Kesäpäiväkirja 290821

Viimeinen sivu tämän kesän päiväkirjasta. Vilu hiipii lattiaa pitkin avonaisesta parvekkeen ovesta, villasukkien aika alkaa. Helteiden aiheuttama turvotus aivoissa hellittää, korvien välissä tuulee.
Ehkä nyt jaksan jotain.

Ainakin on pelastettava parvekekukat hukkumiselta. Syysmyrsky on heittänyt vettä kukkaparkojen ylle, ruukut likoavat aluslautasilla, mehikasvit ovat nyreissään. Siirrän ruukut parvekkeen suojaiselle seinustalle, pyydän anteeksi aavikon kaunottarilta.

Tartun imuriin, tartun pölyrättiin. Kuuraan kylppärin. Teen kaikkea sitä, mitä kuuman kesän aikana ei jaksanut tehdä. Siivoaminen on oikeastaan turhaa, sillä Lainakoira tulee jälleen luokseni, tuo kuraa, mutaa ja risuja turkissaan vastasiivotuille lattioilleni.

Kuka välittää huushollin siisteydestä, kun karvapallo käpertyy viereen? Niinpä. En minä ainakaan.

***

Viikon 35 krapusanat ovat kuurata, vilu, suojainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

BLOGitse

Cara

Kirsti Kaija

sanapasanen

AilaKaarina

Maarit

HPöllö

 

Kesäpäiväkirja 070821

Koti on jälleen koiraton. Lainakoira lähti eilen omaan kotiinsa, joten tänä aamuna ei tarvinnut pukea sadevaatteita ylleen ja mennä ulos. Ulos en aio muutenkaan mennä koko viikonloppuna, pyhitän tämän lauantain olympialaisille ja huomenna sunnuntaina ajattelin vaan olla.

Olen huomannut, että tuo pelkkä oleminen on aika vallitseva olotila. Aika vähän jaksaa tehdä mitään, aika vähän viitsii nähdä vaivaa tai edes innostua mistään.
Pitäisi kyllä innostua siivoamisesta. Helteinen kesä on saanut aikaan sen, että kotona ei todellakaan ole viitsinyt tehdä mitään yleisen siisteystason ylläpitämiseksi.

Syksyllä on sitten aikaa. Katsotaan, onko myös halua. Epäilen.

Vielä ei ole onneksi syksy, se on pääasia. Keskiviikkona oli jopa kaunis ilma, kun Elegia lensi briteistä kotisuomeen. Tai itse asiassa hän lensi tänne jo aikaisemmin, mutta me tapasimme keskiviikkona kahden vuoden tauon jälkeen. Viimekesäinen kohtaaminen jäi toteutumatta koronan takia.
Nyt on saatu kahdet rokotukset ja kolmansia odotellaan sitten joskus.

On aina ihanaa tavata ystävä, jonka on tuntenut kauan ja jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Ja mikä parasta, myös Lainakoira ehti tavata Elegian.

***

Tänä aamuna luin suru-uutisen tuottaja-muusikko, säveltäjä ja sanoittaja Mika Sundqvistista, joka on menehtynyt 74-vuoden iässä. Sundqvistin musiikki on nuoruuden musiikkiani. Ensin hän tuli tutuksi Alwari Tuohitorvi-yhtyeestä, sitten soolourallaan ja tuottajana monelle artistille.
Siispä pari kappaletta Sundqvistin muistoksi.

 

Kesäpäiväkirja 300721

Olen tällä viikolla onnistunut kastumaan kolme kertaa, täysin läpimäräksi. Pitkä hellejakso on saanut unohtamaan sellaisen ilmiön kuin äkillinen rankkasade. Ei tule edes pieneen mieleen, että taivas voi kumista, räjähdellä ja repeytyä. Aivot ovat sumussa menneen kuumuuden takia, täytyy skarpata.
Tai sitten ei. Tarviiko sitä aina olla niin terävä. Vähempikin riittää.

Laiskoja päiviä ennen näitä sateita. Mitään en ole tehnyt, onneksi ei ole pakko. Pitkiä päiväunia, vielä pidempiä yöunia. Aina välillä olen raottanut ikkunaa tai parvekkeen ovea sen verran, että olen tsekannut, jatkuuko helle.
Kyllä se jatkui.
Kunnes tänään, ukkosen ja sateiden jälkeen, lämpötila on pudonnut seitsemääntoista.
Vielä ei palella.

Lainakoira tuli aktivoimaan minua, herättämään horroksesta, käskyttämään liikkeelle. Loistava personal trainer, sillä Lainakoiralle maistuu samanpituiset unet kuin minullekin. Armollinen piiskuri siis.
Lainakoira on myös kastunut kolme kertaa tällä viikolla, eikä hän pidä siitä. Vihaa vettä, ei suostu uimaan, sade puistattaa.
Onneksi sentään juo vettä, ettei tarvitse viedä häntä kaljalle.

Toinen outo koronakesä on kallistumassa loppupuolelle. Ehkä sen takia silmä näkee outoja asioita. Mäsäksi iskettyjä kitaroita, erikoisesti pysäköityjä fillareita.
Muillakin näyttää olevan aivot sumussa. Ei vain minulla.

Huomenna on lauantai, joten laitetaan tähän samaan julkaisuun Saturday Classic, joka vielä huomisen ajan pyytää linkittämään kesäisiä kappaleita. Tavoistani poiketen soitan suomalaisen version The Lovin’ Spoonfulin biisistä Summer In The City (1966). Suomiversion Kesäkatu teki Danny samana vuonna.

 

Kesäpäiväkirja 090721

Lainakoiran lempipaikaksi muodostui tällä visiitillä nurkassa lojuminen viilennyspatjalla, märkä pyyhe selässä. Yölämpötilat olivat luokkaa 24-26 astetta.
Olin ihan tyytyväinen, ettei karvakasa viihtynyt kyljessäni hikisinä öinä.

Lainakoira lähti kotiinsa. Minä siivosin oman kotini. Älytön homma helteellä, mutta edellisestä siivouskerrasta oli myös älyttömän pitkä aika.
En tiennyt, että ihminen voi valua niin paljon hikeä. Hyvä, etten liukastellut lattialla. Sillä hikimäärällä olisi helposti myös pessyt sen lattian.

Jätin puhtaan kodin, oli aika ulkoistaa itseni. Lähi- ja maakuntamatkailu suuntautui tällä kertaa Hyvinkäälle. Jätimme suosiolla ystävän kanssa museot ja näyttelyt väliin ja keskityimme sen sijaan istumaan katukahviloiden varjossa ihmisiä seuraten. Mukavaa puuhaa. Uusi paikkakunta, uusia ohikulkijoita.
Ihan kuin olisi ollut ulkomailla.

Sen verran oli pakko kävellä ja kierrellä Hyvinkäätä, että pääsimme kirpputoreille. Juuri mitään emme ostaneet ja käynnit olivat muutenkin pikaiset. Kasvot hikosivat liiaksi maskin alla. Ulkolämpötila oli kahdenkymmenenkahdeksan paikkeilla, siispä takaisin varjoon istumaan.

Tänään kävin ottamassa toisen rokotuksen. Jonoa oli mukavasti, hieno juttu. Kuulema monet ovat peruuttaneet toisen rokotuskertansa ja yrittäneet siirtää aikaa myöhemmäksi.
Kun ollaan täällä mökillä.
Kun ollaan täällä etelässä.
Kun ollaan vielä kisamatkalla Lontoossa.

Aika ärsyttävää. Ekalla rokotuskerralla kaikille annettiin aika seuraavalle piikille. Eikö porukka silloin tajunnut, että kesä täytyy vaan järjestää sillä tavalla, että pitää kiinni sovitusta ajasta? Rokotekattavuus siirtyy kauemmaksi. Koronatartunnat ovat taas nousussa.

Täytyy kyllä nostaa hattua HUS:in henkilökunnalle. Rokotukset ovat sujuneet rivakasti, porukka on ystävällistä ja tehokasta. Kahtakaan metriä ei tarvitse kävellä ilman ohjausta eteenpäin ja oikeaan paikkaan.
15 minuutin odotustila rokotuksen jälkeen oli siirretty ulkosalle varjoon. Upeaa, kävi pieni, mukava tuulenvire, joten maskikaan ei hikoiluttanut.

Mikäli kaikki menee hyvin, eikä pahempia sivuoireita ilmaannu, suljen huomenna koneen ja lähden reissuun. Kotimaassa, totta kai. Kuka nyt etelän lämpöön kaipaisi?
Kotimaan kuumuus riittää vallan mainiosti.
Sitä on oikeastaan ollut vähän liikaakin, mutta en valita. Yhdeksän kuukauden pituinen märkä, kylmä ja jäinen vuodenaika tulee ennen kuin huomaammekaan.

 

Kesäpäiväkirja 300621

Kesäkuu on sulamassa pois. Huomenna jo heinäkuu, eikä helteille näy loppua. Keho on jo alkanut tottua korkeisiin lämpötiloihin. Jos lämpötila putoaa yöllä alle kahdenkymmenen asteen nukkumaan mennessä, tuntuu melkein kylmältä.
Melkein.

Lainakoira palasi parin viikon poissaolonsa jälkeen. Koirat eivät niin innostu helteistä, joten kävelylenkit ovat jääneet lyhyiksi. Teemme viimeisen ulkoilun puolenyön aikaan, silloin on mukavan viileää ja hiljaista. Valvon muutenkin, en vain helteiden takia, yleensä pitkään, joten ihan kätevää käyttää koira iltapisulla ennen omaa nukkumaanmenoa.

Repun kokemusta hyödyntäen tilasin Lainakoiralle viilennyspatjan. Ihme kapistus. Sisältää geeliä, joka alkaa viiletä painosta. Koira lojuu peitolla mielellään ja viime yönä varastin patjan omaan käyttöön. Käsittämätöntä, heti kun asetin ruhoni patjalle, ihana viileys alkoi hiipiä jäseniin.
Luulen, että tuo patja jää tänne Lainakoiran lähdettyä.

Viikko on pitänyt sisällään surullisia ja iloisia tapahtumia. Surullisista en tänne kirjoita. Iloa tuotti ja tuottaa aina, kun joku kirjoittaa blogissaan uusimmasta kirjastani. Olen noista julkaisuista kiitollinen ja onnellinen.
Sitä paitsi olen huomannut, että jokainen julkaistu arvio lisää kirjan myyntiä ja kirjan lainauskertoja kirjastossa. Kirjastokorvaus jokaisesta lainakerrasta on 25 senttiä kirjailijalle, joten eikun lainaamaan kaikkia kirjojani.
Niitähän riittää.

Kohta lähdemme läheiseen puistoon, Lainakoira ja minä. Puistossa on varjoisaa melkein koko päivän ja sinne kerääntyy muitakin koiran ulkoiluttajia.
Varjossa on hyvä olla.

 

Kesäpäiväkirja 210621

Parin viikon pituinen lainakoiraton jakso osuu hyvään saumaan. Lainakoira on omassa kodissaan helteitä paossa, eikä minun tarvitse miettiä, milloin mennään ulos, milloin on liian kuumaa (aina, ainakin asvaltilla), jokohan nyt olisi viileämpää (jee, enää vain 28 astetta).
Olen siis pysynyt visusti sisällä. Ikkunat ovat kiinni päivällä, tuuletin hurisee ja vasta yöksi avaan kaikki räppänät.

Nuorempana 30 asteen helteet eivät aiheuttaneet ongelmia. Päinvastoin, silloin lähdin joka päivä kesälomalla Uunisaareen, paahdoin itseäni siellä monta tuntia, välillä uimaan. 1980-luvulla melkein kaikki naiset ottivat aurinkoa yläosattomissa ja alaosatkin olivat stringejä, joten ei voi kuin huokaista, että takapakkia ollaan otettu noista ajoista, kun naiset eivät voi enää olla rannalla yläosattomissa.
Nyt terveellisin rusketus tulee purkista, luin jostain lehdestä eli ei todellakaan ole viisasta kärventää itseään tuntitolkulla. Ei edes niitä nännejä.

70-luvulla itseruskettavat tuotteet olivat vahvoja. Luokkakaverini, kutsukaamme häntä vaikka Erjaksi, tuli kouluun kasvot ja kämmenet oranssisena. Erja oli rikkaasta perheestä ja hänen ympärillään pyöri aina hännystelijöiden joukko, jotka vakuuttivat, että rusketus oli ihana ja niin hyvän näköinen ja vau!
Samainen Erja ei ollut ihan se penaalin terävin kynä. Eräänä päivänä hän tuli kouluun, purskahti itkuun ja kertoi, että hänen veljellään on kohdussa syöpä. Samat hännystelijät yhtyivät itkuun, voi miten kamalaa, ihan hirvittävää.

Hmm, se Erjasta.

Olen virkannut vauvalle peittoa. Naapuriin tulee uusi perheenjäsen näinä päivinä. Huh, en halua edes ajatella, miten kamalaa on olla viimeisillään raskaana näillä keleillä. Virkatessa olen katsonut jalkapallon EM-kisoja ja Areenassa näkyvää Harlots-sarjaa, joka oli hyvinkin viihdyttävä ja koukuttava kieroiluineen, petoksineen ja ihmissuhdekiemuroineen. Sarja perustuu löyhästi todellisuuteen. 1760-luvun Lontoossa viidennes naisista ansaitsi elantonsa prostituutiolla. Aikamoinen määrä.

Prostituutiota ja pallopelejä siis. Näillä kohti juhannusta.

 

Kesäpäiväkirja 140621

Ilma on täynnä valkoista höytyvää. Haapojen norkoista muodostuu valkoisia mattoja tien varsille. Voikukat kadottavat keltaisen värinsä, lentävät valkoisina haivenina silmiin, sieraimiin, suuhun.
Aivastuttaa. Meitä molempia, Lainakoiraa ja minua.

Korona-aikana ei ole suotavaa pärskiä julkisilla paikoilla, mutta minkäs teet. Luonto on vahvempi.

Pohjoispuolella syreenit jaksavat vielä kukkia. Kielojen aika on jo ohi. Miten yhtäkkiä tuntuu myös siltä, että kesä on ohi? Ei vielä, ei vielä.
Vielä hetken ajan, monien hetkien ajan, haluan kulkea tässä kukoistavassa näyssä.

Olemme hypänneet busseihin ja lähijuniin, ajaneet muihin lähiöihin tapaamaan ystäviä. On tuntunut oudolta nähdä muita maisemia, melkein kuin olisi ulkomailla. Vieraita vastaantulijoita, vieraita koiria, uusia ääniä, uusia hajuja.
Joidenkin hetkien ajan elämä on tuntunut melkein samalta kuin ennen vanhaan.

Lapsuudenkoti oli jalkapallokoti. Perheestä löytyi pelaajia, löytyi kannattajia, joten tietenkin seuraan jalkapallon EM-kisoja ja sukupolvien unelmaa eli Suomen osallistumista kisoihin. Kuukauden ajan jalkapallohuumaa ja jo ensi vuonna ovat vuorossa MM-kisat, sikäli mikäli ne päätetään todellakin pitää Qatarissa. Vaikeat ilmasto-olosuhteet, stadioneiden rakennustöissä kuolleet sadat vierastyöläiset ja lahjontaepäilyt eivät vakuuta ja liputa Qatarin puolesta.

Suoritin alkavan viikon ensimmäisenä työnä arvonnan ja Onnetar suosi Marjattaa, jolle lähtee novellikokoelmani Kolmas painos (laitoin sinulle Marjatta meiliä asiasta). Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Kesäpäiväkirja 080621

Viimeaikaiset lämpimät päivät ovat olleet liikaa Lainakoiralle. Ei ihme, kävelepä itse turkki päällä, kun aurinko paistaa ja varjossa on 25 astetta. Kävelylenkit ovat jääneet lyhyemmiksi, sitäkin pidempiä ovat sitten olleet päiväunet.
Ei hassumpaa.

Viime viikolla UPS:n kuriiri toi kauan kaipaamani kappaleet Kolmas painos-novellikokoelmastani. Olipa hauskaa avata paketti. Lainakoira oli yhtä innoissaan, mutta sai pettyä, kun laatikosta ei löytynyt kuin kuivia kirjoja, eikä lainkaan herkkuja. Yritin lukea koiralle ääneen ensimmäistä novellia, mutta koira tuhahti ja lähti luotani.
Ei ole kovin kirjallinen koira.
Tai sitten hänellä on vain hyvä maku.
Vaikeaa aina ymmärtää noita koiria.

No, joka tapauksessa itse olin ihan tyytyväinen kirjan ulkoasuun ja fonttikokoon. Näin siis lukea omaa tekstiäni. Itsestäänselvyys tuo näkeminen ei ole, sillä alkanut harmaakaihi on sumentanut aika hyvin kontrastit niin kirjoissa kuin kuvissa. Leikkaus tulee, kun on tullakseen eli sitten kun sumeus ylittää sen rajan, jolloin pääsee leikkaukseen julkiselle puolelle. Yksityisesti maksaa liikaa, ei ole varaa sellaiseen.
Ellen sitten myy tätä uusinta kirjaa kymmeniä tuhansia kappaleita.
Jep, odotan julkiselle pääsyä.

Kirjojen kotiin pääsyn kunniaksi arvon yhden kappaleen lukijoiden kesken. Jättämällä kommenttisi tähän postaukseen, olet mukana arvonnassa. Mikäli sinulla on jo kirja, ei haittaa. Onnettaren potkaistessa voit antaa kirjan joululahjaksi jollekulle. Ei paha, sinulla voi olla jo yksi joululahja hankittuna kesäkuussa. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13.6. klo 23.59 saakka.

Lavastettu tilanne, sisältää tuotesijoittelua

 

Kesäpäiväkirja 020621

Lainakoira tuli vapun jälkeen jälleen terapoimaan minua. Loistava ajoitus, kevät oli juuri puhkeamassa luontoon. Pitkillä kävelyillä löysimme valkovuokot, muutaman sinivuokonkin. Metsässä sammal loisti vihreänä kannoissa ja kallion kielekkeillä.

Vuokkojen jälkeen voikukat valtasivat kulkuväylät. Tuntuu, että tänä vuonna voikukkia on ollut enemmän kuin koskaan ennen. Pientareita ei ajella ruohonleikkurilla kaiken aikaa, pörriäisten annetaan lennellä keltaisessa puutarhassa.

Päivät ovat lämmenneet, joten Lainakoira pääsi kampaajalle. Yleensä olen itse trimmannut tuon karvakasan, mutta päätin tällä kertaa säästää selkääni ja antaa homman ammattilaiselle. Puolitoista tuntia pestävänä, kuivattavana ja trimmatessa, saa siinä koiralla olla kärsivällisyyttä. Onneksi Lainakoira on lauhkea kuin lammas, kärsivällinen ja kiltti.
Muistuttaa siis minua…

Sairaalan metsä on täynnä kieloja. Tuoksu on huumaava. Tuomi on onneksi jo kukkinut, sen tuoksu saa päätä särkemään. Pihlajat yritän kiertää kaukaa, niiden tuoksu tuntuu nenässäni tympeältä.

Kieloihin sekoittuu syreenipensaiden tuoksu. Omenapuut alkavat myös olla kukassa.

Tämä alkukesä on parasta. Ehdottomasti.

Kuntospurtti

Seitsemän viikon sopimus henkilökohtaisen valmentajan kanssa tuli päätökseen. Kuntospurtin tavoitteet saavutettiin, kuoppa sohvassa on jonkin verran kohonnut.

Ylämäet eivät enää saa haukkomaan henkeä ja toivomaan äkkikuolemaa raastavan kidutuksen sijaan. Selkä on kiittänyt liikunnan lisääntymisestä, lonkka tosin ei ole aina ollut samaa mieltä. Sen mielestä kymmenen kilometriä päivässä on liioittelua, vähempikin riittäisi.

Uni on maistunut, niin päivin kuin öin. Itse asiassa kuntoilu väsyttää enemmän kuin piristää, olen sitä mieltä. No, tarvitseeko sitä olla niin saakelin pirteä kaiken aikaa. Vähempikin vetreys riittäisi.

Lainakoira on siis palannut kotiinsa hoidettuaan minut parempaan kevätkuntoon. Koti on taas oudon tyhjä.
Ja siisti.
Vähempikin siisteys riittäisi.

***

Viikon 15 krapusanat ovat kidutus, koti, pirteä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Uggla

Kirsti Kaija

Aimarii

Repu

AilaKaarina

Pasanen

riitta k