Ennakkomyynti alkaa nyt!

 

Kirja on tulossa painosta. Uuden kirjani Vanhat poikaystävät ennakkomyynti alkaa nyt.
84 sivua, kovakantinen.
Ennakkotilaajille Käsite tarjoaa kirjan hintaan 15 € plus postituskulut plus signeeraus plus mukana tuleva yllätys.
Postimaksu kotimaahan 2,60 €, Eurooppaan 4,50 €, muut maat 11 €.
Ilmoita ostohalukkuutesi, nimesi ja osoitteesi sähköpostilla joko kustantajalle sliuhto@gmail.com tai Susulle susupetal@hotmail.com. Kerro myös, kenelle kirja omistetaan, jos haluat signeerauksen. Paluupostissa saat tilinumeron, johon maksat kirjan.
Postitus alkaa ensi viikolla.
Käsite-kustantamo/kirjakaupasta sanottua:
”Tämähän on jo Käsite.” (Janne Nummela)

Kiitokset:

Polgaralle, joka jälleen kerran toimi esilukijana ja kommentaattorina.
Samille, joka antoi mahdollisuuden kirjan julkaisemiseen ja joka on kirjoittanut kirjan esipuheen.
Etappisialle, joka kynäili kirjan takakannen tekstin.
Graafiselle suunnittelijalle Loviisa Raussille, jonka käden jälkeä on kansi ja taitto.
Sekä teille kaikille, jotka olette jaksaneet kannustaa minua kaikkien näiden vuosien aikana.

 

 

 

 

Kirjan takakannen tekstin kirjoittajasta

 

Kymmenes kirjani ilmestyy Käsitteen julkaisemana toukokuussa. Takakannen tekstin on kirjoittanut myyttinen ja legendaarinen Etappisika, joka esiintyi ennen 2000-luvun puoliväliä muutaman vuoden ajan blogittomana kommentoijana lukuisissa blogeissa. Myöhemmin kommentoinnin lisäksi tuli oma blogi ja sitäkin myöhemmin, vuosikymmenen kallistuessa enempi ehtoolle, Etappisika toimi Satakunnan Kansan blogilukijoissa kohtalaisia reaktioita herättäneenä teräväsanaisena kynäilijänä.
Olen enemmän kuin ylpeä ja iloinen, että Etappi suostui kirjoittamaan tämän tekstin.
(kirja on nyt painossa…)

 klik kuvaa isommaksi

 

 

Levollisuus

 

Päivien samankaltaisuus on kaunista. Yritän pitää näistä hetkistä kiinni, kun kaikki on tuttua ja turvallista, kun minua ympäröi pumpulinpehmeä tavallinen arki.
Nuoralla tanssijana (ehkä nykyisin ennemminkin vaappujana) tiedän, että koska tahansa voin pudota, milloin tahansa voi tapahtua jotain sellaista sisälläni tai ulkopuolellani, joka pistää nuoran heilumaan liian suuressa kaaressa.

  

Olen poistunut mukavuusalueeltani, ihmeekseni se on ollut mukavaa, ei laisinkaan stressaavaa. Teemataiteessa on huhtikuun haasteena tehdä jotain itselleen uutta, kokeilla uusia välineitä, tekniikoita, tyylisuuntia. Näin olen tehnyt.

Se, että huomaa elämän positiivisen tasaisuuden, ei tarkoita itsetyytyväisyyttä. Se on sitä, että ei inhoa itseään sillä hetkellä. Muistan myös nuo mustat tunteet, joista aikanaan kirjoitin Sairaalapäiväkirjaan:

EI PALUUTA

Miten voi olla näin täynnä tyhjyyttä.
Mikään ei liikuta. Ei kohti
iloa, ei kohti surua.
Musta möykky keskellä tyhjyyttä,
lujempi kiveä, lujempi kiveä.
Onkohan avaruudessa tällaista?
Leijua tyhjyydessä, kohti
mustaa aukkoa. Toivoen, peläten,
toivoen, että se nielaisee lopullisesti.
Ei paluuta.

MASENNUS

Kun inhoaa itseään,
kun vihaa itseään,
kun tietää, ettei itsessä ole mitään,
ei mitään, ei mitään, ei mitään muuta kuin
syyllisyys kaikesta.

Se on masennusta.

 

Kun kirjoitin noita muistiinpanoja Aurorassa, minuun koski. Nyt olen tyytyväinen, että nuo rivit ovat tallessa. Tänään huomaan, että päivät voivat muuttua. Haluaisin valaa samaa toivoa ystävääni, mutta tiedän enemmän kuin hyvin, miten muiden hyvää tarkoittavat sanat voivat ärsyttää. Riittää, että on läsnä, puhumatta.

***

Uusi kirjani on kohta lähdössä painoon. Tuntuu jälleen hieman tyhjältä, niin kuin aina jonkin projektin valmistuttua. Toivon, että tämä tyhjyys jatkuu tällaisena, aika hyvänä. Alla olevassa kuvassa (klik suuremmaksi niin näkee lukea) on kirjan takakansi, johon eräs henkilö on tehnyt tekstin, ei siis omani. Kirjan hinnaksi tulee jotain 15-20 euron välillä. Tulen myymään kirjaa jossain vaiheessa ennakkona signeerauksineen (hih) ja totta kai se tulee myyntiin myös verkkokirjakauppoihin.
Että tällaista. Tällä kertaa.

 

 

 

 

 

 

 

Päivien erilaisuus

 

Viikoissa on niin erilaisia päiviä. Yllättäviäkin. Tänään pitäisi olla viikon lämpimin päivä, yli +10 astetta. Helsingissä +2, tuntuu kuin -2 Foreca kertoo. Voihan tämä ollakin viikon kuuminta aikaa, kuka tietää loppuviikon säästä vielä mitään.

Positiivisestikin voi yllättyä. Olin bussilla matkalla Itäkeskukseen. Pysäkillä kuski sammutti auton, takaa alkoi heti kuulua levotonta liikehdintää, hätäisimmät ehtivät soittaa jonnekin ja kertoa tulevansa myöhässä. Kului puoli minuuttia, kuski nousi kopistaan ja toivotti matkustajille mukavaa matkantekoa uuden kuljettajan kyydissä. Uusi kuski tuli autoon, tervehti meitä matkustajia ja sanoi, että lähdetään ihan heti.
Takaa kuului iloisia vastatervehdyksiä.
Kumpikaan kuljettajista ei ollut kantasuomalainen.

Tervehtiminen. Huomaaminen. Ei siihen paljon tarvita, että tuntee itsensä näkyväksi.

Kirpputorin vaaterekin ääressä minulle sanottiin, että minulla on kauniit hiukset. Kehuja oli ikäiseni mies, hän hymyili, jatkoi matkaansa syvemmälle myymälään. Ei iskuyritystä, vain toteamus. Huomaamista.

Tänään on sellainen päivä, että tulevan kirjani taitto ja kansikuva alkavat olla lähes valmiit. Vielä menee muutama tovi ennen kuin alan massiivisen mainoskampanjan. Kirjasta tule printtikirja, vaikka tiedän hyvin, ettei se tulee olemaan myyntimenestys. Tällä hetkellä minua viehättää ajatus e-kirjoista, ei niiden lukeminen vaan tekeminen. Maailma hukkuu kirjoihin, kahden kuukauden takaiset uutuudet päätyvät alelaareihin, kirjakaupat eivät ota myyntihyllyihinsä kuin takuuvarmoja hittejä sikäli mikäli kirjakauppoja enää edes on. Antikvariaatit sanovat ei kiitos, kun niille tarjoaa hyllyistään kirjoja.

Viime viikolla vietin työläitä päiviä koostamalla issuussa e-kirjan, joka sisältää kaikki näyttelyissäni olleet maalaukset ja valokuvat. No, nyt se on tehty ja olisihan ne hetket voinut viettää turhemminkin. Ai, miten? Esimerkiksi lukemalla jatkuvalla syötöllä uutisotsikoita tästä ajastamme. Alan olla siinä iässä, että mantran toistaminen ”ennen kaikki oli paremmin” lähestyy kaiken aikaa.
Kirjatkin olivat parempia ennen.

 

Näyttelyistä, ystävyydestä, leimaamisesta, kirjoittamisesta

 

th1 th2

Pari näyttelyä viime viikolla. Taidehallissa on menossa Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen retrospektiivinen näyttely Grey Area. Mielenkiintoisia installaatioita, käytännön ihmisenä olisin toivonut, että työt olisivat tehneet jotain hyödyllistä tai toimineet interaktiivisesti.
Helsingin kaupunginmuseossa Aleksanterinkadulla on Haju-näyttely. Pääroolissa on Helsingistä kertova haju, joka vaihtuu viikoittain syksyn ja talven aikana, hajun on kehittänyt Max Perttula. Käyntini aikana neljännessä kerroksessa tuoksui märkä villasukka.

th3 th4

Teemataiteessa on helmikuun aiheena töiden tekeminen omatekemillä leimasimilla. Se on ollut hauskaa ja sotkuista. Enemmän näiden töiden tekoprosessista taideblogissani.

leim1 leim3

Huomenna on ystävänpäivä. En lähettele ystävänpäiväkortteja. He, jotka ovat ystäviäni, tietävät sen ilman korttejakin. Tietenkin tuo huominen päivä nostaa mieleen ajatuksia ystävyydestä. Minkälainen ystävä itse olen? Minkälaisia ystäviä minulla on? Mitä tarvitaan, että tunnen jonkun ystäväkseni?
Tärkein ominaisuus ystävässä on luotettavuus. Silloin toisinaan, kun ystävä on pettänyt, se on ollut kuin turpiin veto henkisesti. Kadonneen luottamuksen palauttaminen on melkein mahdotonta. Voi antaa anteeksi, mutta mieli ei unohda. Niin se vaan menee.

Olen miettinyt myös ystävyyttä yhteisölliseltä kannalta. Toisen huomioimista, sitä se on mielestäni. Odotin bussia viime viikolla, satoi jotain räntää, ja bussipysäkin alla oli ahtautuneena toistakymmentä ihmistä. Itse pysyttelin kauempana. Tuli bussi, jonne en ollut menossa. Bussi jäi pysäkille ja huomasin katoksen alla olevien ihmisten tuijottavan samaan suuntaan. Utelias kun olen, niin pakkohan minun oli kiertää katos takakautta ja mennä katsomaan. Mummo oli jo päässyt pois bussista, mutta papalla oli vaikeuksia rollaattorin kanssa. Mummo tarjosi kättään, yritti auttaa.
Katoksen alla ihmiset tuijottivat kännyköihinsä, vilkaisivat aina välillä, miten pariskunnan käy. Kaksi ikäistäni naista tuijottivat vanhuksia silmissään katse, joka kertoi, että minä olen hoitanut lapset isoiksi, passannut miestä, tehnyt töitä, hoitanut vanhempiani ja nyt on totta vie minun oma aikani, enkä enää suostu tallattavaksi.
Huomioida, auttaa. Se tuntuu olevan vaikeaa. Eihän kukaan enää edes osaa tunnistaa avuntarvetta. Jokainen liikkuu kuplassaan, on yhteydessä jonnekin muualle, ei ole läsnä.

leim2

 

Käsikirjoitus seuraavaan kirjaan alkaa olla valmis. Romaania ei tästäkään tule, en vaan osaa kertoa laveasti sitä, minkä omasta mielestäni voin tiivistää muutamaan lauseeseen. Tai oikeasti en jaksa istua koneella niin paljon.
Kirjassa tulee olemaan esipuhe, jota en ole itse kirjoittanut. Takakansitekstikin on toisen kirjoittama. Tällä kertaa myös kirjan taitto ja kansikuva hoituvat muilla.
Kirjan julkaisuajankohta on tulevaisuudessa, sen tarkemmin en osaa sanoa. Ei ole kiire, ei millään, ei minnekään.

 

 

 

Vielä ehdit, anna itsellesi uusi upea vuosi uuden kirjan kanssa!

 

Ensi viikolla suuntaan Turkuun Turbatorin toimistolle signeeraamaan ennakkotilaajien HEDDA JA ZEN-kirjaa.

Kirja tulee painosta ensi viikon alussa ja sen hintahan on kustantajalta tilattuna 15 € postituskuluineen ja todellakin, jos tilaat kirjan ennakkoon, lupaan kirjoittaa nimmarin etuliepeelle omin hellin kätösin.

Myöhemmin kirjaa on tietenkin myös tilattavissa kustantajalta, mutta nimmarin saanti on epävarmempaa. Kirja tulee myyntiin verkkokirjakauppoihin, mutta hintaa sille siunaantuu silloin tietenkin enemmän, joten tilaa nyt ja säästä!

Ja miten tilata?

Mene nettipankkiin ja maksa:

laskun saaja: Pelipeitto OY
tilinumero: FI80 5710 7020 0074 51 (Osuuspankki)
viestikenttään: tunnus HZ, oma nimesi ja osoitteesi

Kustantaja on luvannut samalla hinnalla toimittaa kirjan joka puolelle Eurooppaan.

Jännää, ensi viikolla pääsen näkemään kirjan livenä!

UPEAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

 

(joskus loppaisen jälkeen luvassa on virtuaaliset kirjanjulkkarit, pysy taajuudella)

 

hedda ja zen kansi

 

 

 

 

Kohti uutta kirjaa 7 eli tilaa nyt!

 

hedda ja zen kansi

 

Aloita uusi vuosi uudella kirjalla! Minun kirjallani eli HEDDA JA ZEN on ennakkotilattavissa NYT! Painokone alkaa laulaa joulun jälkeen ja tammikuun alussa kirja on postitusvalmiina juuri sinulle!

Kuka on Hedda ja miten hän saavuttaa zeninsä?
– Hedda kammoaa sosiaalisuutta, ei kirjoittele seinälle kuin rappukäytävissä, ei visertele, ei ota itsestään kuvia, ei jaa julkisesti, jos yhtään
–  Hedda ei kumartele ketään
– Hedda vihaa kaikkia tasapuolisesti, niin lapsia kuin aikuisiakin, mutta niitä harvoja, joita Hedda rakastaa, hän sietää

HEDDAA JA ZENIÄ voisi luulla ainoastaan sarjakuvakirjaksi, mutta kuvien katsomisen lisäksi VOIT VÄRITTÄÄ joka stripin ihan itse juuri niillä väreillä, jotka sopivat kulloiseenkiin mielentilaasi. Kirjan värittäminen ei takaa mindfulnessiä. Kokeile itse tätä väri(s)tyskirjaa ja huomaa ero.

Kirja maksaa vain 15 € (sisältää alvin ja postituskulut!!!) ja kun tilaat ja maksat kirjan nyt, saat etuliepeelle tekijän (minun) signeerauksen sekä kenties jotain muuta kivaa ja yllättävää postin mukana.
laskun saaja:     Pelipeitto OY
tilinumero:        FI80 5710 7020 0074 51 (Osuuspankki)
viestikenttään: tunnus HZ, oma nimesi ja osoitteesi

Kirjassa on 76 sivua ja kannet, paksuutta 6 milliä, lähetetään vastaanottajalle pehmustetussa kirjekuoressa. Kirja tulee myös myyntiin verkkokirjakauppoihin, mutta tuskin näin halvalla ja takuulla ilman signeerausta.

(värikynät eivät sisälly pakettiin…)

Kohti uutta kirjaa 6

 

Digipainon joulukiireiden takia Hedda ja Zen ei ehdi myyntiin joulumarkkinoille. No, ei se haittaa. Jouluksi ostetaan niin paljon turhaa, eikä tuleva kirjani tietenkään ole mikään turhake.

Kirjaan tulee reilut 70 sivua, ihan passeli määrä sarjakuvakirjalle. Vielä pitäisi piirtää kirjan päättävä kuva, loppuhuipennus. Minulla on tosi paljon ideoita, mutta mikään niistä ei ole järin hohdokas. No, tämän päivän aikana jotain on kuitenkin synnyttävä.

Uuden vuoden voi siis aloittaa ostamalla aivan uuden kirjan. Loistava tapa startata vuosi 2016. Palaan asiaan myöhemmin, kun kirjan hinta (suoraan kustantajalta, verkkokirjakaupathan päättävät omat ovh:nsa) täsmentyy ja minulla on kansi esiteltävänä.

Kohti uutta kirjaa 5

 

 

klovni nauraa

 

Tulevan sarjakuvakirjani kannen tekeminen oli ihmeen hankalaa. Mietin, mistä se johtuu ja tajusin lopulta, että kun tekee kuvan, kustantajan on myös hyväksyttävä se. Ei riitä, että itse on tyytyväinen niin kuin omakustanteita tehdessä.

Huh, paineita. Niitä voi todellakin aina ottaa, ihan vapaaehtoisesti näköjään.

No, sain kannen tehtyä. Siitä tuli värimaailmaltaan aika outo, samaa linjaa kuin joissain maalauksissani. Pidän värien yhdistelemisestä ja mielestäni kaikki värit sopivat yhteen.

Sarjiksen kuvat ovat mustavalkoisia ja ensiversio taitossa on tehty. Kuvien asettelussa on ilmennyt haasteita, koska joku on piirtänyt Heddaa erikokoisille papereille, eripaksuisilla tusseilla. Auts. Amatööriolo.
Otan opikseni.

Kirjaa aletaan painaa kuun vaihteessa. Postin lakko hieman närästää, vaikka minut onkin kasvatettu ay-liikkeen hengessä. Ihan puhtaasti henkilökohtaisesta syystä harmittaa, jos kirjani haluavat ihmiset eivät saa sitä niin pian kuin mahdollista. Ensi maanantaina mahdollisesti alkava AKT:n lakko vaikuttanee myös Matkahuollon toimintaan, joten tilatut kirjat eivät kulje sitten sitäkään kautta.
Ei, en pelkää, kuulun liittoon.

Kansista vielä sen verran, että runoilija Helena Nummisen uudessa runokirjassa Klovni nauraa, on kannessa maalaamani kuva, Turbatorin Harri valitsi sen tuolta taidegalleriani puolelta. Runoja en ole vielä ehtinyt lukea, mutta palaan niihin, kunhan löydän ajan, joka tuntuu katoavan aina jonnekin.

Kohti uutta kirjaa 4

 

Olen miettinyt, syntyykö luovuus ahdistuksesta vai aiheuttaako luovuus ahdistusta. Siis omalla kohdallani. Olen näkevinäni jonkinlaisen kaavan elämässäni. Niin kuin nyt. Kirjaan liittyvät ajatukset ja tekemiset ovat vyöryneet päässäni katkeamattomana putouksena, olen täynnä uusia, muita ideoita, keskittymiskykyni alkaa herpaantua.

Tänään puhuin taas ääneen. Ulkona. Sisällä yksin puhumista en pidä enää minään. Pitkän aikaan olen kävellyt vaiti muiden joukossa, olen tiennyt minne mennä, olen tiennyt olevani olemassa. Tänään löysin itseni väärältä puolelta kauppakeskusta, totesin ääneen mitä mä täällä teen ja huomasin täriseväni.
Sinänsä pieni moka, samaan aikaan aivan käsittämättömät mittasuhteet saava. Niin kuin joskus, kun huomasin vakiopaikkani olevan varattu astuessani aamubussiin. Välitön reaktio oli : ei perkele, sä istut mun paikallani!
Seuraavana aamuna sain jälleen istahtaa omalle paikalleni, kuljettajan taakse, eikä kukaan koskaan ängennyt viereeni.

Ahdistus tulee sitä näkyvämmäksi mitä lähemmäksi luopuminen kirjan valmistuksesta tulee. Olen kokenut monta putoamista erilaisten töiden valmistuttua ja vaikka tiedän tämän kaavan, aina se iskee vyön alle. Olen onneksi vuosien aikana oppinut tunnistamaan ennemerkit, osaan ehkä väistää pahimpia iskuja. Rauhoitun, mutta en saa eristäytyä kokonaan. Vähennän tekemistä, mutta yritän pitää yllä jonkinlaista päiväjärjestystä. Syön kunnolla, mutta en ahmi. Nukun tarpeeksi, mutta en liikaa. Hengitän, mutta en hyperventiloi.

Tasapainottelen nuoralla.