin taas ääneen. Ulkona. Sisällä yksin puhumista en pidä enää minään. Pitkän aikaan olen kävellyt vaiti muiden joukossa, olen tiennyt minne mennä, olen tiennyt olevani olemassa. Tänään löysin itseni väärältä puolelta kauppakeskusta, totesin ääneen mitä mä täällä teen ja huomasin täriseväni.
Sinänsä pieni moka, samaan aikaan aivan käsittämättömät mittasuhteet saava. Niin kuin joskus, kun huomasin vakiopaikkani olevan varattu astuessani aamubussiin. Välitön reaktio oli : ei perkele, sä istut mun paikallani!
Seuraavana aamuna sain jälleen istahtaa omalle paikalleni, kuljettajan taakse, eikä kukaan koskaan ängennyt viereeni.

Ahdistus tulee sitä näkyvämmäksi mitä lähemmäksi luopuminen kirjan valmistuksesta tulee. Olen kokenut monta putoamista erilaisten töiden valmistuttua ja vaikka tiedän tämän kaavan, aina se iskee vyön alle. Olen onneksi vuosien aikana oppinut tunnistamaan ennemerkit, osaan ehkä väistää pahimpia iskuja. Rauhoitun, mutta en saa eristäytyä kokonaan. Vähennän tekemistä, mutta yritän pitää yllä jonkinlaista päiväjärjestystä. Syön kunnolla, mutta en ahmi. Nukun tarpeeksi, mutta en liikaa. Hengitän, mutta en hyperventiloi.

Tasapainottelen nuoralla.

Kohti uutta kirjaa 3

 

b30

Tekstiviesti tulee yöllä kahden aikaan, en herää siihen. Olen enemmän kuin uupunut Turun reissusta, nukun, nukun, nukun. Vasta aamulla avaan viestin, luen, kuulen Pariisista.
Pari päivää sitten itsemurhapommittajat tappoivat lähes neljäkymmentä ihmistä Beirutissa.

Minun piti kirjoittaa siitä, miten uuden kirjan teko edistyy. Hetken mietin, miten turhaa, miten mielenkiinnotonta, miten tarpeetonta. Televisiossa pyörii katkeamaton uutistulva, kuvia räjähdysten jäljistä, pariisilaisten haastatteluja, valtion päämiesten surunvalitteluja. Oma kirja kutistuu näkymättömiin.

Vaan sitä terrorismilla haetaan: pelkoa, kauhua, elämän pysähtymistä. Terrorin onnistuessaan tavoitteessaan yhteiskunnasta tulee haavoittunut invalidi, ihmisraunio, joka ei uskalla tehdä enää mitään muuta kuin vihata ja pelätä.

En suostu siihen.

Kävin Turussa kustantajan luona, mukanani tulevan sarjakuvakirjani originaalit piirustukset. Kävimme Harrin kanssa läpi strippien järjestystä, suunnittelimme kirjan muodon, koon, paperin paksuuden. Sarjakuvat ovat mustavalkoisia, joten kuin itsestään kirjasta tulee myös värityskirja ajan trendien mukaan.
Tätä kirjaa värittäessä ei kuitenkaan välttämättä rauhoitu.

Kirjan nimeksi tulee Hedda ja Zen. Hedda on ilmestynyt aika ajoin blogissani. Hän on oman tiensä kulkija, joka kammoaa sosiaalisuutta, vihaa kaikkia tasapuolisesti, eikä halua minkään järkyttävän mielenrauhaansa, kaikkein vähiten tyhjien pullojen. Täydet pullot antavat mielenrauhan.

Nyt viikonloppuna viimeistelen kannen. Siitä tulee valmiiksi väritetty niin kuin elämänkin pitäisi olla, kirkkaita, kauniita värejä. Ei mustavalkoinen.

Kohti uutta kirjaa 2

 

Hömpän helmet oli vuosina 2007-2010 ilmestynyt blogi, jossa käsiteltiin naisille suunnattua viihdekirjallisuutta. Koska muinoin toimin Kolmiokirjan avustajana, blogista löytyy kirjoitukseni viihdekirjoittamisesta.

Kirjailija-toimittaja Juri Nummeliniin tutustuin (muistaakseni) tuon blogin välityksellä ja Juri kirjoitti myöhemmin arvostelut kahdesta ensimmäisestä omakustanteestani Turun Sanomiin (arvostelua ei enää löydy, tässä arvostelu blogissa).

Jurin kautta tutustuin turkulaiseen kustantamo Turbatoriin Jurin pyytäessä minulta eroottista novellia suunnitteilla olevaan novellikokoelmaan, joka koostuisi suomalaisista eroottisista ja seksinovellista. Novellikokoelma Asentoja ilmestyi vuonna 2008.

Turbatorin priimus moottorina toimii Harri Kumpulainen ja hänelle lähetin käsikirjoituksen tässä syksyllä. Kässäri oli ollut valmis jo parin vuoden verran ja olin valmis julkaisemaan sen omakustanteena, mutta rahaa ei ollut. Periaatteessa omakustanteen julkaiseminen ei vie vararikkoon, BoDilla kirjan tekee satasella, mutta sitä satasta minulla ei ollut. Eikä olisi ollut varaa edes ostaa omia kappaleita annettavaksi tutuille.
Itse asiassa hyllyistäni ei juurikaan löydy omia kirjojani, siellä on pari Taikkarin mäellä-runokokoelmaa ja yksi Sairaalapäiväkirja.

Odotin Harrin vastausta, en juurikaan toiveikkaana, sillä lähettämäni käsikirjoitus oli omasta mielestänikin aika marginaaliaineistoa. Meiliä ei Harrilta tullut, mutta pari tuntia myöhemmin, selaillessani Facebookia, näin Harrin mainitsevan jossain kommentissa, että tulossa on SusuPetalin kirja Turbatorin kustantamana. Heh.

Turbatorin kirjailijoita ovat Jurin lisäksi Harri itse (Harri Erkki) Sami Liuhto, Matti Rag Paananen, Tapani Bagge, Boris Hurtta, Liisa Keitaanpää, Helena Numminen  ynnä muita mielenkiintoisia nimiä. Olen aika makeassa seurassa.

(kohti uutta kirjaa ykkösosa löytyy täältä)

Kohti uutta kirjaa 1

 

b39

(kuva ei liity millään tavalla kirjoitukseen, katunäkymää Budapestissa)

 

Syyskuussa kirjoitin jutun, jossa viittasin Hesarin artikkeliin siitä, miten omakustantajia nimitetään nykyään indiekirjailijoiksi. Olen julkaissut seitsemän omaa kirjaa ja yhden yhteistyössä valokuvaaja Lasse Ansaharjun kanssa, joten tosi heviä Indiemeininkiä.

Indie tulee englannin kielen sanasta independet (suom. itsenäinen, riippumaton) ja kaikkitietävän wikin mukaan ”Indie-sanalla viitataan erilaisten kulttuurituotteiden luomiseen kaupallisen valtavirran ja suurten tuotantoyhtiöiden ulkopuolella.”

No, tämä Indienä olemisen hypetys nostatti halun uida vastavirtaan. Huono luonteenpiirre tämä ainainen, ylipäänsä vastustaminen, mutta minkäs sitä itselleen voi. Ei sitä jaksa kehittää itseään ja luonnettaan kaiken aikaa, eikä ainakaan enää tässä iässä.

Onneksi löytyi paikka ja ihminen, joka ei ihmettele outouksiani, vaan joka on valmis julkaisemaan seuraavan kirjani. Ihan oikeasti. Ainakin hetkeksi lopetan omakustantamisen ja siirryn ihan oikean kustantamon kirjailijaksi. Mikä se kirja tulee olemaan ja mikä on kustantamo, se selviää, kun pysytte kanavalla.